Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Sofia Franzen, myöh. Lybecker (1816-1847)

 

Kirkon portaita laskeutuu nuori kaunis nainen, joka on onnensa kukkuloilla. Sofia Franzen on menossa naimisiin

 

Kirkon portaita laskeutuu nuori kaunis nainen, joka on onnensa kukkuloilla. Sofia Franzen on menossa naimisiin

Hän kertoo silmät hehkuen miehensä tapaamisesta ja unelmansa täyttymisestä. Sofia on tavannut miehen, joka on luvannut hänen käyttää äidin perintönsä koulun perustamiseen väestön köyhän osan tyttöjä varten.

Olihan minulla kosijoita, mutta sydämessäni tunsin, että eivät he kouluajatustani hyväksyisi. Kaikki raahelaiset varmasti säälivät minua, katselivat jourupeileistään kun kävelin ohitse ja supisivat, että kun paljon valitsee, niin iliman jää ja vanahanapiikana taitaa Franzenin mamselli hautaan kaatua.

HENKILÖHISTORIAA

Zachris Zachriksen poika Franzen, kauppiaan poika Oulusta, tuli 1800-luvun alussa kirjanpitäjäksi Raaheen Johan Langin palvelukseen. Hän ihastui talon nuoreen tyttäreen Johannaan. Pariskunta vihittiin tammikuussa 1814, sulhasen ollessa 27- ja morsiamen 18-vuotias. Franzenit olivat kaupungin rikkaimpia henkilöitä. Zachriksen puoliso kuoli vain 30-vuotiaana vanhimman tyttären Sofian ollessa vasta kymmenvuotias.

Sofia Franzenin lapsuuden koti oli huomattavan varakas, sivistynyt ja henkevä. Uskonnollisuus antoi oman lisänsä kodin henkeen. Rikkaan kodin tyttärenä Sofia sai kouluopetusta ensin kotipaikkakunnallaan nk. Mamsellin koulussa. Sen jälkeen hän lähti Tukholmaan kolmeksi vuodeksi. Sofian kerrotaan olleen erinomaisen nerokas, vilkas, kaunis, tarmokas, helläsydäminen ja kirjallisella lahjakkuudella varustettu.

Sofia oli vakaasti sitä mieltä, että tietämättömyys ajaa ihmisen turmioon ja köyhyyteen. Hän katsoi velvollisuudekseen antaa äidinperintönsä varattomien lasten koulun perustamisrahoiksi. Vain koulua käymällä köyhät lapset välttyisivät joutumasta huonoille teille. Sofialla oli äidiltänsä saama perintö 2285 hopea ruplaa 71 3/7 kopeekkaa. Vastaavalla rahamäärällä olisi tuolloin voinut ostaa suuren talon Raahesta.

Sofia asetti mielessään tulevalle aviopuolisolleen ehdoksi, että tämän tuli hyväksyä vaimonsa koulunperustamisidea ja sallia perintörahojen käyttö siihen. Sofian isä ei ymmärtänyt, miksi Sofia halusi tuhlata rahansa turhanpäiväisen koulun perustamiseen. Aikalaisten mielestä köyhän kansanosan kouluttaminen oli ajan ja rahan tuhlausta. Jos Sofia olisi jäänyt naimattomaksi, hän luultavasti olisi itse ryhtynyt koulunsa opettajaksi.

Sofialla oli paljon kosijoita, mutta hän ei ollut heihin tyytyväinen ja mielessään hän aavisti heidän suhtautuvan kielteisesti hänen ajatukseensa köyhien lasten koulusta.

Kaikki muuttui, kun hän kohtasi Georg Henrik Lybeckerin, itseään jo vanhemman miehen. Kun Georg kosi, sanoi Sofia suostuvansa avioliittoon yhdellä ehdolla. Sofian ehto oli kuin olikin Georgille mieluinen. Heidän hääpäivänään 14 helmikuuta 1843 allekirjoitettiin Lybeckerin tyttökoulun lahjoitus- ja perustamiskirja.

Naimisiin mennessään Sofia oli 26-vuotias ja vapaaherra jo 43-vuotias. Sofia muutti "herransa" kanssa Helsinkiin. Sofia kuoli jo vuonna 1847, vain 31 vuoden iässä, neljännen lapsensa synnytykseen. Sofian ja Georgen lapset olivat kaikki tyttöjä, peräkkäisinä vuosina syntyneitä. Ensimmäinen tytöistä kuoli vuonna 1851 ollessaan vain seitsemänvuotias. Georg kuoli 85-vuotiaana vuonna 1885.

 

PUKUHISTORIAA

1800-luku oli vuosisata, jolloin tyyliä jäljiteltiin. Uusia luomuksia ei kyetty luomaan, vaan katsottiin ja otettiin mallia menneisyyden pukujen tyylihistoriasta. Biedermeier oli ajanjakson ensivaihe, jota kesti noin vuoteen 1835 asti. Empiremuoti laantui vuoden 1820 paikkeilla, jolloin empirelle tyypillistä oleva vyötärön korkeus laskeutui takaisin luonnolliselle paikalleen vyötärölle ja jälleen alettiin korostamaan vyötärön kapeutta.

Biedermeierkaudella käytettiin yksimittaisia leninkejä, joissa yläosa oli vartalonmyötäinen ja hame leveni helmaan, hame joko poimutettiin tai laskostettiin vyötärölle. Vyötärösauma oli ensiksi suora ja tavallisesti se peitettiin vyöllä.

Näihin aikoihin muotiin kuuluivat myös koristeelliset vyönsoljet. 1830-luvulla vyötärö muuttui ja yläosan alareunasta ulottui V-nipukka hameen päälle. Hameen pysymiseen koholla käytettiin useita alushameita. Samalla kun hametta korostettiin pysymään koholla, pyrittiin myös leventämään yläosaa hihoja pullistamalla. Ensin tuli lampaanlapahiha, leveä olkapäältä, 1830 jälkeen levein kohta laskeutui kyynärtaipeeseen, puhvihiha.

Päähineenä käytettiin suosittua bahyttia. Biedermeierilla käytettyjä kankaita olivat esim. painetut puuvillat, silkki- ja villakankaat.

Biedermeier vaihtui vuoden 1835 vaiheilla uusrokokooksi. Keveys hävisi naisten puvusta. Hameet olivat olleet nilkkapituisia, mutta pitenivät jälleen. Puvun leveys väheni kyynärtaipeiden kohdalta, kun hihojen levein kohta laskeutui alaspäin häviten vähitellen kokonaan. Yläosa pysyi edelleen vartalonmyötäisenä ja siihen yhdistettiin alaspäin voimakkaasti levenevä kupolinen hame.

Hatut olivat suuria ja korkkiruuvikiharat kehystivät kasvoja tai sitten hiukset kammattiin keskijakauksen molemmin puolin korvien yli. Arkipukujen kaula-aukot pienenivät 1800-luvulla vähitellen säädyllisen peittäviksi. Yläosa oli takaa auki ja suljettiin joko nyörittämällä tai liittein, käsintehdyin messinkihakasin. Yläosassa oli tanakka pellava- tai puuvillavuori, jonka saumoihin ommeltiin kujat tukiluita varten. Myös hameet olivat usein vuorillisia. Silkkihameissa vuori oli harsokangasta ja helmassa oli tanakampi puuvillakaitale ryhdistämässä hametta. Alushameita käytettiin useita päällekkäin tuomaan hameeseen ilmavuutta.

 

Materiaalit
Puku: 45 % villaa 55 % polyesteriä
Vuori: 100 % puuvillaa
Pitsi: 60 % polyesteriä 40 % viskoosia

 

Suunnittelu ja valmistus
Mari Mylly (alushame, puvun alaosa, vyötärökaulus ja bahytti)
Kati Hämeenkorpi (puvun yläosa, hihat ja kaulus)

 

Lähteet: Keväällä 2002 Raahen Kauppaporvarissa pidetyn pukuja esittelevän näyttelyn yhteydessä jaettu kirjallinen materiaali ja Tarinoita, historiaa ja pukuloistoa Vanhassa Raahessa -esite.

 

Kannattaa tutustua myös juttuihin:
Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopisto
Katupeili
Sofian unelma
Sivistystä ja kädentaitoa kohta 170 vuotta
Pukuloistoa Wanhan Raahen malliin
Lehdistötiedote

Takaisin juttuun