Paikallinen urheilusukellusseura Mursut on tutkinu monijoita hylykyjä ja nostanu merenpohojasta ankkureita ja vähä muutaki tavaraa. Mulleijjoo pahasintakaan aikomusta lähtä merta etemmäs kallaan ankkureitten peräsä enkä rupia sukeltelleenkaan. Täsä kertomuksesa on räntättynä museon ankkureista jotaki kirijatietua, jota Raahen museon konservaattori Jouko Turunen täyvensi, ku se tietää palijo aataminaikusista roippeista.

Museon eesä asvaltilla komottaa nojollaan komia ankkuri. Seinälle on pyntätty yks komistus. Ja sitten museon seinustalla ruuvallin vieresä kommeilee pahasen kokonen ankkuri ja toinen samammoinen on on tällätty rallaajien haitoksi museon ja hopiapajun välliin kentälle nojolleen.

Rautasen Tamaran ankkuri

Tamaran ankkuria ei voi olla pongaamatta, jos on menosa Raahen museoon vissiitille tai pasteerailee joutenpäiten museon kulumilla. Ankkurin kylykeen on tällätty plootu, josta voi jaamata paatin sekä lahajottajien nimet.

Tamara XI haaksirikkoutu Raahen evustalla vuonna 1922. Soli suuri rautanen seelipaatti: 70 metriä pitkä. Paatti oli alakujaan rakennettu Englannisa vuonna 1876 ja soli ristitty "Playoneksi". Se kuskas siirtolaisia Uuteen Seelantiin.

Ku vuosisata vaihtu, paatti vaihto omistajjaa ja kulukeutu Norijaan. Sielä sitä entrattiin niin, että fregatista tuli parkki. Vuonna 1913 paatti sai uuven omistajan Luvialta. Seuraavana vuonna saksalaiset takavarikoi sen. Vuojesta 1919 silloli nimenä Tamara XI.

Heinäkuusa vuonna 1922 Tamara ajjaa rymmäytti täyvesä suolalastisa karille Hailuovon evustalla. Tästä päläkästä se pääsi, ku paikalle sattu yks englantilainen höyrylaiva, joka sai kiskottua sen karilta.

Tamaran keheno tuuri jatku: syyskuusa samana vuonna se jysähti karille Raahen evustalla, ku soli tulosa Kemistä puutavaralastisa. Aurinko oli paistaa rävöttäny niin kirkkaasti, ettei tähystäjä ollu hoksannu Etelä Klupun matalikon reimaria, josta pahaksi onneksi puuttu alempi kori.

Törmäyksesä paatin keula nousi yli puoli metriä. Vettä holovas sissään, niin ettei pumppaamisesta ollu mittään hyötyä. Ei auttanu muu, ku laskia pelastusvenneet vesille. Kaks raahelaista hinnaaja yritti kiskua Tamaraa pois karilta, muttei onnistunu. Ku seuraavina päivinä nousi myrsky, nii laiva kallistu ja katkes. Kettään ei onneksi hukkunu.

Urheilusukellusseura Mursut ja Raahen Meripelastusyhistys nosti rautaparkki Tamaran ankkurin merenpohojasta vuonna 1983 ja kenkkäs sen Raahen kaupungille. Pointo Oy puhisti ja pintasuojasi ankkurin iliman eestä.

Ankkuri museon seinällä

Onni Norio pähkäili yhesä pakinasa museon seinälle kiinnitetyn ankkurin alakuperrää. Soli tullu siihen tulokseen, että ankkuri o löytyny Roskan retiltä.

Yhtenä kesänä joskus hamasa menneisyyvesä K. V. Elomaan puutavarapuulaakin hinnaaja Osmo oli kiskonu isua tukkilauttaa Siikajoelta Raaheen Roskan retille. Hinnaaja pyssäytettiin, ku päätettiin lyhentää hinnausvaijeria, joka laahas peräsä haittona. Ku vaijeria kelattiin ylös, nousi pohojasta sen völijysä ankkuri. Soli ensteksi haalattu Lapaluotoon ja lojunu sielä aikasa ennenku jollaki oli päläkähtäny päähän puhistaa se ja kenkätä museolle.

- Kyllä tuo voi olla ihan mahollista, myöntelee konservaattori Jouko Turunen, muttei kuitenkaan voi olla ihan vissi, ku museolla eijjoo minkäänlaista tokumenttia asiasta. Turunen arvelee, että ankkuri saattas olla peräsin 1700-luvulta.

Kaks pikkusta ankkuria on komistanu museon pihapiiriä iät ja ajat. - Museolla eijjoo tarkkaa tietua niitten alakuperästä, Turunen kertoo ja tuumii, että ankkurit vois olla 1800- ja 1900-lukujen vaihteen esineitä.

Lähteet: Juttu Raahelaisessa 29.3.1981, Onni Norio: Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä, Jouko Turunen: Haastattelu

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 13.12.2006.

Raahen museon sivut

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi