Isak Gellman (1800-1872)
Historiallinen elämyskierros on edennyt viimeiseen näytökseen. Ryhmä on tullut Soveliuksen talon pihaan, jossa Isak Gellman puhelee itsekseen, kuin itselleen.
Minä ryhdyin harjoittamaan kauppaliikettä! Ostin talonpojilta maalaistavaroita: voita, nahkoja, talia, potaskaa ja tervaa, möin rauta- ja siirtomaatavaroita, vaatetta ja rihkamaa. Niin... minun elämäni on ollut hyvää. Olen nauttinut siitä. Minulla on taloudenhoitaja, mamselli Josefina ja palvelija ja eipä taloudestani taida puuttua muuta kuin se emäntä... mutta en osaa sitä niin kovin pahana pitää.
HENKILÖHISTORIAA
Isak Gellman tuli Öregrundista, Ruotsin rannikolta, 24 vuoden ikäisenä päälliköksi raahelaiseen laivaan ja oli muissakin laivoissa kapteenina. Gellman kuitenkin jätti merenkulun verrattain nuorena. Maalla eläjäksi jäätyään Gellman omisti talon nykyisen Kauppakadun varrella ja ryhtyi harjoittamaan siinä kauppaliikettä hyvällä menestyksellä.
Gellman toimi Raahen kaupungin raatimiehenä aina kuolemaansa saakka. Hän näyttää eläneen yksinäisen miehen mukavaa elämää. Hänellä oli taloudenhoitaja ja palvelija, ja hänen kuolemansa jälkeen toimitetun perunkirjoituksen mukaan melko täydellinen porvarillinen talous.
Hän lienee ollut musikaalinen, sillä ilman tätä ominaisuutta hän tuskin olisi hankkinut pianoa, joka pesänkirjoituksissa mainitaan muitten tavaroitten joukossa. Gellmanin testamentti osoittaa, että hänen mieltään oli vaivannut köyhien sairaitten ihmisten kärsimykset. Myös muistitieto kertoo Gellmanin olleen säälivä ja auttamistahtoinen ihminen. Testamentti kuvastaa Gellmanin luonnetta ja sillä on ollut ratkaiseva merkitys Raahen kaupungin ja laajan maaseudun sairashoidossa.
Testamentissaan hän mm. jätti ison summan rahaa sairaalalle Raahen kaupungissa ja halusi, että sairaalassa köyhän ja varattoman tulee saada sairautensa aikana vapaa hoito ja elatus, mutta varakas työläisluokan jäsen korvatkoon hoidostaan sopivaksi katsotun vähäisen maksun. Sairaalaksi ostettiin huutokaupalla myytäväksi tarjottu kauppias Ahlholmin talo Brahenkatu 20, joka on jo purettu kerrostalon tieltä. Myöhemmin rakennettiin Pitkäänkariin ajanmukainen sairaala ja vanha myytiin yksityisten asunnoksi.
PUKUHISTORIAA
1800-luku oli tyylijäljitelmien vuosisata. Miesten puku oli kolmiosainen käsittäen takin, housut ja liivin. Vielä 1800-luvun lopulla takki, liivi ja housut olivat kaikki eri kankaasta tehtyjä. Vuonna 1871 tuli ensimmäinen paita, jonka etukappale oli alas napitettu. Siihen saakka paita oli puettu pään yli vetämällä.
1800-luvun lopulle asti valkoinen paita oli todellinen ylhäisyyden tavaramerkki. Sillä valkoisen paidan käyttöön kykenivät vain ne, joilla oli rahalliset rahkeet pesettää paitansa usein ja lisäksi pitää paitoja kotona varalla riittävän monta, jotta saattoi vaihtaa niitä tarvittaessa. 1800-luvun lopulle saakka kauluksissa pystykaulus eri muodoissaan oli yleisin ja miesten kaulaa koristivat neliön muotoiset liinat.
Housuissa kangas oli juovikasta, ruudullista tai yksiväristä. Vuoden 1850 tienoilla housut alettiin napittaa edestä entisen sivunapituksen asemesta. Miesten hatut vaihtelivat silinterihatusta pehmeään hattuun ja pyöreäkupuiseen knalliin. Miehillä oli jalokiviä kultaisissa solmioneuloissaan ja kellonperissään, joita kannettiin huomiota herättävästi vatsalla.
Myös kultasormuksissa oli timantteja tai muita jalokiviä. Koska muodissa olivat valkoiset, pitkähihaiset ja tärkätyin kalvosimin varustetut paidat alettiin käyttää myös kalvosinnappeja.
Materiaalit
Takki: 100 % puuvillaa
Paita: 50 % pellavaa, 50 % puuvillaa
Liivi: 50 % pellavaa, 50 % puuvillaa
Housut: 45 % villaa, 55 % puuvillaa
Huivi: 100 % silkkiä
Suunnittelu ja valmistus
Outi-Maria Juntunen (takki)
Päivi Tähjänjoki (paita, liivi ja housut)
Lähteet: Keväällä 2002 Raahen Kauppaporvarissa pidetyn pukuja esittelevän näyttelyn yhteydessä jaettu kirjallinen materiaali ja Tarinoita, historiaa ja pukuloistoa Vanhassa Raahessa -esite.
Kannattaa tutustua myös juttuihin:
Raahen aluesairaalan nettisivulle
Potaska
Pukuloistoa Wanhan Raahen malliin
Lehdistötiedote
Gellman
Ku Raahe lasareetin sai
Annan seuraneitistä tuli hoitoalan ammattilainen
Kiputätit ihanteena lastentarhasta asti