Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Raahelaisia vaikuttajia leppää Haaralasa

 

Alopaeuksen kappeli

 

Kuva: Asta Virtanen

Mollaan vuositolokulla oppaitten yhistyksesä kaavailtu, että alettas orkaniseeraan kävelykierroksia Haaralan hautuumaalla. Viime syksynä me pökästiin porukalla Ouluun atimoimaan. Tulijaisiksi napattiin völijyyn hyviä käytännön ohojeita.

Työryhymä, josa Asta Virtanen ja Taina Perälä on touhunnu päällepäsmäreinä, on keränny talaven pimmeyvesä semmosen tietolatingin, että siinä riittää päähän pänttäämistä ikusiksi ajoksi. Mullaki on paksu mappi pullollaan lippua ja lappua, joihin pitäs uppoutua. Ku joskus joutas.

Monen monta kertaa on kokkoonnuttu porukalla syynäämään hautoja ja setvimään toinen toistaan kiehtovampia stooreja raahelaisista vaikuttajista, niistä kauniista ja rohkeista. Kävelykierrokselle saa oppaan völijyyn matkailutoimiston kautta. Se on Kauppaporvarisa, Härkätorin puistua vastapäätä.

Ökyrikkaitten lahajotuksia

Monet äveriäät raahelaiset kenkkäs tai testamenttas pätäkkää hyvviin tarkotuksiin. Niiston ilua meille nykysille raahelaisillekki.

Aatellaampa vaikka nuita Fellmanin velijeksiä, Johania (1781-1870) ja Balzaria (1789-1862). Nehän heleppas alulle Raahen Porvari- ja Kauppakoulun.

Heti rippikoulun jäläkeen Johan otti pestin paattiin, joka seelas Englantiin. Sielä se kävi Hullisa kauppakoulua. Reissulla se oppi solokkaan engelskaa täyttä päätä.

Ku Fellmanin isä kuoli vuonna 1803, joutu Johan esikoisena ottaan vastuuta perheen elättämisestä. Ei auttanu muu, ku pestautua sjömanniksi. Vuonna 1805 Johan suoritti Tukholmasa perämiehen tutkinnon ja vuonna 1808 merikapteenin tutkinnon. Porvarioikeuvet se sai Raahesa vuonna 1810.

Seleväjärkinen ja mietteliäs Johan alako pyörittään pisnestä Raahesa velipojan kans. Balzar puuhaili puotipuksuna, ku soli puhelias ja seurallinen. Virma vei ulukomaille etupääsä tervaa ja potaskaa ja toi suolaa, rautaa, siirtomaatavaroita ja posliinia. Velijesten ahavääri oli suurin Raahesa, heti Langin jäläkeen.

Velijesten huushollerskana ahersi siskolikka Saara. Pojat ellää kittuutti visusti, etes kahavia eivät raskineet ryystää. Varsinki Balzar äksyili, ku työmiehet särpi sitä alavariinsa. Se saatto joskus asiastatehen pysähtyä akkunan alle luuraamaan hääräskö joku mökin eukko kahavinkeittopuuhisa.

Raahen lasareeti pääsi alakuun Isak Gellmanin (1800-1872) testamenttiraholla. Sielä sai hoitua myös vähävaraset. Niim määräs testamentti.

Zachris Franzen (1787-1852) oli yks Raahen rikkaimpia miehiä. Ku Johanna-vaimo kuoli, oli esikoistyttö Sofia 10-vuotias. Sofia (1816-1847) oli sitä mieltä, että tietämättömyys ajjaa ihimisen turmijoon. Siksi se halus perustaa köyhille tyttöille koulun ja kenkätä äitin perinnön koulua varten. Tuohon aikaan nainen ei saanu ihte päättää asioistaan. Sempä takia Sofia ottiki aviosiipaksi Georg Henrik Lybeckerin, joka salli hänen totteuttaa haaveensa. Sofian viimenen leposija eijjoo Franzenin sukuhauvasa.

 

Viimesen pennin kapakka

Petter Holmqvist (1830-1872) oli muuttanu tänne Ruottista. Silloli monta liikanimiä niinku Pensseli-Pekka, Sika-Pekka ja Homppa-Pekka.

Pekka kortteeras Aitakavun ja Menzerinkavun kulumauksesa (nyk. Palokunnankatu ja Koulukatu). Silloli maalariliike ja valimo. Pihalle soli rakentanu aituuksia, joisa se ruokki sikoja. Ne se laitto omalla kalijaasilla Ruottiin.

Kissoja vilesti joka paikasa ja joskus pihalta kuulu meleko rähäkkä, ku ne tappeli keskenään. Pekka möi kissannahkoja Ruottiin, josa niistä räätälöitiin puuhkia hienoille rouville.

Yks kissa oli meleko etevä. Sen nimi oli Herr-Pookeli ja se osas kanniskella pullon korkkeja hampaisa. Pulloja huushollisa piisas, ku Pekka piti ryyppykauppaa, josa sai vaikka viimesellä killingillä pikku hörpyn.

Pekka eleli vanahana poikana. Soli terveinä päivinään kironnu papille, ku tämä yritti tulla selevittään sielun asijoita. Kuolinvuoteella Pekka tuli tunnontuskiin ja testamenttas omasuutesa lastenkotia varten. Ku lastenkojin toiminta loppu, osti aluelehti Raahelainen pytingin ja toimi siinä v. 1982 - 1995.

 

Kunnianloukkauksen solovausta

Perkiset om monille raahelaisille omakohtasesti tuttuja. Ihte oon tutustunu heihin kirijallisuuven kautta. Perhe asusteli Iiläisisä ja vietti vaiherikasta elämää.

Kerran noli löytäny rannalta tukkeja, jokkoli karannu Santaholoman sahalta. Ku niisoli S-leima, niin pojat päätteli, että ne on saunapuita. Pojat joutu asian takia raastuppaan, josa Jussilta kysyttiin, että kuka teiston normaalein. Jussi sanua pässäytti, ettei kukkaa ja että tuo on kunnianloukkauksen solovausta. Pojat vappautettiin.

Kerran Perkiset keräs avustusta, ku niiltoli kuollu lehemä. - Kunnioitatteko meijän lehemävainajaa rahalahajalla, pojat kyseli.

Talavisin Perkisillä ruukas olla kaks avantua, toisesta otettiin tallousvesi ja toiseen kaataa hummautettiin likaveet. Avannot oli vierekkäin, että päästiin yhellä polulla.

- Joka nuorena syntyy, se vanahana kuolee, ruukas Perkisen Jussi akiteerata.

 

Alopaeuksen kappeli

Perin erikoinen hautamuistomerkki on Salon kihilakunnan tuomarilla, Zacharias Alopaeuksella (1772-1839). Soli määränny rakennettavaksi kappelin, johon se piti hauvata. Kerrotaan, että arkku piti jättää kappeliin maan pinnalle ja avvain paiskata sissään.

Tuomari Alopaeus eijjollu Raahen porvareitten suosiosa, ku sen ei tarttenu majottaa sotaväkiä Suomen sovan aikana. Soli saanu vappautuksen majotusvelevollisuuvesta suoraan ylipäällikkö Buxhövdeniltä eikä porvarit voinu sille mittään.

Alopaeus asu Rantakavun ja Cortenkavun kulumasa. Käräjiä pijettiin talon pohojospään suuresa tuvasa. Soli lapseton leskimies. Ja varakas.

Alopaeus lahajotti Salon kihilakunnan 16 pitäjälle 16.000 ruplaa kouluopetuksen järijestämisseen köyhille ja kovaosasille. Hallitus vahavisti alapaeuskoulujen säännöt vasta, ku tuomari ihte oli jo menny mananmajolle.

Koulut toimi kinkeripiireittäin kiertävinä kouluina. Esimerkiksi vuonna 1842 oli räknätty, että Pyhäjoella oli 14 oppilasta, Haapajärvellä 66 ja Reisjärvellä 77.

 

Lähteet: Oppaiden hautausmaatyöryhmän muistio, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Raahen Porvari- ja Kauppakoulun kotisivu/ www.rpkk.fi, Kyllikki Kerkkonen: Opaskurssin päättötyö 1.5.1997, Raahen lukion 2 B-luokka: Raahen juttuja, Onni Norio: Perkisen perhe, Martti Levón: Merenkävijöitä ja kauppaporvareita, Eero Permi: Suomen helemi

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 9.7.2003.

Lisää tietoa Haaralan hautausmaalta seuraavissa jutuissa:

  1. Juttu opaslehdessä
  2. Juttu joululehdessä
  3. Opintomatka Ouluun
 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi