Lokkien kirkuminen säesti innostuneiden oppaiden, kippareiden ja apupoikien sananvaihtoa heinäkuisena aamuna museon rannassa. Sää vaikutti kerrassaan lupaavalta: aamuautere oli väistymässä ja aurinko helotti jo täydeltä terältä saaden meren välkehtimään. Tuultakin olisi tiedossa sen verran, että saataisiin tuntumaa purjehtimiseen. Puolikymmentä purjevenettä odotti satamassa malttamattomia matkaajia. Näky oli kaunis ja antoi aavistuksen seuraavan kesän retkipäivästä, jolloin kymmenet veneet odottaisivat lähtölaukaisua merelle.

Me oppaat olimme valmistautumassa merelliselle retkelle, josta saatuja kokemuksia voitaisiin hyödyntää vuoden 2008 valtakunnallisilla kotiseutupäivillä, jonka keskuspaikkana Raahe olisi. Raahen alueen purjehdusseurat ja kymmenet vapaaehtoiset olivat sitoutuneet voimanponnistukseen, jonka tarkoituksena oli tarjota meidän parasta ja kauneinta: merellistä Raahea.

Jakaannuimme viiteen venekuntaan ja paljon odotettu retki saattoi alkaa. Lipuessamme kaupunginlahdelta kohti merta kuuntelimme kipparimme ja hänen apupoikansa tarinointia vanhoista raahelaisista merimiehistä ja heidän ikiaikaisista tavoistaan. Asiantuntevasti meille kertoiltiin veneväylistä, merimerkeistä, sataman historiasta ja tapahtumista, joita nämä rannat olivat aikojen kuluessa saaneet todistaa.

Suuntasimme avomerelle jossa pienen odottelun jälkeen saimme tuulta purjeisiimme ja kokea pientä kallisteluakin. Tämä kallistelu ei kuulemma ollut mitään verrattuna siihen, mitä kippari ja muut veneessä olijat olivat saaneet muilla retkillään kokea. Kyllä Raahe näytti hienolta mereltä käsinkin! Saaret ja rantamaisema ovat pysyneet melko muuttumattomina näihin päiviin asti, joten tämän saman rakkaan kotimaiseman olivat nähneet kaikki ne sadat merimiehet aikoinaan maailman meriltä palattuaan.

Useampi tunti oli kulunut kuin siivillä huikaisevassa purjehdussäässä ja hauskassa seurassa, ja seuraavaksi oli vuorossa merihenkinen ruokailu Iso-Kraaselissa, Raahen saariston toiseksi suurimmassa saaressa, jossa sijaitsevat yli satavuotias luotsitupa ja vanha pooki, laivojen saapumisesta ilmoittanut merkkitorni. Suurin Raahen saarista on Preiskari. Retken isäntä oli keittänyt oivallisen lohisopan, joka maistui rieskan kanssa tosi hyvältä. Nokipannukahvit kruunasi aterian! Päivän paistaessa ja vatsan ollessa täysi saatoimme vain toivoa vastaavaa kokemusta seuraavan kesän vieraillemme. Tätä kehtaa tarjota kenelle tahansa. Tervetuloa Raaheen!

Julkaistu maaliskuussa 2008 Pohjoisen Opas-lehdessä.

Tasku ja Kalla tukikohtia
Merikaupunki Raahe kesällä
Lastaten ja lossaten haminasta haminaan

Hanna-Leena Mattila ja Heli Vainio

Takaisin sivulle Tarinoita Raahesta ja raahelaisista