Meistä tuli oppaita!
Meistä tuli oppaita
Kuva: Eija Riikonen
Maikki oli asunut Raahessa vasta muutaman kuukauden, mutta oli jo kotiutunut mainiosti. Hän oli ihastunut pienen kaupungin kauneuteen. Hän olisi kuitenkin halunnut tietää uudesta kotikaupungistaan ja sen historiasta enemmän. Maikki tahtoi tietää, millaisia tarinoita Raahe kätki sisäänsä.
Niina puolestaan oli viettänyt lapsuutensa ja teini-ikänsä tässä pikkukaupungissa ja palannut yhdeksän maailmalla vietetyn vuoden jälkeen takaisin. Kierrellessään ulkomaalaisten vieraidensa kanssa Raahen keskustassa Niina huomasi häpeäkseen osaavansa kertoa perin vähän kotikaupunkinsa historiasta ja nähtävyyksistä. Hän päätti, että seuraavana kesänä tietäisi muutakin kuin Pietari Brahen ja vuosiluvun 1649.
Juuri sopivasti Raahessa järjestettiin opaskurssi. Me (Maikki ja Niina) ilmoittauduimme kumpikin tahollamme kurssille. Samoin oli tehnyt moni muu nainen. Ensimmäiseen kokoontumiseen tulimme avoimin mielin ja uteliaina. Siinä me istuimme ringissä; Asta, Taina, Nina, Maikki, Tuija, Virpi, Niina, Sari, Kaisu, Ulla. Yhteistä meille kaikille oli kiinnostus Raahea kohtaan ja halu oppia tuntemaan tämä kaupunki paremmin.
Syksyn ja talven aikana saimmekin sitten kuulla mielenkiintoisia esitelmiä ja luentoja sekä tutustua moniin kohteisiin Raahessa. Tututkin paikat saivat aivan uuden merkityksen, kun meille kerrottiin niiden syntyvaiheista. Toki opimme myös yhtä ja toista nykypäivän asioista ja niiden hoidosta tässä kaupungissa. Koko kurssin langat piti osaavissa käsissään matkailusihteeri Ritva Björkman. Hän hoiti kurssin järjestelyt ja jaksoi koko ajan valaa meihin uskoa omiin kykyihimme.
Vähitellen me kurssilaiset tutustuimme toisiimmekin ja keväällä ryhmähenkemme oli jo huippuluokkaa. Kun "kuivaharjoittelimme" opastamista, ylistimme estottomasti toisiamme eikä kukaan naljaillut virheistä, joita tietenkin jokaiselle sattui. Viimeistään tässä vaiheessa vakuutuimme kaikki siitä, että Raahea todella esittelee mielellään. Kun vielä "vanhat" oppaat kannustivat ja kehuivat meitä, niin päätimme kaikki yrittää suoriutua opaskokeesta, vaikkei se ehkä kurssia aloittaessa päällimmäisenä tavoitteena ollutkaan.
Kevätaurinko paistoi kirkkaasti huhtikuisena lauantaina, kun kiertelimme bussilla pitkin Raahea ja hikoilimme näyttökokeessa. Emme kuitenkaan ottaneet turhia paineita; jos meistä ei tulisikaan oppaita, niin ainakin olimme oppineet paljon. Muutakin kuin sen Brahen ja vuoden 1649. Iloksemme jokainen suoriutui kokeesta ja näin meitä tuli kertarysäyksellä kymmenen uutta Raahe-opasta. Osa meistä innostui käymään vielä kielikokeessakin, ja nyt Raahea esitellään viidellä kielellä.
Vaikka olemmekin nyt ihan oikeita oppaita, on meillä silti vielä paljon opittavaa. Kokeneemmat Raahe-oppaat; Pirkko, Kirsti, Kyllikki, Minttu ja Marja ovat tukenamme ja turvanamme. Yhteisissä tapaamisissamme suut käyvät kuten puheammattilaisilla kuuluukin, kun kerromme kokemuksistamme, kuulemme juttuja Vanhasta Raahesta sekä saamme hyödyllisiä neuvoja ja vinkkejä opastyöhön. Täysinoppineeksihan opas ei tule koskaan, mutta meidän tavoitteenamme on tulla Oikein Hyviksi Oppaiksi. Palvelemme mielellämme teitä kaikkia!
TERVETULOA RAAHEEN!
VÄLKOMNA TILL BRAHESTAD!
WELCOME TO RAAHE!
BENVENUTI A RAAHE!
DOBRO POSALOVAT V RAAHE!
Julkaistu Pohjoisen Opas-lehdessä v. 2001.
Niina Korpela ja Maija-Liisa Vierola