Kustaa Vaasa määräs vuonna 1531 Pohojammaan kauppapaikoksi Tornion, Kemin, Iin ja Oulun satamat. Tukholman vaakakakirijosta om palijastunu, että salostelaiset or rahtannu Tukholmaan voita ja jonku verran muitaki maatalloustuotteita 1500-luvun alakupuoliskolta asti. Vuojesta 1546 alakain Salon satamaa on pijetty laillisena satamana.

Olavinpäivän markkinat

Kustaa II Aadolf myönti vuonna 1616 Salosiin vappaamarkkinat, jokka alako joka vuosi Olavin päivänä heinäkuusa ja kesti kokonaista kaks viikkua. Talonpojat Hämmeestä ja Savosta asti haalas sinne tervaa, voita, nahkoja ja kallaa. Pisnesmiehiä laivoneen seelas Kemistä, Turusta ja Tukholmasta. Rajantakasia vieraita matkasi Vienasta ja Käkisalamen seutuvilta.

Aittoja ja makasiineja oli Aittaniemen lisäksi Ristikarisa, Rojuniemellä ja Kalakanperällä.

Tuontitavaroista suola oli tähellisin, monasti myös vilija. Palijo ostettiin kankaita niinku hurstia ja palttinaa sekä nappeja, lasia ja etelän hetelmiä. Ökyrikkaat osti jopa ulukolaisia viinejä. Liekkö joku kälämi koijari kaupitellu korpirojuaki? Salosten sataman loistoaika oli vv. 1616 - 1649.

Markkinat Raaheen

Oululaiset vaati maan hallitukselta vuonna 1647, että Salosten markkinat häätyy lakkauttaa ja liittää Oulun Laurinpäivän markkinoihin. Ne voivotteli, että vieraitten kaupunkien kauppiaat vie Salosten markkinoille kaiken kauppatavaran. Hallitus vastas tähän, että Salosiin perustettaan kaupunki.

Pietari Brahe julukasi joulukuun 5. päivänä vuonna 1649 Turun linnasa Kristiina-kuningattaren luvalla perustamispäätöksen, jolla Raahen kaupunki perustettii aluksi Salon nimisenä.

Markkinat siirty Salosista Raaheen jonku ajan päästä kaupungin perustamisej jäläkee. Markkinapaikka oli sama ku nykyväänki, siis rantatori. Aika lienee säilyny samana ku Olavin päivien aikanaki 1800-luvulle asti.

Oululaiset ja kokkolalaiset ei antanu hevillä periksi, vaa kinus Raahen lakkauttamista alavariinsa. Vuojen 1682 valtiopäivillä vahavistettiin, että Raahe jää olemaan. Raahea evusti Henrik Corte nuorempi, jonka Sari Ruotsalainen oli kaivanu esille historian uumenista viime kesän kävelykierroksille klaaraamaan tätä asijaa yhesä ekan vaimosa Margareta Neocarlinan kans.

Vuonna 1791 teeveestä tuttu Kustaa III anto Raahelle tapulioikeuven. Raahelaiset sai nys seelata merillä ja husseerata pisneksiä misä halus. Raahessa eleli noihin aikoihin yli 600 asukasta. Kaupunki oli laajuuveltaan kymmenkunta korttelia.

Vuojen 1810 suurpaloj jäläkee maanmittari Gustaf Odenvall taakotti Raahelle uuven asemakaavan. Keskelle kaupunkia kuutijoitiin kauppatori, alakujaan Isotori, nykyjään Pekkatori. Kaupungin eteläossaan kahtottiin paikka markkinaplassille. Tästä syystä läntti or ristitty Härkätoriksi. Kalastajat möi kaloja vanahaan malliin rantatorilla.

Kolomet markkinat vuojesa

Raahesa orkaniseerattiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alusa kolomet markkinat vuojesa. Syyskuusa pijettiin melekeen kuukauven mittaset voimarkkinat. Lokakuusa oli vuorosa varsinaiset syysmarkkinat ja talavella helemikuusa Kynttilän-päivän markkinat.

Markkinapäivinä Isotorilla kuhisi melekonen haipakka. Talonpojat rahteeras markkinoille tervaa, potaskaa, voita, talia ja muita maatalloustuotteita. Savommaata myöten kuskattiim mastopuita ja muuta puutavaraa.

Kaukasimmat voin myyjät lasketteli jokien latvolta Pyhäjoelta ja Pyhännältä asti. Viipurilaiset kaupitteli seelivaatetta, palavilihoja, läskiä ja isoja kalakukkoja. Hämmeestä ja Savosta haalattiin hamppua ja pellavaa. Lähiseutujen emännät, varsinki pyhäjokiset, kauppas vahavoja villasukkia, -lapasia ja villalankaa.

Keskelle toria oli pykätty lautakojuja, joihin kopparslaakarit, reipslaakarit ja muut hantvärkkärit oli tällänny tyrkylle tilipehööriä niinku tupakkaa, katkismuksia, henkselinauhaa, harijoja...

Ahavääriä harijotettii myös porvareitten piholla. Monet talonpojat meni suorinta tietä tutun porvarin tykö ja tarijos tälle kimpsujaan.

Markkinoitten alakamisesta ilimineerattiin rummuttamalla. Markkinoitten ajaksi julistettiin markkinarauha, jota valavo patrulli. Joka talosta vuorom perrään hääty olla mies vartijosa. Joskus jopa seihtemän miehen voimin partijoitiin katuja. Vorot ja muumpäiväset häiriköt viskattiin kistuun katumaan kolttosijjaan.

Markkinat takasi rantatorille

Raahen katukuva muuttu, ku vuonna 1888 Isotorille pystytettiin Pietari Brahen patsas. Markkinameininki heivattiin takasi rantatorille.

Elläinkauppa jäi Härkätorille vuosikymmeniksi. Se siirrettiin 1930-luvulla Paavomperämmäjelle, niille paikkelle, josson ny Tornitalo. Härkätorin ympärille oli tullu asutusta ja asukkaat alako valittaan markkinoitten aiheuttamasta melusta ja pölystä.

Markkinoitten viettoon liitty monellaisia perinteitä niinku nykypäivän ihimisille tuntematon markkinavappaa. Markkinapäivät sekä laskijainen ja Valapori oli ihtestään lankiavia luppoaikoja kouluisa. Monet työnantajat anto työväjelle markkinaloman. Tästä lystistä tuli loppu, ku työmarkkinaosapuolet unohti neuvotella asian sopimuksiin vai liekkö pekkaspäivät tullu tilalle.

Nykypäivän markkinat on tapahtuma, josson mukava käyvä kuunteleen heleppoheikkejä, ku ne myy kompiaisia ja piirustuspaperia. Markkinoilta voi tehä hyövyllisiäki hankintoja.

Tarijolla on rihkaman ja vaatetavaran lisäksi kalasäilykkeitä sekä terveysvaikutteisia elintarvikkeita senki seittemää sorttia. Niitä popsimalla voi nitistää tauvin ku tauvin eikä tartte nappailla troppia. Tyrni ov varsinaine elämän eliksiiri. Omena päiväsä pittää lääkärin loitolla. Hunajaa ku litkii tarpeeksi, nii eipä tartu romuskat eikä kalava kolotukset.

Lähteet: Raahen tienoon historia I, Muistojulkaisu Raahen kaupungin 300-vuotisjuhlaan vuonna 1949, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 6.2.2003.

Lisää tietoa markkinoista jutussa:

• Markkinat Raahessa

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi