Annelin (o.s. Pöllä) isä ahersi polliisina Kemisä 1950-luvulla. Polliisikamraati Lauri Torkkeli oli saanu arpeetin Raahesta ja kehu kaupunkia. Ku tilasuus tuli, päätti Niilo Pölläki tulla Raaheen polliisiksi. Anneli oli sillon kymmenen vanaha.

Pöllän perhe – isä, äiti ja nelijä lasta - kortteeras aluksi hyyryläisinä Varvisa. Oman orren alle oli halu päästä. Immosen talo Rantakavulla oli myynnisä. Tarijolla oli tontit Merikavulta ruununmakasiinin vierestä ja Milijoonaperältä.

Elettiin vuotta 1957, ku isä alako rakentaa Milijoonaperälle talua omin käsin yhesä äitin kans. Perhe kortteeras rannin piharakennuksesa. Ensin oli kaivettava lapiolla kuoppa saviseen maahan kellarikerrosta varten. Siihen päälle kohos kakskerroksinen pytinki. Oli sähköt, vesijohot, viemäri, sisävessa, keskuslämmitys. Orvo Karjalainen rakensi naapuritontille sammaan aikaan. Tunkionaapuriksi tuli Lumpeen perhe.

Melekeen kaikkien talojen vintillä kortteeras hyyryläisiä. Monasti alakerrastaki vuokrattiin yks kamari. Ommaan käyttöön jäi kööki ja olohuone. Rannin saunasa käytiin kylypemäsä, jossei ollu ommaa saunaa. Uluko-ovet eijjollu ikinä lukosa.

Milijoonaperällä kortteeras nelijä polliisia (Pöllä, Puskala, Laakso, Similä), kaks taksikuskia (Sutinen, Lassila), kaks koppalakkista virkapukusta konduktööriä (Virtanen, Merikallio), raaheyhtiöläisiä ja kauppiaita. Lapset ei sinutellu aikuisia, vaan puhutteli tätiksi ja setäksi.

Ratakavun toisella puolella oli rautatieläisten asuntoja. Ouluntien takana rehotti luonnonniitty, josa laijunsi lehemiä ja hevosia. Milijoonaperän mukulat löysi maastosta hyviä piilopaikkoja.

Kauppoja oli kolome: ROK, SOK ja yksityinen. Ratakavun ja Vihastenkarinkavun kulumasa oli leipomo. Oikokavun ja Asemakavun kulumasa oli kunnan- ja hammaslääkärin talot vastakkaisilla puolilla.

Kakaroista kasvo omatoimisia, ku vanahemmat kävi töisä. - Annelin isä oli polliisi. Äiti uurasti pukutehtaalla Rientolasa. - Huushollihommiin hääty osallistua jo pahasena sikiänä. Oli lisättävä koksia keskuslämmityskattilaan. Piti leipasta nisua ja kokata.

Anneli muistaa, ku matot ja liinavaatteet käytiin pesemäsä pesutuvasa Jaakopin lähteen vieresä. Mäkisen apoteekin pihasa oli pytinki, josa lakanat mankeloitiin. – Aina sai pelätä, että näpit lutistuu, tyttö selevittää. Sitte saatiin pulsaattoripesukone eikä tarvinnu hönttästä pyykkien kans mihinkään.

Annelin ensimmäinen koulu oli Pekkatorilla (nyk. Kirkkokadun lastentalo). Opintie jatku Seminaarin harijotuskoulusa ja keskikoulusa (nyk. Keskuskoulu). Ku opettaja tuli vastaan kavulla, sille niiattiin jopa pyörän päällä.

Koulukamraateista tuli hyviä kavereita. Irman, Soilen ja Riitan kans leikit passas yksiin. Kesäsin pelattiin neliskaa Peltokavun pääsä tyhyjällä tontilla ja kenturalla, josa vieläki on kiikut ja kiipeilytelineet.

Anneli on aina ollu lukutoukka. Se jaamasi läpi kaupungin ja Seminaarin koulun kirijastojen kirijat. Monopolia pelattiin Muhosen olohuoneesa. Semmosta peliä eijjollu muilla. Annelilla ja Marjalla oli yhteiset kaunoluistimet, joitten käytöstä sisarukset toisinaan otatteli. Talavella luisteltiin rantakentällä, vaikka näläkä kurni mahasa. Jos ois menny kottiin murkinalle, ois häätyny jäähä sisälle.

Elokuvisa käytiin alavariinsa ja piipahettiin Ankkuri-baariin limunaatille. Kerran likat osti halavinta mahollista limunaatia. Soliki vissyvettä. Yäk!

Anneli muistaa ensimmäisen television: soli Ravanderin sähköliikkeen näyteakkunasa. Akkunan eesä seisua tökötettiin huopatossut jalassa, että tarettiin vahata jotaki ohojelmaa. - Lassilat sai töllöttimen ennen meitä.

– Teeveestä on alakanu viritysmussiikki, Lassilan kaksoset ja Pöllän Markku kailotti ja hilipasi kiireesti kahtoon. Anneli oli rippikouluikänen, ku Pöllät osti töllöttimen. Rannit tuli niille kahtoon elokuvia.

Lapsuuteen kuulu Ahon Pentin näytelmäkerhot ja kaupungin kesäleirit Tauvosa. Teltasa yöpyminen oli elämys. Kastellin paatilla pääsi telttaretkille Ämmään ja muihin saariin.

Miljoonaperä

• Alue rajautuu pohjoisessa Ouluntiehen, idässä Niitty- ja Peltokatuun, etelässä Niittykatuun ja lännessä Asemakadun varren rakennuksiin, Teinikatuun, Ojakatuun ja Lukiokatuun.
• Alueella on voimassa Birger Brunilan laatima asemakaava 12.5.1930. Jo vuoden 1911 asemakaavassa oli nykyinen kaupunkirakenne näkyvissä.
• Yhtenäinen hyvin säilynyt paikallisesti arvokas puutaloalue. Omakotitaloalue. Liiketoimintaa Niittykadun länsipäässä sekä Oikokadun varrella.
• Talot on rakennettu pääasiassa 1950-luvulla.
• Talot ovat suurimmaksi osaksi rintamamiestalotyyppisiä ja ulkomuodoltaan yhteneväisiä.
• Kaupunginosaa kutsuttiin ”Miljoonavelkaperäksi”, koska talojen kustannusarviot olivat yli miljoona markkaa.
• Eräs rakentaja oli ostanut rakennuspuita Korsulta ja hinnan kuultuaan tokaissut rakentavansa Miljoonaperälle.

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 26.9.2009.

Raahelaista nimistöä - Anne Helaakoski
Lehemiä ja semiskoita Velekaperällä - murrejuttu

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi