Yhteiskunnan sosiaalityö oli meleko kelehästä Suomesa 1800-luvulla. Monisa kaupungeisa perustettiin Ruottin mallin mukkaan rouvasväenyhistyksiä, jokka harrasti monensorttista hyväntekeväisyyttä.

Suomesa oli suuret näläkävuojet 1860-luvulla. Puutteeseen joutuneet ihimiset palasti maaseuvulta kaupunkiin. Kerijäläisten liikkumista yritettiin rajottaa muttei se onnistunu.

Tämmösesä tilanteesa 31.1.1867 rouvat Sophie Ehrström, G.E. Kanniainen, Sophie Brusin, Amanda Montin, Sophie Andersson, Ida Lundberg, A.C. Ahlqvist, Sophie Stenman, Maria Stiengell, Maria Lundström, S. Lindman, A. Aspegren, Matilda Haggström, B. Brander ja joukko neitejä kokkoontu alottaan Fruntimmersföreningen i Brahestad (Rouvasväenyhistyksen) toimintaa.

Ensimmäisesä kokkouksesa päätettiin vuokrata passeli pytinki työhuoneeksi ja orkaniseerata arpeetia köyhille ruokapalakalla. Toiminnan periaate oli "soppaa ja hengenravintua".

Rouvasväenyhistys teki yhteistyötä köyhäinhoitolautakunnan kans. Yhistys jako kaupungin kuuteen piiriin ja rouvat kierteli parreittain auttamasa ahtaalle joutuneita perheitä. Naisille annettiin villalankoja, että ne sai palakan eestä kutua sukkia, vanttuita ja tikkureita. Yhistys möi tuotteet myyjäisisä.

Ku työhuoneesa kävijöistä suuri osa oli lapsia, nii tullinhoitaja Gustaf Hultman ehotti vielä samana vuonna yhistykselle lastenkotitoiminnan alottamista.

Lastenkoti alotti hyyryläisenä Rouva Peclinin talosa Cortenkavulla. Sinne otettiin ensimmäiset viis poikaviikaria, joista rouva Peclin piti huolta.

Petter Anton Holmqvistin testamentti

Petter Anton Holmqvist (1830-1872) oli muuttanu tänne Ruottista. Se kortteeras Aitakavun ja Menzerinkavun kulumauksesa (nyk. Palokunnankatu ja Koulukatu). Silloli maalariliike ja valimo. Pihalle soli rakentanu aituuksia, joisa se ruokki sikoja. Ne se laitto omalla kalijaasilla Ruottiin.

Kissoja vilesti joka paikasa ja joskus pihalta kuulu meleko rähäkkä, ku ne tappeli keskenään. Pekka möi kissannahkoja Ruottiin, josa niistä räätälöitiin puuhkia fiineille rouville.

Yks kissa oli meleko etevä. Sen nimi oli Herr-Pookeli ja se osas kanniskella pullon korkkeja hampaisa. Pulloja huushollisa piisas, ku Petter piti ryyppykauppaa, josa sai vaikka viimesellä killingillä pikku hörpyn.

Petter eleli vanahana poikana. Soli terveinä päivinään kironnu papille, ku tämä yritti tulla selevittään sielun asijoita. Kuolinvuoteella se tuli tunnontuskiin ja testamenttas koko maallisen mammonasa lastenkotia varten.

Aluksi lastenkottiin otettiin vaan tyttöjä, ku huoneet oli peräkkäin ja niisoli läpikuluku niinku junavaunuisa.

Lastenkoti toimi ensimmäiset kolome vuosikymmentä Holmqvistin alakuperäsisä tilloisa. Nelijöitä oli reilut 200. Ahasta tietenki oli, ku henkilökuntaki kortteeras samasa pytingisä.

Vuonna 1906 päätettiin tehä 35 neliön suurunen lisähuone, jonka piti toimia sairashuoneena. Tämä huone oli monneen otteeseen ulukopuolisten käytösä. Sota-aikana siinä pijettiin kansakoulua, ku puolustusvoimat käytti seminaarin harijotuskoulun tiloja. Ja sitte siinon toiminu kaupungin äitiyshuoltoki josaki vaiheesa.

Sota-aikana lastenkojin tilat muutettiin sotasairaalaksi joksiki aikaa ja lapset kortteeras Pattijoella Hanahelan talosa.

Vuojen 1910 kieppeillä ölijylamput jouti totekasalle, ku lastenkoti sai sähköt. Kraanavettä talosa päästiin lorruuttaan 1950-luvulla.

Holmqvistin pytingisä 1950-luvun loppupuoli oli suurten remonttien aikaa: rakennettiin uus leikkihuone, kööki rempattiin nii, että saatiin ruokailuhuone, tuli uus kamari hoitajalle, salista tehtiin kaks lastenhuonetta ja käytävä, muitaki tiloja entrattiin.

Rouvasväenyhistyksen johtokunta oli vuonna 1960 päässy siihen tavotteeseen, että laitos hyväksyttiin sosiaaliministeriösä lastensuojelulaitokseksi. Samalla lastenkoti alako saaha vuosittain valtionapua.

Vuonna 1966 lastenkoti hommas kesähuvilan Ruottalosta. Se toimii tänäpänä lasareetin henkilökunnan virkistyspaikkana.

Ku lastenkojin toiminta loppu, osti kaupunkilehti Raahelainen pytingin ja toimi siinä vuosina 1982 - 1995. Sen jäläkeen talo o entrattu asunnoksi.

Ryytimaita ja kolehteja

Lastenkojin ruokahuolto perustu siihen, että porukka vilijeli omiksi tarpeiksi peruna- ja vilijamaita eri puolilla kaupunkia. Niitoli vuokrattu, ostettu tai saatu käyttöön lahajotuksina. Alakuvuosina lastenkojilla oli oma lehemäki.

Nykypäivänä ryytimaan hoitua pijettäs terapeuttisena aktiviteettina mutta kyllä entivanahaan lastenki hääty tehä työtä leipäsä etteen. Lastenkojin vanahimmat lapset ahersi luppoajat piikoina kaupunkilaisten huusholleisa ja anto tienestit talolle.

Toimintaa rahotettiin ens alakuun lahajotusvarolla, jäsenmaksuilla, myyjäisillä, kerräyksillä ja arpajaisilla. Perinteeksi oli tullu, että Rouvasväenyhistys sai javotella joulukirkosa kerätyt kolehtirahat.

Yhistyksen jäseniksi kelepuutettiin myös miehiä, vaikka varsinaiset toimijat oliki naisia. Yhistyksen topakka ja pitkäaikanen puhheenjohtaja Elsa Swanljung tunnettiin varsinaisena tehopakkauksena varojen hankintahommisa.

Kerranki Elsa oli poikennu yhteen pankkiin tappaamaan uutta tirehtööriä ja tiukannu reippaaseen tyyliinsä Rouvasväenyhistyksen jäsenmaksua. No, eipä siinä poikamiehenkään auttanu pullikoija vastaan.

Elsa ruukas pittää kerräyslistoja aina völijysä ja silloli tapana pyssäytellä tuttuja kaupasa, pankisa tai vaikka kavulla.

Pitkäaikanen Rouvasväenyhistyksen kassööri Sirkka Kauppila kerto tulleensa yhistyksen toimintaan 1940-luvulla justiin sillä lailla, että Elsa vaan ehotti jäsenyyttä, ku Sirkka oli josaki kaupasa ostoksilla.

Lastenkojisa saatto asua tusinaki lapsia kerrallaan. Pienimmät pallerot oli vaan muutaman kuukauven ikäsiä. Jokku lapset vietti koko lapsuutesa lastenkojisa. Sillon yhistys myös koulutti suojattinsa ammattiin.

Joskus lapset viipy sielä vaan muutamia kuukausia olosuhteitten pakosta, ku kotona oli sairautta tai muita vaikeuksia.

Räniköitä tolokuille naisille

Raahen Lastenkoti oli toiminu 114 vuotta, ku se lakkautettiin vuonna 1981. Lastenkotia ei siinä vaiheesa enää tarvittu, ku sosiaalitoimi rupes sijottaan yhteiskunnan apua tarttevat lapset perheisiin.

Rouvasväenyhistys myi talon Raahelaiselle. Rahhoilla yhistys osti asunto-osakkeita, joihin se ottaa hyyryläisiksi opiskelijoita.

Puhheenjohtajana 26 vuotta ahkeroinu Elsa Swanljung jako lopettajaisisa 15.12.1981 Sosiaaliturvan Keskusliitto ry:n myöntämät ansiomerkit.

Kultasen ansiomerkin sai: Karin Nylander, Siiri Norio, Meimi Heiskari ja Irma Toivanen. Hoppeisen ansiomerkin sai: Adina Verronen, Aino Unnbom, Aili Kallio ja Nanni Nenola. Pronssisen ansiomerkin sai: Alli Hovila, Kaija Karikoski, Alli Korhonen, Eira Huhtala, Sylvi Hämäläinen ja Tellervo Sippala.

Rouva Nylander oli touhunnu yhistyksesä 55 vuotta, Siiri Norio 41 vuotta, Meimi Heiskari 33 vuotta. Irma Toivanen oli palavellu lastenkojin johtajattarena 25 vuotta. Tellervo Sippala oli ahertanu lastenkojin keittäjänä 16 vuotta. Nanni Nenola oli teheny tilintarkastuksia yli 20 vuotta.

Lähteet: Raahen Rouvasväenyhdistyksen arkisto, lehtileikkeet, haastattelut, Raahelaisen arkisto.

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 12.5.2004.

Historiikki pdf-muodossa
Holmqvistin hauta Haaralassa

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi