Suurpalo Raahesa 1810
Tulipalo alako nyk. Reinilän talon (viheriä talo oikialla) pihalta. Raahe-seura on hommannu sinne muistolaatanki
Kuva: Kirsti Vähäkangas
Yhtenä päivänä sattu kouraan kirija, josa muuvan oululainen kehua retosti, että Oulu on aina ollu eelläkävijä tulipalokulttuurisa. Koko kaupunki palo jo 1822 eli viis vuotta ennenku Turku.
No eihän tuo vielä mittään, sanon minä. Meillä Raahesa koko kaupunki palo jo 1810! Mitäs siihen sanotta oululaiset? Tulipalo ei tietenkään oo mikkää etuoikeus, jota kannattas havitella. Mutta etuajasa oltiin. Siittä ei päästä yli eikä ympäri.
Lokakuun kuuvennen päivän vastasena yönä 1810 tuli riehaantu irti Berghin lavosta, Freitagin rannista, siittä torin vierestä, Rantakavun varresta. Lavon jäläkeen palo Freitagin navetta ja huusholli ja sitten melekeen koko kaupunki. Viis isua talua säästy, niinku tämäki Soveliuksen talo, josa Johan haikaili kynttiläin valosa Cathariinan ottamisesta akaksi. Kaupungin pohojos- ja itälaijalla pelastu muutama pikku asumus.
Tuo kauhia tulipalo ryykäs valtavana roihuna ja ankaran merituulen yllyttämänä kaupungin yli ja siirty rutikuivasta tuohi- ja lautakatosta toiseen. Poroksi palovat raatihuone ruisku- ja vahtisuojineen ja vankiloineen ynnä yli seihtemänkymmentä kaupunkilaiskortteeria ja niitten piholta navetat ja muut tallousrakennukset.
Kirkolla oli varijelusta täsä tulipalosa. Se palo vasta vuonna 1908.
Uus entistä ehompi Raahe
Tulipalon jäläkeen ei auttanu muu, ku ruveta kuutijoimaan kaupunkiin uutta asemakaavaa. Odenvallin Gustaf sai urakakseen taakottaa uuvet tontit. Tori siirtää rymmäytettiin rannasta keskelle kaupunkia. Nimeksi annettiin komiasti Isotori, vaan eihän se nimi kelevannu jäläkipoloville. Niijen piti saaha ristiä tori Pekkatoriksi.
Torin kulumalle varattiin tontti raatihuonetta varten. Siitä rojektista ei tullu ikimaalimasa tuon taivaallista. Ku ei ollu rahhaa. Puuttu pätäkkää. Vihon viimen 1860-luvulla kaupunki osti Brunowin perikunnalta komian talon Rantakavun varresta. Ja siinä pytingisä kaupungin isokenkäset tekkee hommia tänäki päivänä.
Porvarit, laivavvarustajat ja muu herskaapi pykäsi torin ympärille toinen toistaan komiampia pytinkejä, jokka varustettiin parraan tapin takkaa. Kattotiilekki tuotiin ulukomailta paarlastina.
Laitakaupungilla, Katinhännäsä, tontit ja talot oli pikkuruisia, joskus oli vaan huone ja kamari. Ja pihan perällä pottumaa ja navetta, josa pari kantturaa. Ja sitte josaki vaiheesa sinne kamariin otettiin hyyryläiseksi semiska. Mutta soli vasta vuosisatojen vaihteesa.
Talopaketit eijjoo mikkään uus keksintö. Tulipalon jäläkeen oli kiire saaha raahelaisille kortteereita ja niinpä jokku porvarit rahteeras Ruottista valamiiksi salavettuja taloja.
Äläskeleposta paloturvallissuutta
Tulipalojen sammuttamisseen oli meleko kelehäset konstit entivanahaan. Palovahit pärryytteli rummuilla tunnin vällein ja kailotti, että Jumala ov varijellu kaupunkia. Mutta entäs sitte, ku sitä varijelusta eijjollu?
1700-luvun lopusta alakain kaupunki oli säätäny palo- ja rakennusjärijestyksiä. Tavallinen rahavas ei palijo korvaasa lotkauttanu nuille pykälille. Mutta sitte muuttu ääni kellosa, ku nelijäsä tiimasa oli melekeen koko kaupunki palanu maan tasalle.
Raahelaisilla oli ollu käytösä kolome suurta ja yks pieni paloruutta. Tällä kalustolla oli saatu osa kaupungista pelastettua. Palon jäläkeen käytiin oikeutta. Melekonen lauma tojistajia kuultiin, mutta selevyyttä 1810 tulipalon syttymisen syistä ei historian kirijoista löyvy. Kettään ei asetettu tuomijolle. Yks palovahti, joka oli jättäny vahtipaikkasa ja käläppiny kottii, joutu pulittaan sakkua kahen kuukausipalakan verran.
Pykäliä petrattiin
Palovakkuutus oli ollu vain 16 talolla. Kaupungin uuvelleen rakentaminen tuli tyyriiksi sekä asukkaille että kaupungille. Kaupunki sai jonku verran lahajotuksia. Aleksanteri I, se joka sitte syyskuusa 1819 kävi täälä hurmaamasa ne Friemannin neitit, lahajotti 20.000 ruplaa. Kokkolalaisilta saatiin 300 riikintaaleria. Kaupunkilaiset sai vappautuksen ruununverroista vuosiksi 1812-1817.
Suurpalon jäläkeen paloturvallissuutta petrattiin senki seittemällaisella ukkaasilla. Pykäliä päivitettiin alavariinsa. Esimerkiksi talojen välliin piti jättää palosola. Kaksikerroksisten talojen rakentaminen kiellettiin tykkänään. Ruuvallin piti olla tarpeeksi korkia. Kattoja ei saanu tervata. Kaupunkikuvvaa entrattiin istutuksilla. Siat käskettiin pittää pois kavulta.
Palosyyni orkaniseerattiin vuosittain toukokuusa. Virkavalta sai harmaita haivenia varsinki, jos muurit oli huonosa kunnosa. Asukkaita kismitti se, ettei pihapiiriin saanu tehä ommaa saunaa. Oli käytävä ylleisesä saunasa.
Vaikka virkavalta teki kaikkesa sillon ja tekkee nykki, nii aina löytyy joukosta joku jästipää, jota ei parakraaffit ja ukkaasit hetkauta pätkäv vertaa. Hyvin on kuitenki menny, ku ei oo toista nuin tuhosaa tulipalua sattunu. Ne pienemmät palot onki sitte toisen jutun väärtejä.
Lähteet: Jukka Ukkola: Ookko nä, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Raahen tienoon historia II, Raahen Lukion 2b: Raahen juttuja
Juttu on julkaistu Raahelaisessa 21.9.2002.
Kirsti Vähäkangas
Takaisin sivulle Räntätty raaheksi