Kompiaiset joulukuusesa

Himmelit, kynttilät ja karamellit kuuluu jouluun

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Liekkö tullu vanahuus, ku makijannäläkä vaivaa ennää aniharvoj ja ruokakaupasa voi kulukia irtsikkaloovien ohi ihan ölövinä. Oon kuullu puhuttavan ijästä, jollon ei sokeri ennää sula suusa. Oiskohan tämä sitä palijo?

Reistaan täsä pallautella mieleen, miten lapsena makijanhimot saatiin kurriin, ku eijollu karkkipäiviä eikä taskurahoja. Ommaa rahhaa oli vaan, ku vihti poimia marijoja tai käpyjä myyntiin.

Joulupukki saatto tuuva karamelleja lahajaksi. Ja kuusen koristeena roikku kompiaisia. Noli lituskaisia ja päälle oli liimattu enkelin kuva ja paperi oli päistä leikattu rimpsuiksi. Koristekarkit häipy makijoihin suihin viimestään, ku kuusi vietiin pois.

Isä toi sillon tällön uskovaistem pastilleja, ku oli käyny kuittaamasa maitotilin. Markkinoilta saatiin tulijaisina jotaki, jos ei muuta niin markkinapallot, mutta nei tietenkään ollu syötäviä, ku niisoli sahampuruja sisällä. Juhannuksena törsättiin pullo punasta lemunaatia lehtimajasa. Siinäpä ne tärkeimmät karkkipäivät tuliki lujeteltua.

Kompiastarijonnasta oj jääny mieleen pennin nallekarkit ja tikkarit, joitoli kahta sorttia. Oli viijen pennin ja kymmenen pennin tikkareita. Vaalianpunasia Pectus-pastilleja myytiin isommisa loovisa ku nyt.

Se hyvä puoli täsä karkittomuuvesa oli, että hampaat säily ehyvinä. Kouluhammaslääkärit, luoritapletit ja sylitolipurkat eijollu muotisa vielä sillon, ku olin pahanen sikiä.

Vanahan hyvän ajan kompiaiset

Oikeev vanahaan ja hyvvään aikaan makijannäläkään autto kotitekoset Raahen kompiaiset. Niiton valamistettu 1800-luvun lopulla ja vielä 1900-luvun alakupuolella. Liekkö resähti kulukeunu alakujaan Ameriikasta jonku sjömannin völijysä?

Raahesa mellitaikinoita kuukasi ainaski yks kapteenska, jota kehutaan historian kirijoisa komijaksi. Ku soli oikein ställingisä ja korkeisa spetsimyssyisä, nii rintaki nousi nii uhkijana, että kannatti kahavikupin tasseineen ynnä sokkerskoolin ja kretasnekan. Rouva keitteli monevväriset karamellisevokset pienellä tinnaamattomalla kuparipannulla kolomijalakasen präntinjalan varasa kamarin uunisa. Eijollu siihen maaliman aikaan sähköhällää eikä mulineksia.

Taikinoista se näperteli kaikevvärisiä, punasia, keltasia, sinisiä ja valakosia kompiaisia. Liekkö ollu gredeliinejä joukosa niinku sen entisen sjömannin heilavalikoimisa. Makkeisia oli kaikemmuotosia. Oli pitkiä, pitkinraitasia kiekuroita, kierrenauhoja, soikeroita, palleroita ja pastilleja ynnä badkonfekteja, vaniljsträngeriä ja paperialustalle asetettuja morselleja, joisa ryytineilikka seisua törötti keskellä.

Namut pakattiin pikkusiin omatekosiin valakosiin nelijännesnaulav vetosiin struutteihin. Apulaistyttö hilipasi talosta talloon ja kaupasta kauppaan niitä kaupustelemasa. Lauvantaipäivä oli tavallisesti karamellien kauppapäivä. Varsinki nuoret sällit osteli näitä jopa pariki struuttia kerralla - liekkö ollu hellut mielesä?

Kompiaisia kaikkiin kallaaseihin

Häihin, ristijäisiin ja hautajaisiin tilattiin rouvalta erikoiskaramellit. Issoihin häihin viiski naulaa. Häämakkeiset oli valakosisa kääreisä ja niisoli ruusunkuvia päällä. Jos nykyväänki meinaa järijestää häät viimesen tapin takkaa, niin kyllä hääkaramelleja häätyy olla tarijolla.

Pitokaramellit käärästiin fiineihin rimpsureunasiin papereihin. Päälle tällättiin koria glansbildi ja lopuksi kierästiin ympärille paperisuikale, deviisi, runovärssyineen. Hautajaiskaramellien paperi oli hopiapintanen. Kuvana oli risti seppeleineen ja mustareunasesa paperinauhasa teksti. Jouluna ripustettiin karamelleja kuusen koristeeksi. Ejjollu ennen semmosta raahelaista rehhausta, häitä, hautajaispeijaisia tai ristijäisijä, joiseijois tarijottu Raahen kompiaisija, kripuja ja klassia.

Apulaisesta karamellimamselli

Kapteenskalta karamellien valamistustaijon supersallaisuuvet peri tyttö, jokkoli hääränny rouvan apulaisena ja myyjänä. Vanahan rouvan kuoltua alakoki entinen apulainen jatkaa karamellifröökynänä raahelaisten makijaisten valamistusta ja kauppaa vuosikymmeniksi. Poikaviikarit kävi vielä1920-luvulla Katinhännäsä karamellitalosa Pitkänkarin sillan juuresa norkoilemasa restbitejä, jäännöspaloja. Karamellifröökynä raotti sisältä lukittua ovia ja tuikkasi siittä struutin kompiaisen jytysiä.

Kerrotaan, että kerranki ku tukkuliikkeen renki toi karvaooppelilla kuorman sokeritoppeja, ne hilattiin akkunasta sissään. Ovi pysy visusti säpissä, ettei vakkoilijat päässy syynäämään tehtaan liikesallaisuuksia.

Morselleja, silikkityynyjä, polokkaporsaita

Sopisko suveniiriksi

Joitaki vuosia sitte nuorten työpajalla kokkeiltiin karamellien valamistusta opetusmielesä. Resähtejä saatiin yheltä Frouvasväjen yhistyksen puuhanaiselta. Rosessin aikana keiteltiin äkkimajoita taikinoita, rustattiin etikettejä ja tehtiin yhteistyötä monijoitten sivosryhymien kans. Karamellit pääty kuluttajille messuilla ja markkinoilla. Karamellisouvin tuotteet kyllä häipy makijoihin suihin mutta yhtään makijaismilijönääriä ei saatu leivottua.

Siinois jollekki jauhopeukalolle tai muuten käsistään kätevälle passeli rojekti, ku alakas kehittelleen makijaa suveniiria kynttilöitten ja nukkeitten kaveriksi. Siittä vaan sekottelleen Kipparin Kiusauksia, Pakhuusin Pastillereita, Maksimilianin Makkeisia ja Fiian Fiiliksiä ens kesän turistiryntäystä ootellesa.

Ja mikä sen mukavampaa, ku voitas jonaki vuonna ripustaa joulukuusen koristeeksi kotikyläsä valamistettuja kompiaisia. Mutta niitä ootellesa värkkäilemmä himmeleitä ja hilijennymmä muuten joulusiin aatoksiin. Ja muistamma vääntäytyä sohovalta lenkkipolulle sulattelleen kinkkuja ja konvehteja.

Lähteet: Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Onni Norio: Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 23.12.2002.

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi