Raahen kompiaiset
Varsinkin nuoret herrat ostivat kompiaisia lauantaisin
Kuva: Sari Lapinoja
Mitä ne kompiaiset oikeastaan ovat?
Sana kuului Raahen ja Oulun sanavarastoon, eikä sitä juuri muualla tunnettukaan ja voi olla ettei täälläkään nuoripolvi enää tunne kompiaisia. Eiväthän ne sen kummempia ole kuin makeiset, karamellit, karkit, - rakkailla lapsilla on monta nimeä.
Mistä tämä merkillinen sana sitten on peräisin? Siitä on kaksikin versiota. Konfekt on makeinen ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi ja vaikkapa suomeksikin - konvehti. Ja konfektista olisi kansan suussa tullut konvehti - kompinen - kompiainen.
Lisää raahelaisia murresanoja
Toisen version mukaan Oulussa lienee ollut joku ranskalainen kauppias, jolta pojat kävivät ostamassa makeisia ja sormellaan osoittivat makeistörppöä. "Ou combituen" meinasi kauppias. Tämä combien merkitsee "kuinka paljon?" Pojat tajusivat, että ahaa, törppömakeiset ovat siis kombisia tai kompiaisia eli törppökompiaisia.
Vanhassa Raahessa oli käsityötaito varsin korkealla. Täällä oli satulaseppiä, köydenpunojia, värjäreitä ja useita kuuluja paakareita. Täältähän se Oulun ylpeys, Katri Antellkin kävi leipomataidon lainaamassa.
Pienellä Raahella oli kuitenkin eräs taito, mikä puuttui suuremmilta. Täällä oli oma karamellimestarinsa, jolla oli ihmeellinen salainen taito laitella niin hienoja makeisia, kompiaisia, ettei sellaiseen kyetty muualla. Raahen karamellit tunnettiin melkein koko maassa. Minulla (Onni Norio) on sellainen hämärä lapsuusmuisto, että joku Raahen naisista olisi tuonut taidon tai ainakin saanut vaikutteita Amerikoista.
Maria Catharina Stjernudd
Karamelleja valmisti ja keitteli ensin Jurveliuksen rouva, ja sitten niitä valmistivat Vaasasta tulleet Idmanin mamssellit, jotka myös leipoivat vehnästäkin. He asuivat kapteeni Stjernuddin talossa silloisella Brahenkadulla (nyk. Kauppakatu) vastapäätä Mölleriä. E.m. kapteenin rouva Maria Catharina (o.s. Hedmansson) oppi taidon näiltä mamsselleilta. "Vi ska byta konst!", rouva esitti mamsselleille ja lupasi puolestaan opettaa heille kukkien tekotaidon. Ja näin tapahtui.
Stjernuddin Maria Catharina olikin sitten koko Raahen karamellirouva. Ja komea rouva olikin. Kun hän oli oikein ställingisä ja korkeisa spetsimyssyisä, rintakin nousi niin uhkeana, että kannatti kahvikupin vateineen sekä lisäksi sokkerskoolin ja kretasnekan.
Karamelleja valmisti vielä vanha Jurveliuksen rouvakin, mutta kapteenskan kompiaisia pidettiin parempina. Rouva keitteli monenväriset karamelliseoksensa pienellä tinaamattomalla kuparipannulla kolmijalkaisen präntinjalan varassa kamarin uunissa. Niistä hän sitten näperteli kaikenvärisiä, punaisia, keltaisia, sinisiä ja valkoisia kompiaisia. Liekö ollut gredeliinejä joukossa kuin entisen merimiehen heilavalikoimissa. Makeisia oli kaikenmuotoisia: pitkiä, pitkinraitaisia kiekuroita, kierrenauhoja, soikeroita, palleroita ja pastilleja, badkonfekteja, vaniljsträngeriä ja paperialustalle asetettuja morselleja, joissa ryytineilikka seisoi keskellä.
Karamellit pakattiin pieniin omatekoisiin valkoisiin neljännesnaulan (n. 100 gramman) vetoisiin struuteihin. Apulaistyttönen kulki niitä taloissa kaupalla. Lauantaipäivä oli tavallisesti karamellien kauppapäivä. Silloin karamellityttö kulki talosta taloon ja kaupasta kauppaan. Varsinkin nuoret herrat ostelivat näitä jopa pari struutiakin kerralla - taisi olla tytöt mielessä.
Jokaiseen juhlaan oma kompiaisensa
Häihin, ristiäisiin ja peijaisiin (hautajaisiin) tingattiin rouvalta erikoiset karamellinsa, isoihin häihin viisikin naulaa.
Pitokaramellit kääräistiin hienoihin rimsureunaisiin papereihin, pantiin päälle korea glansbildi (kiiltokuva) ja lopuksi kieräistiin ympärille paperisuikale, deviisi, runovärssyineen.
Peijaiskaramellin paperi oli hopeapintainen, kuvana oli risti seppeleineen ja mustareunaisessa paperinauhassa teksti, esimerkiksi:
"Den ädla med de rena dygder,
Han sörjes djupt i våra bygder".
(=Jaloa puhtaine hyveineen surraan syvästi seuduillamme.)
Ristiäiskaramellit kierrettiin punaisiin papereihin pääskys- tai muine sopivine kuvineen ja värssyksi pantiin esimerkiksi:
" Du himlens skänk, gif fröjd och tröst
Åt Far och Mor i lifvets höst".
(=Sinä taivaan lahja, tuota iloa ja lohtua isälle ja äidille elämän syksynä.)
Häämakeiset olivat valkoisissa kääreissä punaruusuineen ja runo todisti:
"Din hand i min jag trycker så ömt,
Och språket, fast ordrikt, jag likväl förglömt".
(=Kätesi omaani hellästi painan, ja sanarikkaankin kielen olen sentään unohtanut.)
Tahi:
"On onni suuri mutta tää,
kun vierelläni sinut nään".
Tahi:
"Amor är tok, vi tro honom icke,
Bacchus är klok, i botten vi dricke!"
(=Amor on hupsu, emme häntä usko, Bacchus on viisas, juodaan pohjaan!)
Joulukuusenkaramellejakin laitettiin, kierrettiin paperiin ja pantiin kuva, joskus kiusoitellen lammas, hanhi, porsas ja runoiltiin deviisin avulla, että "sinä olet tällainen".
Kiiltokuvat ja värssypaperit ostettiin Heickellin mamssellin kirjapöydiltä tai Alma Frimannin kirjakaupasta nykyisen Korhosen kukkakaupan paikalta Kirkkokadulta.
Maria Sofia Laurila
Stjernuddin rouvalta peri karamellien valmistuksen salaisuuden Maria Sofia Laurila, joka jo 13-vuotiaasta oli ollut rouvan apulaisena ja myyjänä. Vanhan rouvan kuoltua alkoikin sitten entinen apulainen karamellifröökynänä jatkaa raahelaisten makeisten valmistusta ja kauppaa.
Vuosikymmeniä hän teki tätä työtä ja tuotteita kutsuttiin silloin myös Laurilan karamelleiksi. Ammattitaitoaan hän säilytti huolella. Muistan (Onni Norio) kun 20-luvulla käytiin Katinhännässä myöh. Karlundin talossa Pitkänkarin sillan juuressa norkoilemassa Laurilalta restbitejä, jäännöspaloja, niin hän saattoi varovaisesti raottaa sisältä lukittua oveaan ja tuikata siitä struutin kompiaisen palasia.
Kerran kun Langin Jaako, tukkuliike Johan Langin (Sovioiden) renki toi raaka-ainetta eli Pollen kuormallisen sokeritoppeja, ei ovea avattu, vaan topit nostettiin ikkunasta tehtaaseen.
Että onko taito nykyaikaan säilynyt? Jo vain! Maailmassa lienee tällä hetkellä noin 5 naista, jotka taidon hallitsevat. Yksi Ruonaniemen Santeri-vainajan tytöistä, Helmi nimeltään Oulussa. Taidon hallitsee myös Helvi Myllylä, joka on muuttanut Ouluun. Hän vielä joku vuosi sitten piti pienoista tehdastoimintaa yllä niin, että Raahen kompiaisia sai ostaa häneltä ja raahelaisista kioskeista ja kaupoista.
"Ei jollu ennen sellaista raahelaista rehhausta, häitä, hautajaispeijaisia, ristijäisijä, joiseijois tarjottu raahenkompijaisija, kripuja ja Haapajokiskan tai Lehtiskän vääntämää klassia - ei jollu!"
Kompiaiset joulukuusesa
Morselleja, silikkityynyjä, polokkaporsaita
Lähteet: Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Onni Norio: Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä, julkaistu 20.11.1983
Tietoa muista raahelaisista hantvärkkäreistä jutuissa:
Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta