Keisarillinen visiitti Raahessa 2.9.1819

Aleksanteri I majoitettiin visiittinsä ajaksi Friemanin taloon. Talossa on toiminut kansakoulu, kirjasto ja useita toimistoja.

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Kun Aleksanteri I hurmasi raahelaiset

Venäjän suuriruhtinaanmaan Keisari Aleksanteri I kävi uudessa alusmaassaan kahdesti v. 1809, ensin avaamassa Porvoon valtiopäivät ja tanssimassa maaherra Möllersvärdin kauniin Ulla-tyttären kanssa ja toisella reissulla hän kävi päättämässä valtiopäivät. Seuraava reissu Suomeen, lähinnä Turun tienoille tehtiin v. 1812. Ainoan varsinaisen laajemman matkan suuriruhtinaskuntaansa hänen keisarillisuutensa teki elo- syyskuussa v. 1819.

Kun tieto keisarillisesta vierailusta tuli Raaheen, alkoi pieni kaupunkimme valmistautua tähän osaksensa sattuneeseen suureen kunnianosoitukseen asian vaatimalla hartaudella. Kaupungin maistraatti määräsi muun muassa, että kaikki sillat ja aidat oli pantava kuntoon, koulu, pakkahuone ja maalaamattomat yksityistalot oli viipymättä maalattava ja kaikki siat ja nautaeläimet oli vierailun ajaksi vietävä pois kaupungista.

Kaikki kaupungin satamassa olevat laivat oli juhlaliputettava ja kauppias C.F.Friemanin ja Palinin mamsellien talot oli koristettava lehtipuilla. (Kyseiset talot olivat ensimmäisenä tulliportista tultaessa, nykyään tällä paikalla Palokunnankadun ja Brahenkadun kulmassa on kerrostalot.) Hänen keisarillisen Majesteettinsa oli määrä majoittua raatimies ja kauppias Johan Friemanin taloon eli nykyisen koulutoimiston taloon (v. 2001), jota pidettiin tähän korkeimman mahdollisen vierailijan vastaanottoon sopivampana.

Keisarin tie kaupunkiin lienee koristettu kukkasin ja köynnöksin. Kaupunginportin ulkopuolelle, nykyisen Rientolan mäen tienoille oli tuotu Ollinsaaren kartanosta hovineuvos Bergbomin tyttären Tukholmasta ostettu soittopeli, klaveeri, jolla hovineuvoksen tyttären, Carinin oli tarkoitus soitollaan toivottaa keisari seurueineen tervetulleeksi kaupunkiimme.

Carin oli käynyt ihan Tukholmassa asti saamassa mamsellikoulussa hienointa opetusta mitä kuvitella saattaa. Opetukseen liittyi tietopuolisten aineiden lisäksi, käsitöitä, sievää käytöstä, käytännön ranskaa sekä soitonopetusta.

Vihdoin näkyi keisarillinen seurue Oulun suunnasta saapuvan seitsemällä hevosella oma keittiö mukanaan. Ollinsaaren kartanon Carin-mamselli soitti keisari Aleksanterin tulon kunniaksi uljakkaimman kappaleen, jonka osasi, sen, jonka me nykypolvet tunnemme nimellä Napoleonin-marssi.

Ottaen huomioon, että Aleksanteri ja Napoleon olivat olleet joitakin vuosia sitten pitkällisessä sodassa keskenään, ei kappalevalinta ollut alkuunkaan paras mahdollinen. Raahelaiset kuuntelivat soittoa sydän kurkussa odottaen keisarin reaktioita, arvaillen mielessään mahdollisia seuraamuksia. Kaikeksi onneksi Suuriruhtinas matkanteosta uupuneena nukkui tämän elähdyttävän musiikkiesityksen ajan, näin ainakin tarinat kertovat, ja hovineuvoksen tytär säästyi rangaistustoimilta.

Keisarin matka jatkui kaupungin porttien sisäpuolelle pitkin Storagatania eli nyk. Brahenkatua kohti Isoatoria ja kauppias ja raatimies Johan Friemanin taloa. Isännän tervehtimisen jälkeen keisari halusi tervehtiä myös talon naisväkeä.

Rouva Frieman ja neljä tytärtään tulivat valkoisiin pukeutuneena niiaamaan suuriruhtinaan eteen. Hänen ylhäisyytensä suuteli nuorinta tytärtä, kolmivuotiasta Jannikaa otsakiehkuralle. Nämä ylhäisen huomionosoituksen kohteeksi päässeet hiukset otettiin sittemmin talteen ja niistä punottiin hiuskoru. (Jannika Friemanistakin tuli aikanaan hyvä klaveerin soittaja, kuriositeettina mainitakseni)

Friemanin taloon oli korkean vieraan kunniaksi järjestetty komeat päivälliset kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja paikalle oli kutsuttu pienen kaupunkimme tärkeimmät ja korkeimmat henkilöt.

Päivällisten kunniavieras Aleksanteri I ei kuitenkaan pöydänantimista nauttinut, vaan nautti vain talon emännän tarjoamaa teetä. Liekö pelännyt salamurhaajaa tai muuta terroristia.

Kerrotaan, että keisari olisi ihastunut Friemanin vanhimman tyttären Carin (Catharina) Seraphian somaan ulkomuotoon, eikä kyseinen neiti varmaan ainakaan ylenkatsonut noin korkeaa ihailijaa. Mutta jo seuraavana päivänä keisari jatkoi matkaansa. Kiitokseksi vieraanvaraisuudesta keisari antoi kauppias Johan Friemanille timanttisormuksen. Carinin kerrotaan muistelleen ylhäistä ihailijaansa jonkin aikaa. Keisarin lahjoittamalla sormuksella Carin Seraphia raaputti kotinsa ikkunaan oman nimensä, keisarin monogrammin ja keisarin kuolinvuoden 1825.

Catharina Frieman (3.11.1804-17.1.1877) ei suinkaan jäänyt loppuiäkseen haikailemaan keisarillisen ihastuksen perään, vaan meni marraskuussa 1828 naimisiin Ala-Torniolta kaupungin notaariksi tulleen Carl Gustav Swanljungin (18.10.1797-18.12.1855) kanssa. Carin ja Carl Swanljung saivat kaikkiaan seitsemän lasta. (Näistä seitsemästä neljäs oli kuulu merikapteeni Carl August Swanljung, joka vaimonsa Maria Catharina Sofia Montinin kanssa sai yhdeksän poikaa.)

Tähän ainutlaatuiseen keisarilliseen vierailuun liittyviä esineitä on ah, niin ihanassa museossamme. Bergbomin mamsellin klaveeri löytyy museon yläkerran nk. Raahe-huoneesta, keisarillisen suudelman kohteeksi päässeet hiukset ketjuksi solmittuina ovat esillä yläkerran tekstiilivitriinien luona ja Carinin raapustama ikkunaruutu on samaisen huoneen astiavitriinissä hyvässä tallessa.

Juttu on julkaistu Raahen Joulu -lehdessä v. 2001.

Eija Turunen

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta