Raahen markkinoilla vuosisatojen perinteet

Syysmarkkinat Raahessa 9.10.2002

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Ruotsin laki kielsi 1600-luvulla kaiken kaupankäynnin maaseudulla ja muualla paitsi kaupungeissa ja määrätyillä markkinapaikoilla. Kaarle IX määräsi kauppiaat muuttamaan rannikolle muutamiin satamapaikkoihin, joista yksi oli Saloinen.

Helsingin valtiopäivillä vuonna 1616 kuningas myönsi Saloisiin vapaamarkkinat, jotka alkoivat joka vuosi Olavin päivänä ja kestivät kaksi viikkoa. Talonpojat kokosivat sinne tavaroitaan esimerkiksi tervaa ja voita. Kauppiaita laivoineen saapui useista kaupungeista. Rajantakaisia vieraita tuli Vienasta ja Käkisalmen seutuvilta.

Tuontitavaroista suola oli välttämättömyystavara, usein myös vilja. Paljon ostettiin kankaita, nauhoja, nappeja, lasia ja ulkomaan hedelmiä. Saloisten sataman loistoaika oli vv. 1616 - 1649.

Markkinat siirtyvät Raaheen

Oululaiset pyysivät maan hallitukselta vuonna 1647, että Saloisten markkinat lakkautettaisiin ja liitettäisiin Oulun Laurinpäivänmarkkinoihin. He valittivat, että vieraiden kaupunkien kauppiaat vievät Saloisten markkinoilla heiltä kaiken kauppatavaran. Hallitus vastasi tähän, että Saloisiin perustetaan kaupunki.

Pietari Brahe julkaisi joulukuun 5. päivänä vuonna 1649 Turun linnassa Kristiina-kuningattaren luvalla perustamispäätöksen, jolla Raahen kaupunki perustettiin.

Markkinat siirtyivät Saloisista Raaheen kaupungin perustamisen jälkeen. Markkinapaikka oli sama kuin nykyäänkin, siis rantatori nykyisen museon vieressä. Aika lienee säilynyt samana kuin Olavin päivien aikanakin 1800-luvulle saakka.

Vuonna 1791 Raahe nousi tapulikaupungiksi Oulun ja Kokkolan rinnalle ja sai nyt kulkea merillä ja tehdä kauppaa missä halusi. Raahessa eleli noihin aikoihin yli 600 asukasta. Kaupunki oli laajuudeltaan kymmenkunta korttelia.

Vuoden 1810 suurpalon jälkeen maanmittari Gustaf Odenvall laati Raahelle asemakaavan, joka muutti torikauppaa monella tavalla. Keskelle kaupunkia kaavoitettiin toistasataa kyynärää pitkä ja leveä kauppatori, Isotori, nykyinen Pekkatori. Kaupungin eteläosaan katsottiin paikka markkinaplassille, josta myöhemmin tuli Härkätori. Kalakauppaa käytiin edelleen rantatorilla.

Talonpojat ja kauppiaat markkinoilla

Vaikka markkinoiden merkitys väheni, niitä pidettiin, koska ne tarjosivat maaseudun väestölle tilaisuuden myydä tuotteitaan kaupunkilaisille ja vastaavasti hankkia itselleen tavaroita, joita kotona ei osattu valmistaa.

Raahessa pidettiin 1800-luvulla ja tämän vuosisadan alussa vuosittain kolmet markkinat. Syyskuussa pidettiin melkein kuukauden mittaiset voimarkkinat. Kaukaisimmat voinajajat tulivat jokien latvoilta, Pyhäjoelta ja Pyhännältä asti.

Lokakuussa oli vuorossa varsinaiset syysmarkkinat ja talvella helmikuussa Kynttilän-päivän markkinat. Talonpojat toivat markkinoille tervaa, potaskaa, voita, talia ja muita maataloustuotteita. Laivanvarustajat tarvitsivat puutavaraa, muun muassa hyviä mastohonkia. Luonnollisesti markkinoilla myytiin myös karjaa. Kalastajat toivat suolakalansa kaiken kansan ostettavaksi.

Samuli Paulaharju kuvaa markkinoita kirjassaan näin: "Silloin Isotori täyttyi maalaisista ja maalaisten tavaroista, ja porvarien kartanot olivat hevosia täynnä. Savoa myöten oli ajettu kaikenlaista maaseutujen tavaraa aina laivan mastopuista alkaen. Olipa saapunut suuret joukot viipurilaisiakin, kuormissaan seelivaatetta, palvilihoja, läskiä ja isoja kalakukkoja. Hämeestä ja Savosta oli hamppua ja pellavaa, ja lähiseutujen emännät, varsinkin pyhäjokiset, tarjoilivat vahvoja villasukkia, -lapasia ja villalankaa."

Pohjoisseutulaiset saapuivat Raahen Pohjantullista ajaen Rantsilan, Paavolan ja Pattijoen kautta. Pielaveden ja Pohjois-Hämeen miehet tulivat Eteläntullista Pyhäjoen ja Saloisten tietä.

"Ylimaan miehet saapuivat mastopuineen, pelkkoineen, nääkkineen ja sitroineen kaupunkiin tavallisesti aamulla, ajaen Isolletorille. Isollatorilla jo aina aamuvirkut patruunit mittakeppeineen seisoskelivat odottamassa", kirjoittaa Paulaharju.

Keskellä toria oli useita lautakojuja, joista esimerkiksi kultasepät, kuparisepät ja köydenpunojat tarjosivat tavaroitaan. Markkinamiesten joukossa oli myös joku venäläinen kauppaamassa sillejä, suolakurkkuja, prenikoita ja karamelleja.

Vaihtokauppaa käytiin paljon. Raahen patruunat vaihtoivat puutavaran ja maataloustuotteet esimerkiksi suolaan ja tupakkaan.

Kauppaa käytiin myös porvarien pihoilla. Monet talonpojat menivät jonkun porvarin luo ja tarjosivat tälle tavaroitaan. Markkinoiden aikaan järjestettiin monenlaisia huveja, esimerkiksi tansseja. Torilla oli tivoli kaikkine ihmeineen sekä karuselli ja hoijakat.

Joskus markkinamiehet yltyivät hillittömään elämään ja aiheuttivat järjestyshäiriöitä. Markkinapoliisi oli ennen pitkää välttämätön.

Pekka-patsas siirsi markkinat rantaan

Raahen katukuva muuttui, kun vuonna 1888 Isotorille pystytettiin Pietari Brahen patsas. Kaupankäynti ja markkinat siirrettiin rantatorille. Eläinkauppaa harjoitettiin edelleen Härkätorilla.

Eläinmarkkinat siirrettiin 1930-luvulla Paavonperänmäelle, nykyiselle Tornitalonmäelle, koska Härkätorin ympärille oli tullut asutusta. Meluinen ja pölyinen karjakauppa häiritsi asukkaita.

Markkinoiden viettoon liittyy monenlaisia perinteitä, esimerkiksi nykypäivän ihmisille tuntematon markkinavapaa. Paulaharjun mukaan markkinapäivät sekä laskiainen ja Valpori olivat itsestään lankeavia vapaapäiviä kouluissa. Useat työnantajat antoivat työntekijöilleen markkinaloman. Työajan tarkkailu kellokortteineen teki lopun tästä perinteestä.

Lähteet: Muistojulkaisu Raahen kaupungin 300-vuotisjuhlaan vuonna 1949, Raahen tienoon historia I ja II, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe

Julkaistu Raahen Seudussa 16.5.1994.

Markkinameininkiä Raahesa vuosisatojen ajan - Räntätty raaheksi

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta