Perinne lähti liikkeelle Euroopasta. Keskiajalla monesa maasa esitettii raamatun kertomuksiin ja lekentoihin perustuvia mysteerinäytelmiä ens alakuun kirkkoisa osana jumalanpalavelusta. Sitte esitykset siirty kirkon ulukopuolelle ja latinankieli vaihtu kansankieleksi.

Teinien tienestikeikkoja

Ku näytelmät kulukeusi maasta toiseen, ne muutti matkav varrella muotuaan. Tähtipoikanäytelmä siirty Saksasta Tanskan kautta Ruottiin 1600-luvulla. Suomesa vanahimmat merkinnät or räntätty kirijoihin 1800-luvun alakupuoliskolla. J.L Runeberg on eka nimeltä mainittu tiernapoika. Se essiinty tekopaikkakunnallaan Pietarsaaresa vuonna 1810.

Tiernapoikaesitys o eriskummalline tappaus siksi, ku se on kaupunkiperinnettä. Tapa levis nii suomen- ku ruottinkielisellekki rannikolle. Sitä alettiin harrastaan ensteksi vanahoisa koulukaupunkeisa. Teinien elikkä koulukkaitten hääty lähtä tienestikeikkoille tiernapoikina, ku entivanahaan ei opintotukia tärräytetty suoraan tilille.

Kaikki ei poikakööreistä tykänny. Yhesäki kaupungisa loinneltiin, että pojankossit käyttäyty hurvattomasti ja kiusas törkypuhheilla ja viisuilla aattelevien ihimisten korvia.

Tiernapoikain roolihahamot

Tierna-sana ov väännetty ruottin kielen stjärna-sanasta, joka tarkottaa tähtiä. Kuningas Herodes näyttelee pääroolia. Knihti palavelee nöyrästi kunkkua ja huristellee ratsulla toimittamasa sen asijoita. Se kerrää lopuksi lantit kypärään. Muriaanien kuningas evustaa kahta eri henkilyä: Muriaanien kuningasta ja Juudasta.

Mänkki pyörittellee tähtiä. Mänkki-sana tullee ruottin mannekäng-sanasta elikkä mannekiinista. Soli keskiaikasisa näytelmisä semmonen näyttelijä, jollei ollu vuorosanoja. Eipä tiernapoikain mänkilläkkää monta riviä oo lausuttavana. Se kinuaa lopuksi tähteen kynttilän pätkää.

Tiernapoikaperinnettä Oulusa

Oulun seuvulla tiernapoikaesitykset mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1873. Tiernapojat kierti ovelta ovelle. Varsinki porvaris- ja käsityöläishuusholleihin oli tunkua, ku niistä heltis kolikoitten lisäksi kaikellaisia herkkuja niinku kompiaisia ja paakelseja.

Oulusa ja Kemisä polliisin hääty kieltää tiernapoikajoukkueita kahinoimasta keskenää. Polliisi määräs porukoille omat revviirit, joita ei saanu ylittää.

Jokku oululaiset tiernapojat teki maakuntakiertueita. Kerranki joku vuosikymmen takaperin yks porukka sonnustautu joulupäivänä täyvesä sotisovasa kohti Kiiminkiä. Pojat viuhto potkukelekalla pitkin pitäjää. Omat evväät oli völijysä. Poikasakki urvotti yösyvämet millon minkäki pirtin lattialta.

Onni Tolonen skriivasi Kalevasa, etton laulanu aikuisena kaiken maaliman kööreisä, oopperoisa ja kissarristijäisisä, mutta Kiimingin tiernakeikka om parraasta päästä mitä tienesteihin tullee.

Oulusa on järkätty kisat tiernapoikiille vuojesta 1933. Kilipaillaan sielä tänäki vuonna ja yks porukka pääsee viemään terviisiä ihan Rysseliin asti.

Säärnäpojat vanahasa Raahesa

Raahen kattuilla heisteli joskus 1800-luvun jäläkipuoliskolla säärnapoikia. Historian kirijasa mainitaan Kytölän Kusto, Svalan Fenkke, Jamndahlin Kusto, Pecklinin pojat ja Pyhäniemen kaksoset. Maisteri Wichmann reenas poikia. Siihen aikaan helahoito laulettiin ruottiksi.

Viis tai kuus poikaa kuulu sammaan porukkaan. Ne kuluki valakosisa paitoisa, punasella vyöllä vuotettynä, punaset ja siniset nauhat ristisä olokain yli. Päähän oli tällätty sokeritopan muotone paperitötterö ristikuvien ja piippojen kans.

Yks pojista esitti sotilasta puusapeleineen, toinen kanto ja pyöritti paperista koottua viisloppista säärnaa eli Peetlehemin tähtiä, jonka sisäsä loimotti kynttilä.

Yks poikiista oli musta murijaani, jolloli nokinen naama. Se pelotti pahasia sikiöitä. Peetlehemin tähen kantajat kävi iltasella äveriäitten porvarien talloisa laulamasa ja tienas muutaman lantin.

Tiernapojat essiinty resitentille

Felix Onkka muisteli yhesä pakinasa, että 1920-luvulla yks tiernapoikaporukka oli päässy essiintyyn ihtelleen tasavallan resitentille, Kaarlo Juho Ståhlbergille. Resitentti oli tullu Raaheen atimoimaan, ku sen vaimon systeri Ellen Våhlberg kortteeras Kauppa- ja Cortenkavun kulumauksesa.

Tiernapoikina oli essiintyny Paavo Salovaara, Eino Nordström, Heikki Hyvärinen ja Jori Tähtinen. Resitentin atjutantti oli ollu vähä hermona, ku pojat huito miekkoitten kans. Soli pasteeraillu resitentin ja poikiitten välisä ja silloli ollu revolveri lakkarisa ja sormi liipasimella.

Palakaksi pojat oli saanu ompun mieheen. Omput oli siihen maaliman aikaan harvinaista herkkua. Ainaski Heikki oli vieny omasa kottiin ja jakanu sen tasan viijen sisaruksen kesken.

Tiernapoikaperinne on säilyny Raahesa katkiamatta meijjän päiviin. Ainaski 1900-luvun puolivälin kieppeille asti poikaporukat kiersi herskaapien ovelta toiselle. Perinteen säilymiselle on ollu tärkiä, että mussiikkiluokilla alettiin opettaan tiernapoikanäytelmää. Koululaiset onki keränny monet luokkaretkirahat laulamalla.

Lähteet: Rauno Myllylä/Tähti se kulukeepi, Samuli Paulaharju/Kymmenen virran maata, Samuli Paulaharju/Kuva tuolta, toinen täältä, Samuli Paulaharju/Wanha Raahe, Pohjois-Pohjanmaan museon kotisivu/ http://www.ouka.fi/oulu/ppm, Onni Tolonen/juttu Kalevassa 2.1.1982, Felix Onkka/juttu Raahelaisessa 22.12.1981.

Lisätietoja:
Pohjois-Pohjanmaan museo
Oulun kaupungin kirjasto

Röökynä ryykää hantuukia

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi