Antero Fors ammentaa aiheet merestä ja puu-Raahesta
Kuvat: Heli Kangas
![]() |
![]() |
|
Maalaustelineessä on yksi lukemattomista rakkaista meriaiheista, jota Antero Forss haastattelun aikoihin oli viimeistelemässä. |
Tällaisten idyllisten pihanäkymien katoamista Raahessa Antero Forss harmittelee. Kuva on hänen omasta pihapiiristään Kirkkokadun varrella. |
Antero Fors ammentaa aiheet merestä ja puu-Raahesta
"Meri on minulle ehtymätön maalausten aihelähde ja meri on muutenkin ollut minulle tärkeä elementti elämässäni", kertoo taidemaalari, maalauksen opettaja Antero Forss Raahen Katinhännästä.
Toinen merkittävä ja niinikään lähes loputon aihevarasto hänelle on Raahen vanha puukaupunginosa ja varsinkin pienten puutalojen takapihanäkymät.
"Valitettavasti monin paikoin on purettu vanhoja, punamullalla maalattuja, notkokattoisia ja vähän sinne tänne kallellaan olevia piharakennuksia. Niiden paikalle on noussut nykyaikaisia varastorakennuksia, jotka eivät tietenkään ole taiteellisesti innoittavia", pohtii Antero Forss.
Antero Forssin yhdistettynä ateljee-asuinpaikkana on vuodesta 1979 ollut Raahen vanhimpiin kuuluva pieni puutalo Kirkkokadun pohjoispäässä. Taloa ovat aikaisemmin asuneet muiden muassa Otto Nikander ja Heikki Impola.
Rakennus seisoo ikäänsä nähden ryhdikkäänä ja lähiympäristöönsä hyvin sulautuvana. Pihaan poikkeavan ei tarvitse pettyä. Punamultamaalatut ulkorakennukset muodostavat sympaattisen kehän pihan pienelle viheralueelle ja kokonaisuus on varmaan asukkailleen jatkuva silmän ilo.
"Halusimme tämän paikan myös sen vuoksi, että tästä on meillä autottomilla lyhyt kävelymatka meren rantaan", sanoo Antero. Siellä odottaa pariskunnan purjevene valmiina viemään meriretkille, maalausaiheiden etsintään.
merimies - metallimies
Vaikka Antero Forssin koulutodistuksissa komeili joka vuosi täysi kymppi kuvaamataidosta, ei hänen haaveensa siihen aikaan ollut taidemaalariksi ryhtyminen.
Kalajoen Plassilla syntyneenä ja varttuneena hän viehättyi mereen ja ensimmäinen työpaikka löytyi rahtilaivalta. Pärjätäkseen siellä paremmin hän kävi merimiesammattikoulun Turussa ja hoiti sotaväkihommat laivaston palveluksessa. Tietenkin.
Sitten seurasi lyhyitä työjaksoja muun muassa majakkalaiva Kemissä, ja rupeama Ruotsissa, kunnes matka vei metallin palvelukseen Taalintehtaalle.
Sinne mukaan lähti myös naapurin tytöstä kihlatuksi morsiameksi muuntautunut Pirjo. "Monenlaista työtä olen tehnyt, merellä, maalla ja maan allakin - vain ilmassa en ole töissä ollut", vitsailee Antero.
Kun metallimiehen ura näin oli auennut ei ollut kovin vaikea päätös palata takaisin omalle murrealueelle. Työpaikka löytyi Rautaruukilta ja rakas merikin oli edelleen lähellä, olo tuntui muuten onnekkaalta, mutta kerrostaloasunto oli ahdistava.
Sukulaisten vastusteluista huolimatta Antero ja Pirjo hankkivat aikaisemmin mainitun puutalonsa Katinhännästä ja olo parani.
ja taiteilija
"Vaikka en nuoruudessani koskaan tietoisesti haaveillut taiteilijan urasta, niin kaipa halu ilmaista itseään kuvien avulla ja halu mitata rajojaan lopulta johti siihen, että ostin ensimmäiset öljyvärini ollessani majakkalaivassa," muistelee Antero Forss.
Ensimmäisen työnsä hän muistaa olleen nimeltään, "voikukka" ja ensimmäinen myyty teos syntyi Taalintehdaskaudella ja oli nimeltään, "punaiset horsmat rannalla".
Siitä se lähti. Limingan taidekoulussa hän opiskeli vuodet 1986 - 87, virkavapaana tehtaalta, mutta lähti sieltä lopullisesti jälkimmäisenä vuotena. Hän on siitä lähtien elättänyt itsensä taidemaalarina ja siinä sivussa maalauksen opettajana Raahen työväenopistossa.
"Tämä homma on jatkuvaa opiskelua ja harjoittelua. Ei tässä koskaan tule valmiiksi. Uskon kehittyneeni eniten värien käyttäjänä. En tarvitse nykyisin sitä määrää värituubeja kuin aloitellessani. Laatu korvaa määrän," hän pohtii.
Taidemaalarina Antero Forssilla ei ole säännöllistä päivärytmiä niin kuin joillakin kirjailijoilla usein on. "Maalaan silloin kun se tuntuu hyvältä ja saan innoituksen. Silloin myös tulee tulosta. Tietenkin joskus joitakin tilaustöitä joutuu punnertamaan väkisin ja aikataulun mukaan," hän kertoo.
Hänellä on myös keinot yrittää houkutella hukassa oleva innoitus esiin. "Kävelyretki Pitkänkarin metsässä ja rannalla auttaa innostumaan. Samoin taidehistoriakirjojen lukeminen ja johonkin oikein hyvään taidenäyttelyyn tutustuminen panee veret kiertämään. "Antero luettelee.
Juttu on julkaistu .Raahen Joulu lehdessä v. 2001
Merimaalarin museoitu menneisyys - asiaa räntättynä raaheksi
Juttu Pohjoisen Opas -lehdessä
Taide-elämyksiä Vanhassa Raahessa -juttuun
Martti Suomela
Takaisin sivulle Tarinoita Raahesta ja raahelaisista