Leufstadius asettu alolleen ja nai täkäläisen neitokaisen, Catharina Christina Hallbergin. Pesueeseen siunaantu kaks poikaa ja kaks tyttyä.

Kapteeni jätti merielämän 1800-luvun puolivälisä ja rupes tupakkafabrikööriksi. Mistä lie kekannu moisen ahaväärin?

Laufstadiuksella oli Cortenkavun ja Rantakavun kulumauksesa iso tontti, johon soli pykänny pari pytinkiä. Cortenkavun puoleiseen pytinkiin se perusti tupakkavapriikin ja sai sille viralliset privilegiot vuonna 1848.

Leufstadius hommas tehtaaseen raaka-aineeksi venäläistä lehtitupakkaa. Siitä näprättiin raahelaisille purtavaa, nuuskattavvaa ja poltettavvaa nautintua.

Tupakkienkelit hilipasi murkinalle

Vapriiki eijjollu kovin kummonen laitos. Huoneen peräseinälle oli rustattu meleko iso puuratas ja sen etteen oli tällätty neliskanttinen pöytä. Ja siinä sitä tupakkaa väännettiin.

Tehtaan likviitilistoilla uurasti joskus kymmenkuntaki keskenkasvusta poikaviikaria, jokkoli iältään vähä toisella kymmenellä. Yks poikiista väänti ratasta nii, että tupakkaköynös kierty rullatupakaksi. Toinen laitteli jonkulaisella työkalulla kiertyvään köyteen tupakallehtiä, joita kolomas poika lateli pöyvälle. Yks poika riipi lehistä ruotit pois.

Toisen pöyvän vieresä joku rullas sikkaareita ja joku hakkas lehtiruoteista kartuusia, joku jauho nuuskaa. Fabrikööri ihte ei teheny muuta ku pestä luttuutti tupakallehet valamiiksi ja pasteeraili sitte mälli poskesa taikka piippukänä hampaisa syynäämäsä, että hommat tuli tehtyä akuraatisti.

Työpäivä alako aamuhämärisä kello viis ja oli pulukasa vasta kaheksan paikkeilla illalla. Keskipäivällä oli parin tiiman pitunen ruokalepo. Valakosen työtakin helemat vaa lepatti, ku pojat hilipasi kottiin syökäseen puolista. Tämän takia ihimiset alako karahteeraan poikia tupakkienkeleiksi. Tienestiä heltisi viis koppeekkaa päiväsä.

Pikanellia, nuuskaa ja sikkaareita

Leufstadiuksen vapriiki tuotti kaikkia mahollisia tupakkasortteja: purutupakkaa eli pikanellia, sikkaareita, piipputupakkaa ja nuuskaa. Etiketteihin oli räntätty "parasta Virginian tupakkaa".

Tilastojen mukkaan esimerkiksi vuonna 1860 väännettiin 2,100 naulaa purutupakkaa, 200 naulaa prässättyä tupakkaa, 200 naulaa polttotupakkaa ja 600 nuuskaa. Sen aikusesa rahasa se teki 940 ruplaa. Joka vuosi fabrikööri väännätti tupakkaenkeleillä 1,400 - 1,600 naulaa Venäjän lehtiä ja 1,200 - 1,400 naulaa ulukomaalaista tupakkaa.

Nuuskan sekkaan Leufstadius laitto ostajan pyynnöstä höystöksi hyvvää hajua. Jokku vanahat mummut oli tästä oikeenki hyvillään.

Tupakkakauppa oli tehty Rantakavun puoleiseen pytinkiin, jossoli myös Leufstadiuksen huusholli. Kauppapuotin katosa roikku kamalan iso sikkaari, jota joku oli kerran yrittäny ostaa. - Ei sitä myyvä, se on skyltti, oli Leufstadius sanua pässäyttäny ruottinvoittosella murteella.

Talosa oli Rantakavun puolella semmonen kaksosanen ovi, että alaosa jäi kiinni, ku yläosan aukas. Ostajia varten oli tiuku, jota killuuttamalla sai hällyytettyä kauppiaan paikalle.

- Tuum, tuum, Leufstadius toisteli, ku se tuli mälli poskesa aukaseen ovia, ja sylykästä roiskautti kavulle.

Liekkö maistunu kovin hääviltä nämä Leufstadiuksen röökit. - Paappa tästä palamaan parasta ehtaa havanaa, kerrotaan jonku ökyporvarin lovehtinneen, ku soli pistouvannu vieraalle raahelaista tupakkaa. - Ompa hieno sortti, ompa hieno maku, tuttavan hääty höyleillä.

- On hyvä tobakki. Fellmanin patruunakin sitä syöpi kans, Leufstadius ihte kehua retosti tuotteita.
- Tekeekö näppyä kieleen? oli kerran yks ostaja tivannu.
- Ei teke. Eihän toki! kauppias oli kauhistellu.
- Ei se sitte oo hyvvää tupakkaa, kun ei se tee näppyä, oli tupakan ostaja tuumaillu.
- Jaa. Kyllä se yks pikku knäppy teke, honas Leufstadius hetipaikalla.

Puotin lisäksi Leufstadiuksen tupakkavapriikin tavaraa kaupusteltiin Raahen markkinoilla. Vanaha sjömanni Sakari Aunola kuskas tupakkaa myös Kalajoen ja Kuopion markkinoille. Kalajoen markkinoilla Sakarille kävi kerran köpelösti, ku joku rakkari vohki siltä koko kuorman ja se joutu köröttelleen tyhyjin toimin takasi.

Ku koko Leufstadiuksen herskaapi vollotti asian takia, niin tehtailija ärähti, että äläkää itkekö! Kehräkä toista!

Finkka-Jussi ja wanaha herra

Tehtailijan poika, Hans Johan Leufstadius (1829-1906) ei jääny tupakkatiskin taka puotipuksuksi, vaa suoritti perämiehen ja kapteenin tutkinnot vuonna 1851.

- Joskus saattaa 16 kotilaivaa seelata yhtä aikaa tuohon Roskan retille ja siihen vielä ulukomaan paatit päälle. Se se on komia näky, semmonen mastomehtä, Johan maalaili kävelykierroksen näytelmäsä kotihaminan tunnelmia.

Vuojesta 1845 vuoteen 1872 Johan ahersi konstaapelina, perämiehenä ja kapteenina monisa raalelaisisa paatteista. - Sjömannit tituleeras mua Finkka-Jussiksi, Johan palijasti meille nykyraahelaisille. Finkka elikkä leipäkeitto oli tavallista muonaa laivoisa. Oiskohan tuota tarijottu aivan alavariinsa Leufstadiuksen paatteisa?

Johan haalas merimatkoltaan kaiken maaliman tilipehööriä ja namiskuukkeleita ja kenkkäs niitä museolle. Kuulusin esineistä on maaliman vanahin sukelluspuku, meijjän wanaha herra. Johanin lanko Anders Lindman lahajotteli kans museolle roppakaupalla roippeita. Näytelmäsä Johan lesottellee, että ne kilipaili Andersin kans lahajotuksilla ja että se voitti kisan sukelluspuvun takia.

Vuojesta 1885 Johan hoiti satamamestarin pestiä Raahesa. Sitte ku soli jääny myötyriisä maajalakaan, nii se osallistu sen ajan ahavääreihin ja kunnallisseen toimintaan. Se eleli vanahana poikana ja kortteeras siskolikka Anna Helenan kans syntymäkojisa.

Sisarukset perusti testamenttimääräyksillä säätyläisrouvia ja -röökynöitä varten vanahainkojin, joka sai nimen "De gamlas hem". Se alotti toiminnan syksyllä 1909 ja toimi monta vuosikymmentä Leufstadiuksen talosa.

Ku vanahainkoti oli lopettanu, komotti pytinki vuositolokulla tyhyjillään ja sen kohtalosta väännettiin kättä. Talolla on ny museoviraston suojelupäätös ja se o entrattu parraan tapin takkaa yksityiseksi asunnoksi.

Lähteet: Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Felix Onkka: Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä, Tarinoita, historiaa ja pukuloistoa Vanhassa Raahessa -esite

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 3.7.2004.

Pihatapaaminen Leufstadiuksen pihassa

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi