Laivapatruunin koti Raahessa on museo, jossa vieras voi pujahtaa sadan vuoden takaiseen elämään. Ympäristö on aito, lopusta huolehtivat mielikuvitus ja amanuenssi Eija Turusen tarinankertojan taito. Raahen museo viettää 140-vuotisjuhlavuottaan. Sen kokoelmista löytyy pala Vesuviuksen laavaa, kiviä Lasaruksen haudalta, Marie Antoinetten rakastajalleen antama orvokki ja pullollinen Epyktin ikuista pimeyttä.

"God dag, herr patrun", sanoo vieras Soveliuksen talon kynnyksellä ja niiaa syvään. Köökissä Kaisa on pistänyt pahantuulenpannun hellalle: Piikatyttö on juossut tulet joka kammarin kakluuniin ja silmissä painaa vielä lyhyen yön uni. Päivälliseksi herrasväelle aiotaan tarjota lihahakkelusta, olihan sitä varten hankittu Baltimoresta saakka oikea konekin, lihahakkuri. Sovelius itse vaeltaa ikkunasta ikkunaan ja katsastaa valtakuntansa rajoja. Vanha Raahe on herännyt auringon myötä. Tori kuhisee maalaisia tavaroineen, miehet ahertavat laivavarvilla, ovatpa seeliompelija Jussilaiska ja suolankantaja-akatkin kokoontuneet ranta-aitoille odottamaan laivaa sen seitsemältä mereltä.

Ebba-neiti ja Tukholman muoti

Soveliuksen talo on Raahen vanhin säilynyt asuinrakennus. Se sijaitsee rannassa samalla tontilla kuin Raahen ensimmäisen pormestarin Henric Corten 1600-luvun puolivälissä rakennuttama kaupunkipalatsi. Taloa asuttivat kaupungin pormestarit. Matts Sovelius osti sen pormestari Carl Mentzeriltä toukokuussa 1777. Hän rakennutti tontille talon, joka seisoo Rantakadun ja Brahenkadun kulmassa tänäkin päivänä.

"Talo sijaitsi kaupungin napapaikalla silloisen kauppatorin, raatihuoneen ja sataman keskiössä. Mutta olivathan Soveliukset varakkaita kauppiaita, laivanvarustajia ja merikapteeneja", Eija Turunen kertoo.

Talo on yhä edelleen Soveliuksen sukusäätiön omistuksessa ja museo on siinä vuokralla. 1780 rakennetun talon yläkerta on entisöity 1890-luvun asuun. "Tuolloin talon sisäkatto korotettiin, saliin vievät ovet vaihdettiin korkeisiin muodikkaisiin parioviin ja talon ikkunat muutettiin isommiksi", Eija Turunen sanoo. Hän uskoo, että talon muutostöiden takana oli Soveliuksen sukuun naitu tukholmalaisneito, Ebba Katinka Ljungren.

Ebba-neiti lähetettiin kaukaisen sukulaistädin, kauppaneuvoksetar Franzénin, seuraneidiksi Raaheen, koska hänellä oli romanssi epäsopivan taiteilijan kanssa. Franzénin talossa asui myös Fredrik Sovelius, joka oli jo vuosikymmeniä aikaisemmin jäänyt leskeksi Franzénin tyttärestä Johannasta. "Kuinka ollakaan seuraneiti ja vanha komerssi joutuivat Amorin nuolten kohteeksi ja kohta Ebba vihittiin 40 vuotta vanhemman Fredrikin kanssa", Turunen kertoo. Pariskunta muutti Soveliuksen talon yläkertaan. "Pienet ikkunat ja matalat huoneet olivat auttamattoman vanhanaikaiset, eivätkä ne varmastikaan miellyttäneet Ebbaa", Turunen hymyilee.

Kukusnöttejä kukusnöttimetsästä

Ebba-rouva otti vastaan Raahen silmäätekeviä salissa, jossa olivat kukertavanvihreät tapetit kultakoristein. Myös lattia on kuin suoraan 1970-luvun värikartasta.

"Väritys on todella hämmästyttävää", Turunen myöntää. 1800-luvun lopun kertaustyyli suosi värejä, runsaasti tauluja ja koriste-esineitä sekä värikkäitä mattoja.

Raahelaisrouvat hakivat muodin uusimmat oikut Tukholmasta. Rouvat lähtivät miehensä paatilla matkaan, jäivät muutamaksi kuukaudeksi sukulaisten tai kauppatuttavien vieraaksi ja toivat mukaan muodikkaat puvut ja hatut, kankaat ja muotilehdet.

"On ällistyttävää, miten kansainvälistä elämä oli. Muotisuuntaukset ja rakennustyylit tulivat Raaheen nopeasti, sillä meri yhdisti", Turunen sanoo. "Eurooppa oli samanlaista yhteistä nautinta-aluetta silloin kuin nytkin."

Raahen laivat seilasivat maailmaa ympäri ja meripojat toivat tuliaiseksi kukusnöttejä kaukaisten merten saarilta ja kertoivat hurjia juttuja siitä, kuinka olivat purjehtineet niin kauas maailmanlaidalle, että korkein masto oli ottanut taivaankanteen kiinni.

Ikuiseen eroon tuomitut

Raahen museon kokoelmissa on kaksi vanhaa erikoisenmallista kynttilänjalkaa. Kynttilänjalat ovat peräisin 1700-luvun lopulta ja niihin liittyy koko vanhaa Raahea ravistellut tarina läpi elämän kestäneestä rakkaudesta ja uskollisuudesta.

Matts Soveliuksen poika, meriäkin purjehtinut liikemies Johan Sovelius, oli jo lapsena menettänyt sydämensä serkulleen, rikkaan kauppiaan Baltzar Freitagin tyttärelle Catharinalle. Kaupunkilaiset odottivat jännittyneinä nuorten häitä, olihan kyseessä kahden mahtisuvun jälkeläisten juhlat, josta iloa olisi riittänyt rahvaallekin.

Vuodet kuluivat, mutta häitä ei saatu. Viisaimmat tiesivät, että serkukset eivät saaneet mennä vihille ilman kuninkaan lupaa, mutta sellaisen luvan olisi luullut heltiävän helposti rikkaille ja mahdikkaille. Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf viisaudessaan hylkäsi Johanin avioliittoanomuksen, eikä lupaa tullut, vaikka Johan purjehti Tukholmaan uusiakseen anomuksen henkilökohtaisesti.

Hyvässä uskossa Catharina oli valmistellut kapiota, mutta sulhon laivan paluu romahdutti nuoren naisen toiveet. Mutta lemmenvalat oli vannottu, eikä Johan aikonut valaansa pettää. Catharinakaan ei halunnut Johanin tilalle ketään muuta.

"Nuoret päättivät elää erossa ja taivaltaa elämänsä kumpikin yksin. Kuin sinetiksi Johan antoi valmistaa nuo erikoiset kynttilänjalat, joissa päätettiin polttaa kynttilöitä aina silloin, kun kaipaus olisi suurimmillaan", Eija Turunen kertoo.

Kynttilät syttyivät ilta toisen perään.

Pettymykset katkeroittivat

Rakastavaisille annettiin vielä yksi mahdollisuus saada kuninkaalta myöntävä vastaus, kun kuningas Kustaa IV Adolf saapui Suomen vierailullaan Raaheen. "Kuninkaan piti alunperin yöpyä piirituomari Alopeuksen talossa, mutta jostain syystä kuningas päätyi Soveliuksen taloon", Turunen kertoo. Kuninkaan ja Johanin keskusteluista ei tiedetä, mutta luultavasti silloin puhuttiin myös serkusten avioitumismahdollisuuksista. Lupaa ei silti herunut.

Suomen sota toi Suomelle uuden hallitsijan, Venäjän keisarin Aleksanteri I:n. Koska Suomen suuriruhtinaan kerrottiin olevan lempeä ja ymmärtäväinen, jo keski-ikäiset serkukset pyysivät vielä häneltäkin lupaa avioitua. Keisarin lempeys ei ulottunut Johaniin ja Catharinaan. Aikojen myötä Johanista tuli kärttyisä ja erakkomainen. Häntä katkeroitti varsinkin se, että hänen nuorempi sisarensa Katarina sai luvan mennä naimisiin serkkunsa Josef Soveliuksen kanssa.

Catharinan kynttilöistä valo sammui lopullisesti 1840. Kahdentoista vuoden kuluttua myös Johan löydettiin kuolleena ikkunansa äärellä polvistuneena. Hänen vieressään oli messinkinen kynttilänjalka, jonka kynttilät olivat loppuun palaneet.

Juttu on julkaistu Oulun Sähkönmyynti Oy:n asiakaslehti Ouluvoimassa kesäkuussa 2002.

Lisää tietoa aiheesta:

• Kynttilänjalat
• Johan Sovelius ja Catharina Freitag
• Kustaa IV Adolf
• Soveliuksen talo
• Pukuloistoa Wanhan Raahen malliin
• Aleksanteri I
• Raahen museo, juttusarja
• Henric Corte
• Raahen museon sivut

Hilkka Lahti

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta