Oppaat taitavina Taitopajasa

Yhdistyksen pikkujoulu vuonna 2004. Soli yks synkkä arki-ilta reilusti ennej joulua, ku Tuija oli kuhtunu oppaat Taitopajjaan viiraamaan pikkujoulua. Soli järkänny illan ohojelman parraan tapin takkaa. 

Kuvat: Kirsti Vähäkangas

"Homma oli simppeli, tehtiin pikku himmeli."	Siinäpä sitä ois vajillinen raaka-ainetta.
Kyllä tästä vielä tähti syntyy.	Hyvltä näyttää, vaikka alaku oliki hankala.

Ens alakuun nautittiin glökit ja sitte ei ku askartelemaan. - Tämmönen tähti me tehhään illan aikana, Tuija sanua pässäytti ihan ölövinä ja heilutteli ilimasa mahottoman monimutkasta ja hienua tähtiä nii, että jokkaisella loksahti suu sepposen selälleen. - Mei ikinä kuuna päivänä saaha tuommosta aikaseksi, eppäilevien tuomaitten kuoro murisi. Mutta Tuijapa oliki toista mieltä.

Alakukankeutta

Pöyvällä ootti askartelijoita monta vajillista pätkittyjä olokia. - Minä en tee mittään tähtiä, en ossaa, Pirkko julisti ennenku etes olijenpätkät oli jajettu. Tuija oli kuutijoinu teettäväsä meillä olokitähen, johon tarvittiin ainaski 100 olijenpätkää, saattopa niitä pätkiä olla enempiki.

Ku alakuun päästiin, nii jokkainen ähersi reippaasti kieli keskellä suuta, pujotteli pumpulilangan neulalla olijesta toiseen ja siinähän se ensimmäinen ihimeellinen neliö oli! Upeeta! Mahtavaa! Sitte ruvettiin näpräämään lissää nelijöitä ja sakaroita. Työ eteni oloki olijelta.
- Mullei taivu sormet, ensunkai minä voi mittään tehä, vaikeroi Pirkko mutta teki kuitenki. Ja hyvin tekiki.
- No ny kaatu juomalasi! Juoma kasteli yhen tähen ja Tainan pöksyt. No, ei hättää. Näpertely jatku ahkerasti kaikesta huolimatta.
- No voi per....na, kuulu pöyvän yheltä kulumalta, ku varapuhheenjohtaja pärräytti.
- Ossaakko nää kirroilla? taivasteli Taina ja Asta. Siinä se puota rämähti häneltäki säjekehä kertaryminällä. Soli inhimillistyny.
- Eikö sua hermostuta, ku mei osata mittään? joku tivasi Tuijalta.
- Ei. Just tämmösestä työstä minä nautin, Tuija palijasti.
- No nyt multa loppu lanka, mitä minä ny teen, joku tuskaili ja Tuijalla oli heti ohojeet valamiina: ei muuta ku lissää lankaa rullasta ja solomu siihen ja sitte jatkat ihan muina naisina.
- Kyllä täälä pajasa on niin joulunen tunnelma, Maikki ihasteli ja eppäili, että tuommonen tähtikö se minunki olijista syntyy, en usko. - Usko vaan, tokasi Tuija, ei kannata heti luovuttaa.

Ku oli alakuun päästy...

Tuija selevitti meille miten olokikoristeet oli tullu Suomeen ja miten taito oli siirtyny sukupolovelta toiselle. Rantavehenä on muuten parasta materiaalia himmeleihin. Ja parasta rantavehenää löytyy Kalajoelta.
- Kahtoppa miten hieno! Tämähän onnistuu! Mehän voitas alakaa vaikka myymään näitä! Lyötäs rahoksi!, puhheenjohtaja kaavaili. Oppaat puhku intua. Tunti oli näperrelty ja urakka läheni puoliväliä.
- Opettaja, opettaja, nyt halakesi oloki! Mitä minä ny teen?
- Opettaja, opettaja, onko tämä oikein?
- Opettaja, opettaja, miten tämä lanka jatketaan?
- Opettaja, opettaja, mulla tuli tähän yks pilli liikaa!!
- Hei minähän ossaan, tämä on ihan heleppua... no miten tämä lanka meni yhtäkkiä solomuun?
Maikki innostu ensin mutta aatteli taas jo seuraavasa hetkesä, ettei tästä mittään tuu. Tuija selevitti juttua yhestä avioparista. Noli yli 80- vuotiaita ja molemmat ja noli teheny olokityön iliman valituksia. Siis tarkistettaanpa asennetta ja yritettään taas.

Kuulu kauhia naurun remahus, ku joku hihkasi, että mullon tämä kohta valamis. - Älähän hättäile, sannoo Tuija ja jatkaa, että ootetaan muitaki, että pysytään samasa tahisa. Ja kuinka ollakaan kilipailu virisi ja pieni leikkimielinen vahingonilo karehti naamalla ainaki niillä, jokkoli jälesä. No, ei huolta jos jollain ressukalla meniki vähä pieleen, apu oli lähellä.

Lopusa kiitos seisoo

Parin tunnin tiiviin aherruksen perästä jokkaisella oppaalla oli käsisään upia olokitähti. Ei ikinä ois uskonu, että meistä jokkainen ossaa tehä tämmösen! Ei me oltas osattukkaan iliman Tuijan hermottoman pitkämielistä ohojausta. Lämpimät kiitokset ja papukaijamerkki Tuijalle!

Kyllä sitä sitte kelepas Kirstin otella kuvia valamiista tähistä ja etenkin tekijöistä, ku jokkaisella oli suu hymysä korvia myöten. Niinku Naantalin auringolla ja Hangon keksillä. Eipä tuosa tähenteosa juuri ajankulua huomannu eikä palijo muutakaan.

Kaiken aikaa taustalla soi joulunen mussiikki ja jokkainen vähän ootteli jännityksellä herkullisen jouluruoan saapumista ja juttu luisti. Liekkö ramohvonin neulalla rokotettuja kaikki oppaat.

Erittäin hyvvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille joululehen lukijoille toivoo

Raahen Tolokut Matkailuoppaat

Juttu on julkaistu Raahen Joulu -lehdessä vuonna 2005.

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi