Johan Sovelius (1770-1852) ja Catharina Freitag (1769-1840)
Catharina Freitag and Johan Sovelius meeting in Myhrberg park
Kuva: Catharina Freitag ja Johan Sovelius
tapaavat Myhrbergin puistossa
Kustaa IV Adolf on tulossa Raaheen ja majoittuu Soveliukselle. Nuori pari oli tätä ennen anonut avioliittolupaa kahdesti kuninkaalta. Kaksi kertaa he olivat saaneet kielteisen vastauksen sillä perusteella, että serkukset eivät voineet mennä naimisiin.
Johan: Häämatkalle purjehditaan aina Tanskaan asti! Minä varustan laivani ja purjehdimme Kööpenhaminaan ja kaupittelemme siellä voita ja tuomme kaikenlaista hyvää tavaraa, hienoja kahviastiastoja ja komean mahonkisen huonekaluston!
Catharina: Ja fortepiano!
Johan: Tietenkin fortepiano!
Catharina: Ja tultuamme pidämme Soveliuksen talossa isot baalit, jossa Raahen hienot rouvat ja mamsellit saavat esiintyä koko komeudessaan.
Johan: Olen rakastanut sinua koko ikäni ja rakastan kuolemaani asti.
Catharina: Niin minäkin sinua.
HENKILÖHISTORIAA
Catharina Freitag eli vuosina 1769-1840. Hän oli rikkaan kauppiaan Balzar Freitagin tytär. Johan Sovelius eli 1770-1852. Hän oli meriäkin purjehtinut varakas liikemies. Johan asui sukunsa kaksikerroksisessa puutalossa, joka vieläkin ylväästi seisoo paikallaan. Johanin talon erottaa vain pieni Myhrbergin puisto (silloinen kauppatori) silloisesta Catharinan talosta.
Valot sammuivat lopullisesti Catharinan kynttilöistä vuonna 1840. Entistä yksinäisempänä, milteipä erakkona, Johan jatkoi elämänsä kulkua, mutta Catharinaansa hän ei unohtanut. Vuonna 1852, eräänä heinäkuisena aamuna löydettiin Johan kuolleena ikkunansa äärellä polvistuneena. Hänen vierellään oli tuo messinkinen kynttilänjalka, jonka kynttilät olivat loppuun palaneet.
Tarina kertoo, että vielä kauan Johanin ja hänen Cathariinansa kuoleman jälkeen nähtiin kynttilänvalojen tuikkivan ikkunoissa. Johanin kerrotaan vielä nykyäänkin kulkevan entisen talonsa huoneissa odottamassa kynttilöiden syttymistä vastapäisen talon ikkunassa.
PUKUHISTORIAA
Johan Soveliuksen puku sijoittuu empire-aikakaudelle. Silloin englantilaisuudella oli miesten pukeutumiseen suuri vaikutus, ja englantilaisen räätälintaidon korkeatasoisuus piti sen jatkossakin johtavassa asemassa. Englantilaisten räätäleiden mukana levisi taylor-made-tyyli ympäri Eurooppaa.
Miesten pukuun kuului takki, housut ja liivi. Empirekaudella kaikki olivat vielä erivärisiä ja eri materiaalia. Leikkaukseltaan takki oli frakin kaltainen hännystakki, jossa oli usein kaksirivinapitus. Takin hihat olivat kapeat ja ulottuivat kämmenselän päälle, hiha oli poimutettu olkasaumaan.
Kääntein varustettu kaulus (esimerkiksi ns. napoleonin kaulus) nousi niskasta korkealle. Muotivärejä olivat musta, sininen, ruskea, harmaa, pullonvihreä ja violetti. Takin alla käytettiin liiviä, jonka pituus oli vyötärömittainen. Liiveissä suosittuja olivat valkoinen silkki ja pikee. Liivejä saatettiin pitää kahdetkin päällekkäin, jolloin alemmat olivat raidalliset.
Paidoissa oli korkea isän murhaaja-kaulus, jonka päälle solmittiin silkkinen kaulaliina. Se oli suuri valkoinen neliskanttinen liina. Koska paidoista olivat näkösällä vain kaulukset, niiden kalvosimet olivat yksinkertaiset ja koristelemattomat, samoin oli myös arkipaitojen etumus. Juhlapaidat saattoivat olla röyhelökoristeisia. Paidat olivat vain ylhäältä aukinaisia ja ne luokiteltiin alusvaatteiksi.
Ajalle tyypillinen paidanhelma oli tasapitkä. Kapealinjaiset housut arkipuvuissa olivat yleensä vaaleammat kuin takki, esim. valkoiset, kellertävät tai harmaat. Vaikka etuluukulliset polvihousut katosivat lopullisesti muodista 1830-luvulla, käyttivät monet vanhat herrat ja kansanmiehet niitä uskollisesti koko loppueämänsä. Myös pitkissä housuissa oli etuhalkion peittävä luukku.
Muodin yksinkertaistuminen ei estänyt miestä olemasta elegantti, ja dandyt kilpailivat seurapiireissä erikoisuudellaan. Tunnetuin heistä oli George Brummel, joka toi muotiin tavan käyttää mustaa iltapukua, joka teatraalisesti erottuikin empireajan pukukirjavuudesta. Tämä iltapuku miltei jo muistutti nykyistä frakkia, ja on Brummelin ansiota, että tummasta hyvin leikatusta ja valmistetusta puvusta tuli nykyisin käytössä oleva länsimainen herrainasu. Päähineissä muotiin tuli vähitellen silinteri, joka ensin aiheutti närkästystä outoudellaan.
Materiaalit
Takki: 80 % villaa ja 20 % polyesteriä
Liivi: 100 % silkkiä
Paita: 100 % puuvillaa
Housut: 100 % villaa
Suunnittelu ja valmistus
Mari Harju
Catharina Freitagin asu sijoittuu empire-aikakaudelle. Tyypillinen empirepuku oli yksiosainen leninki. Leningin yläosa ulottui juuri rinnan alapuolelle, ja rintojen alla oli ns. empire-leikkaus. Pääntien reunassa ja vyotärösaumassa oli usein kiristysnauhat, joilla pystyttiin säätelemään puvun väljyyttä ja kaula-aukon suuruutta.
Alaosa koostui suorista kaistaleista, ja se oli kotelomaisen kapea, edestä sileä, ja se kiinnitettiin yläosaan tavallisesti siten, että poimut ja laskokset keskittyivät taakse. Helmaosassa oli usein kirjailuja, poimutelmia, kielekkeitä ja rypytysnauhoja.
Hihat olivat tavallisesti lyhyitä, olkasaumaan poimutettuja puhvihihoja tai pitkiä, kokonaan kapeita tai olkapuhvilla varustettuja. Pitkät hihat saattoivat myös olla monesta kohdin pussitettuja. Paljaiden käsivarsien suojana käytettiin pitkävartisia hansikkaita.
Koska puvut olivat malliltaan suoria, ei alushameissa saanut olla väljyyttä ja poimuja. Alushame oli malliltaan joko pitkä ylävartalon myötäinen alushame tai kapea vyötäröalushame. Valkoinen väri oli muodikas varsinkin juhla- ja kesäpuvuissa. Empiretyylille tyypillisiä värejä olivat myös voimakkaat värit, kuten viinin- ja kirsikanpunainen, sininen ja vihreä.
Kankaina käytettiin ohuita puuvillakankaita. Pukuja koristeltiin pitseillä ja korukirjonnalla. Huiveja käytettiin paljon empireajalla. Niitä pidettiin ulkona päällysvaatteena, ja sisällä hartioiden lämmittäjinä. Huiveja käytettiin myös pukujen täydentäjinä. Kenkinä käytettiin siroja, korottomia, ohutpohjaisia ballerinatossukenkiä, jotka oli tavallisimmin valmistettu kankaasta.
Materiaalit
Leninki: 100 % puuvillaa
Huivi: 35 % puuvillaa 65 % polyesteriä
Alushame: 100 % puuvillaa
Suunnittelu ja valmistus
Merja Patanen
Lähteet: Keväällä 2002 Raahen Kauppaporvarissa pidetyn pukuja esittelevän näyttelyn yhteydessä jaettu kirjallinen materiaali ja Tarinoita, historiaa ja pukuloistoa Vanhassa Raahessa -esite.
Kannattaa tutustua myös juttuihin:
Kynttilänjalat
Kustaa IV Adolf
Soveliuksen talo
God dag, herr patrun!
Pukuloistoa Wanhan Raahen malliin
Lehdistötiedote
Sovio-Sovelius-suvun sivut