Vaatetuslinjalaisten kolmannen vuosikurssin oppilaat uppoutuivat pukuhistoriaan ja alkoivat ahmia kirjallisuutta, taidetta, tonkia internet-sivustoja ja vanhoja valokuvia. Vaikka historialliset puvut eivät aivan jokaista oppilasta kiinnostaneetkaan, sitä mukaa kun projekti eteni, alkoi työkin maistua.

- Tämä projekti on ollut todella hieno. Kaikki oppilaat saavat kerrankin tehdä tavallaan samaa aihetta. Monestihan artesaanityöt ovat olleet omia hääpukuja tai pitkiä talvitakkeja, iloitsee vaatetusalan ammattiaineiden lehtori Eila Laulajainen-Malkki.

Opettaja on tyytyväinen myös siihen, että oppilaat ovat itse joutuneet ottamaan selvää asioista ja etsimään aineistoa. Työelämässä kun ei valmista välttämättä eteen kanneta.

Mahdollisimman alkuperäisiä

Jokainen oppilas teki vähintään viisi luonnosta kunkin henkilön asusta, joista lopulliset valittiin. Puvuissa pyrittiin mahdollisimman pitkälle aitouteen, mutta kankaiden kohdalla on jouduttu tekemään myönnytyksiä ja ostamaan sitä mikä eniten alkuperäistä muistuttaisi. Alkuperäisyyteen on pyritty myös työtavoissa: saumuria on käytetty vain joissakin miesten vaatteiden paksuissa villakankaissa, muuten saumat on huoliteltu vanhaan tyyliin. Vetoketjuja ei puvuista löydy, vaan puvut avataan hakasilla, napeilla ja nyöreillä.

Hankalaa on ollut pari-kolme sataa vuotta sitten, varsinkin naisten pukeutuminen. Virpi Niemi nauraakin, että pukua ei tahdo millään saada päälle, mutta sitten kun saa, se istuu kuten vain mittojen mukaan tehty vaate istuu.

- Näitähän ei ole tehty vitriineihin museovaatteiksi, vaan käyttövaatteiksi, huomauttaa tuotesuunnittelun opettaja Hilppa Mäkinen.

Kuin suoraan historiankirjasta

Virpin puku, monihameinen 1600-luvulla eläneen Margaretha Neocarlinan barokkiasu, on pukukavalkadin kallein puku. Materiaalit, kuten silkki ja pellava eivät ole halvimmasta päästä. Myös ompelijat Katri Koivikko ja Irina Saario tietävät ommelleensa, sillä puvusta ei yksityiskohtia puutu. Kaikkiaan pukujen hinnaksi on laskeskeltu 10-15.000 markkaa, mutta lopulliset materiaalikulut ovat vielä epäselvät.

Vuonna 1856 syntyneen Alma Maria Sahlstömin barokkipuku on ommeltu Nina Korpelalle. Yksi pukua valmistaneista opiskelijoista, Elina Bräysy, kertoo puvusta olleen valmiin mallin Raahen museolla. Puvussa on hauska turnyyripyrstö, joka tekee selkään silloin niin muodikkaan s-kuvion.

Serkukset Catharina Freitag ja Johan Sovelius saavat esittäjikseen Auni Marjut Karin ja Toni Kettukankaan. Tekijät Mari Harju ja Merja Patanen hakivat toisiinsa sopivat värit, miehelle vihertävän puvun ja hauskat luukkuhousut ja naiselle keltaisen kevyen kesämekon aitoon empiretyyliin.

Jotakin kertoo Kati Hämeenkorven haikea toteamus, että monta viikkoa työstetyn puvusta irti laskeminen tuntuu vaikealta. Mutta onneksi oppilailla on mahdollisuus tulla seuraamaan pukujensa uutta elämää, toivottavasti monina tulevina kesinä Raahessa.

Juttu on julkaistu Raahen Seudussa 12.4.2002.

Mamselli- ja herrainpuku
Lehdistötiedote

Sari Ruotsalainen

Takaisin sivulle Avviiseisa präntättyä