Tästä parisattaavuotisesta saunottelemisesta tuli loppu 1860-luvulla, ku tulipalovaaran takia annettiin ankara ukkaasi, että saunat häätyy hävittää. Suurporvareilla ja muilla parempaisilla ei menny sormi suuhun, vaan ne hommas paatipunkkia taikka höyrykaappeja, joisa ne istua ähötti hautumasa nii, että pää vaa törrötti ulukopuolella. Monijoita pikku saunoja rustattiin kaupungin laitamille. Näisä familjasaunosa rannikki sai kymmenen pennin maksusta käyvä vihtomasa.

Saunakomitea pähkäilee

1800-luvun loppupuolella eijjollu vissiinkään familjasaunoja tarpeeksi, ku ylleisen saunan kelehänen kunto huolestutti kaupunkilaisia. Rantasauna oli 1900-luvun alakupuolelle asti lähes ainua vähäväkisten pesupaikka. Se seisoa komotti ”saunan nokalla”, Maa-Fanttia vastapäätä. Soli iso hirsistä salavettu pytinki ja sinne mentiin pitkää puusiltaa myöten.

Vuonna 1900 terveyslautakunta ehotti kaupunginvaltuustolle, että kaupunkiin pitäs saaha ajanmukanen sauna. Valtuusto merkkas asian rotokollaan ja jätti sille mölläkälle.

Herrat August Soini ja Robert Rossander oli vailla kaupungilta 3000 markan avustusta, jolla ne lupas entrata aataminaikusen rustingin kuntoon. Herrat perusteli anomusta sillä, että saunat eijjollu kannattavia affäärejä. Valtuusto päätti lainata summan affäärimiehille iliman korkua viijeksi vuojeksi.

Kevväällä 1906 kaupunginvaltuusto päätti vihonviimen ryhtyä tuumasta toimeen ja perusti saunakomitean. Työväenyhistyksen preivisä 12.12.1906 vaajittiin uuven saunan rakentamista. Rantasauna oli nii laho, että sinne mennessä sai pelätä joutuvasa loukkuun ku hiiri. Vuonna 1907 pakkahuone jäi tyhyjäksi. Valtuutettu Grönroos ehotti, että pytinki muutettas saunaksi, ku saunasta oli jatkuvasti uupelo. Tähän ei suostuttu.

Kaupunginvaltuusto äkkäs 26.2.1908, että saunakomitea eijjollu saanu aikaseksi yhtään mittään. Liekkö miekkoset vaa maanneet selällään ku annakan tekijät. Ei auttanu muu ku uuvistaa komitea. Siihen valakattiin lääkäri Hartman, tehtailija Kivinen, urkuri Wirtanen ja tuomari Grönroos. Tämä porukka pisti töpinäksi.

Komitea akiteeras, että Raaheen häätyy pykätä uus ja viimesen päälle nykyaikane sauna ja heti paikalla. Paikkaki oli kahtottuna: pruuttahuoneen eteläpuolinen merenrannalla oleva maa-alue. Sammaan syssyyn komitea ehotti, että saunan hoitajan ja pruuttahuoneen käyttäjän tehtävät annetaan samalle henkilölle. Saunakysymys ratkesi vasta, ku terveyslautakunta ilimineeras 25.11.1910, että ny se rantasaunamörskä o palanu poroksi.

Nikkarityylinen saunapytinki

Kaupunginvaltuusto päätti huhtikuusa 1911, että kaupunki rakennuttaa passelin pytingin vuonna 1908 ehotetulle paikalle. Saunatoiminta jäi kaupungin kontolle. Vuojen 1911 lopusa soli tuottanu voittua melekeen 3000 markkaa. Ei siis mikkää äläskelepone pisnes!

Rantasauna oli jaettu kalliiseen ja halapaan puoleen. Ens alakuun kalliin puolen saunaa käytti kaupungin herskaapi ja kaupparatsut. Rahavas paatasi toisella puolella eikä päässy herskaapin puolelle, vaikkois ollu pätäkkää millä maksaa kallis tiketti.

Eteläpäävystä mentiin sisälle. Molempiin saunoihin oli omat uluko-ovet. Ylleiselle puolelle mentiin rannanpuolisista portaista. Tikettien myynti oli orkaniseerattu nii, että kanttiinista voitiin passata kummanki puolen kylypijät. Kanttiinisa myytiin myös saunavastoja, mehua ja lemunaatia.

Aikain saatosa luokkaerot mataloitu ja alettiin puhua yksityisestä tai numeropuolesta ja ylleisestä puolesta. Yksityispuolella sauna-aika hääty puukata etukätteen. - Ku porukka oli saunonu ja siirty pukukoppiin, puulas toinen sakki löylyyn, Taina Perälä muistelee lapsuuven saunareissuja. Pukukoppi varattiin tunniksi ja sauna puoleksi tunniksi. Pukuhuoneita oli kuus ja saunoja kolome. Ylleinen puoli oli jaettu miesten ja naisten puoleen. Mukulat kelekkarehti äiskän völijysä. Pojat hänkkäröi naisten seasa meloko issoiksi torveloiksi asti.

Kuumat löylyt

Rantasaunasa oli keskuslämmitys. Pannuhuone oli pytingin museon puoleisesa pääsä ja sielä oli kamalan iso uuni, josa poltettiin halakoja. Kuuma vesi saunojia varten lämpesi vesisäiliösä. Säiliön pääsä oli miesluukku, josta poikaviikari mahtu konttaamaan sissään ja putsaamaan sen kerran vuojesa.

Miesten puolen löylyhuoneesa eijjollu tulisijjaa, vaan kiuaskivet lämpeni pannuhuoneen puolelta. – Uuniin laitettiin puoli metriä halakoja kerrallaan, selevittää Into Pirttikangas, joka joskus jeesas lämmittäjänä toiminutta isäukkua. Naisten saunasa ja numeropuolen saunosa oli jokkaisesa erilliset tulisijat, joista yks oli pannuhuoneen puolella.

Rantasaunan löylyhuoneet oli korkiat. – Jopa nelijä metriä, kuutijoi Hugo Sorsa, joka muutti Raaheen vuonna 1953. Hugo kävi perheineen rantasaunasa saunomasa niinku muukki saunattomat. Granlundin Hugo oli kova vihtomaan. – Sinulla pittää olla lujat vastat, oli Sorsa huomauttanu kaimalle. Ukko ejjollu kommentista moksiskaan, vaan mätki ihtiään vihasesti sannaakaan sanomatta.

Ahon Yrjö tunnettiin uusien tulokkaitten testaajana. Se lappasi vettä kiukaalle ja syynäili uuven saunojan ilimeitä. Lopuksi mies kaato kiukaalle ämpärillisen vettä. Kaupunginjohtaja Hänniselle ei tavallinen lauteen korkeus piisannu. Soli rakennuttanu ihtelleen lauteen oven yläpuolelle. Silloli aina völijysä kolominkertanen huopahattu, jonka se kasteli kylymäsä veesä. Hattu pääsä mies istua ähötti löylysä kolome tuntia joka viikko.

Portteripullo pilettirahalla

Ruiskuhuoneen sähkökäyttösellä pumpulla pumpattiin saunan käyttövesi merestä yläkerran säiliöön. Likaveet lorotti merreen. - Rantasaunasa sai toisesta raanasta läärätä mielimmäärin kuuma vettä ja toisesta kylymää. Vesi oli kovvaa. Siinei saippua vaahonnu, jäi vaa valakosena karsteena veen pinnalle ja takertu ämpärin reunoihin. Saunottaja kävi käytettyjä ämpäreitä pesemäsä tavantakkaa tulikuumalla veellä ja ruiskutteli samalla lauteitaki, kertoilee Asta Virtanen, joka kävi rantasaunasa kylypemäsä säännöllisesti vuosina 1949-52.

Ussein joku kylypijä maata mötkötti penkillä yltä päältä saippuavaahosa saunottajan käsittelysä. Pesu ei sisältyny piletin hintaan, vaan siitä joutu pulittaan eri maksun. Lämmitetystä vastasta piti kans maksaa eri raha. Etenki naisväki halus pestä luttuuttaa hiukset pehemiällä veellä ja sitä saunottaja hommas lisälikviitistä. Talavella se sieppas saunan ulukopuolelta puhasta lunta ja sulatti sen. Kesäsin keräs rännivettä. Saattopa haalata tukanpesuveen joskus Jaakopin lähteestäki.

- Rantasaunasa oli suihkut ja sisävessat jo 1940-luvun lopulla, Matti Kari porisee. Matin isä oli valittu palopäälliköksi vuonna 1948. Sen jäläkeen Karit kortteeras ruiskuhuoneesa melekeen 30 vuotta ja kipasi alavariinsa kylypemään rantasaunaan.

– Sassalin Samppa päästi meijät velipojan kans saunaan pannuhuoneen kautta, ettei tarvinnu ostaa pilettiä, Matti palijastaa. Äitin antamalla pilettirahalla pojat osti portteripullon kanttiinista. Sisävessa oli Raahesa erikoisuus ja pikkupojilla oliki asiaa rantasaunan vessaan päntiönnään, ku sielä ”kaikki aikaansaannokset nykästiin narusta katolle”.

Eiloskat ja Ailoskat

Rantasauna työllisti lämmittäjän ja joukon ahkeria naisia: oli saunanhoitaja ja saunottajat. Saunanhoitajan päätehtävä oli asiakaspalavelu kanttiinisa. Saunottajan arpeetina oli laitoksen puhtaanapito ja ylleisen järijestyksen valavominen.

- Äiti oli pisnesnainen, sanua pässäyttää Rauno Kopsakangas, jonka äiti, Sylvi Kopsakangas, hääräsi päällepäsmärinä rantasaunan lisäksi Karvosen saunasa. Soli nykysen Kauppiastavaratalon/Pikkuporvarin tontilla. Sylvi Kopsakangas ahkeroi rantasaunan hoitajana 1950-luvun alusta 1960-luvulle asti. Eiloskat, Ailoskat ja muut saunottajina hikkoilleet naiset on säilyny raahelaisten saunojien muistoisa. Lämmittäjistä muistetaan Karsikas, Sassali, Sakko ja Pirttikangas.

Kaupunginhallitus teki vuonna 1974 päätöksen, että rantasauna puretaan. Moni raahelainen löylymies jäi kaipaamaan ylleistä saunaa.

Lähteet: Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Henry Silta: Juttu Raahen Seudussa 11.2.1975, Matti Lackman: Jutut 24.7.1979 Raahen Seudussa ja 5.5.1994 Kansan Tahdossa, Onni Norio: Juttu Raahelaisessa 26.7.1978, Annukka Sorsa: Juttu Raahen Seudussa 3.6.1978, Asta Virtanen: Juttu Raahen Joulu -lehdessä v. 1995, Selan seurassa: Pakina Raahen Seudussa 6.3.1987, Haastattelut

Juttu on julkaistu Raahelaisessa lyhennettynä 22.6.2008.

Jossei sauna, viina ja terva auta...

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi