Suomesa rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa 1970-luvulla. Sillon valtiovalta toimi ejistyksellisesti ja pakotti kunnakki toimimaan. Valtiolla oli hyvät konstit saaha asiat luistamaan haluttuun suuntaan: sääjettiin lakeja ja jajettiin porkkanoita, siis kunnat sai valtionapua ku teki mitä määrättiin.

Noli Oulun lääninhallituksesa tutkinu asioita ja tullu siihen tulokseen, että päihteitten käyttö on alavariinsa lissääntyny ja että Pohojos-Suomesa on kelehäset hoitomahollisuuvet.

Soli vuonna 1974, ku lääninhallitukselta tuli Raahen kaupungille ukkaasi, että tänne häätyy perustaa a-klinikka. Soli semmonen tarkotus, että hoitua rupiais saamaan omalla paikkakunnalla. Eikä Raahestakkaan ennää tarttis matkustaa Ouluun asti apua hakkeen.

Tavotteena oli kehittää avohoitosysteemi ja palaveluverkosto niille kuntalaisille, joillon ongelmia alakoholin käytösä. Ihimisiä ei ennää haluttu määrätä pakkohoitoon mihinkään laitokseen, vaan tarkotus oli pittää ne normaalisti töisä. A-klinikka perustettiin auttamaan sekä alakoholiongelmasta kärsiviä ihtiään että niitten perheitä.

Noli honannu lääninhallituksesa, että meillon täälä jo valamiina lasareeti, kasvatusneuvola, mielenterveystoimisto ja työkkäri. Kaikki noli läänin mielestä passeleita yhteistyökumppaneita a-klinikan hoitoverkostolle.

Työryhymä ja perustamispäätös

Ku kaupungin toiminnasta oli kyse, niin ensteksi hääty tietenki asettaa työryhymä. Kaupunginhallitus nimitti siihen tammikuusa 1974 sosiaalilautakunnan puhheenjohtajan, Vilho Savelan, kaupunginkamreeri Asko Björkmanin ja sosiaalijohtaja Vilijo Lehemuskevon.

Toimikunta ei turhia jappassu, vaan jätti kaupunginhallitukselle esityksen 14.3.1974. Perustamishanke eteni niin, että kaupunginhallitus ano valtionossuuvet ja kaupunginvaltuusto vahavisti ohojesäännön 25.8.1975. Sosiaalihallitus ei kuitenkaan vahavistanu esitettyä johtosääntyä. Tämän jäläkeen kaupungisa valamisteltiin päihehuollon johtosääntö, jonka osana oli Raahen A-klinikka ja tälle tuli vahavistus 10.9.1976. Sen mukkaan sosiaalilautakunta toimi A-klinikan johtokuntana.

Uusia virkojaki tarvittiin. Perustettiin A-klinikan johtajan, sosiaalityöntekijän, erikoissairaanhoitajan ja toimistoapulaisen virat. Lisäksi tarvittiin osa-aikanen lääkäri. Vuojen 1975 tallousarviosa eijjollu varattuna markkaakaan A-klinikan toimintaan. Kaikki ensimmäisen vuojen menot katettiin ylityksinä.

A-klinikka alotti Heiskasen talosa

Ensimmäiseksi johtajaksi pestattiin Sirkka Ylikopsa, joka ahersi Raahen sosiaalitoimistosa sillon, ku A-klinikan johtajan pesti tuli auki. Sirkka alotti uuven työn 1.10.1975 yksistä tuumin Eila Tähäjänjoen kans, joka oli värvätty toimistotyöntekijäksi.

Raahen kaupunki oli vuokrannu A-klinikkaa varten entisen hammaslääkäri Heiskasen talon (Asemakatu 6) ja sitä lähettiin ensi töikseen kahtomaan. Sitte alettiin suunnittelleen remonttia ja kalustohankintoja. Rahhaa oli luvattu käyttää 75.000 mummun markkaa.

Talo vaikutti passelilta uuteen toimintaan: johtaja päätti asettua olohuoneeseen, toimistotyöntekijä ahersi köökisä, hammaslääkärin vastaanottotilasta tuli sairaanhoitajan työhuone ja sosiaalityöntekijäki sai oman pikku huoneen.

Ellun ja Sirkan hääty sökästä Ouluun ostoksille, ku Raahesta ei löytyny passeleita mööpeleitä. Olohuoneeseen päätettiin hommata iso pöytä, jota voitas muutella tilanteen mukkaan. Siinä piti olla irrotettavia osia: keskellä kantikkaita ja päisä puoliympyrän mallisia. Semmosta ei tietenkään ollu myytävänä, vaan se piti teettää. Sillonen hankintapäällikkö oli sitä mieltä, ettei mokomaa pöytää tarvita. Mutta se tilattiin kielloista huolimatta. Ja pöytä on käytösä vielä tänäki päivänä.

Olohuoneen peräseinä maalattiin ruskiaksi ja sinne tilattiin Helsingistä Marjatta Metsovaaran suunnittelema seinävaate Ruusupuu. Vierailijat ihasteli sitä, ku siitä juolahti mieleen elämänpuu. Mööpeliostokset onnistu muutenki hyvin, ku ostettiin kerralla kunnollista tavaraa. Vähällä rahalla saatiin viihtysät ja toimivat tilat.

Ku avajaiset orkaniseerattiin 15.12.1975, työn touhusa ahersi johtaja, sairaanhoitaja ja toimistotyöntekijä.

Avajaisten jäläkeen

Ensimmäisen toimintavuojen aikana A-klinikan väki ramppas seminaarista toiseen ja kävi syynäämäsä naapurikaupunkien A-klinikoitten toimintoja. Ku työ alotettiin tyhyjästä, niin kaikki tieto hääty hakia muualta.

Ensimmäinen iso revohka oli uuvesta toiminnasta tievottaminen. Oli rustattava rossyyreitä ja levitettävä niitä lasareetiin ja muihin julukisiin pytinkeihin. Ellu ajjaa tärryytti autolla pitkin naapurikuntia ja rossyyreitä naulattiin toloppiin ja pylyväisiin. Paikallislehtien toimittajia kuhtuttiin vissiitille, että ne skriivais avviiseihin juttuja.

Hetikohta avajaisten jäläkeen naapurikuntien evustajille orkaniseerattiin palaveri ja niille tarijottiin A-klinikan palaveluita. Tämän jäläkeen monesta eri kunnasta alako tulla asiakkaita.

A-klinikan väki otti aktiivisesti yhteyttä yhteistyökumppaneihin niinku terveyskeskukseen, kasvatus- sekä äitiys- ja lastenneuvolaan. Myös yhteyvenotot työnantajiin alotettiin, ku tiijettiin, ettei työpaikkoilla ollu minkäänlaisia hoitoonohojausmalleja. Ei tiijetty mitä pitäs tehä, jos Jeppe juo.

Asiakastyö lähti liikkeelle yksilötyöstä. Aluksi asiakkaita tuli sosiaalitoimiston kautta. Mutta vähitellen myös muut yhteistyökumppanit ja työnantajat rupes ottaan yhteyttä A-klinikkaan.

Keskusteluryhymät alulle

Joskus vanahaan aikaan eijjollu muuta konstia, ku laitokset, joihin ihimisiä passitettiin katkasuun ja kuntoutukseen. Ny valtiovalta patisteli kuntia aiva uuvenlaiseen työhön. A-klinikoita oli perustettu ympäri Suomia ja niisoli orkaniseerattu senki seittemällaista ryhymätoimintaa.

Omista ogelmista puhuminen muitten kuullen oli uus ja vaikia asia, muttei Raahesa haluttu olla pekkaa pahempia: A-klinikan uuvet työntekijät piti tärkiänä, että tääläki saahaan keskusteluryhymät käyntiin mahollisimman pian. - Tuohon aikaan puhuttiin keskusteluryhymistä, vasta vuosia myöhemmin alettiin puhhuun vertaistuesta ja vertaisryhymistä. -

Miesten keskusteluryhymä pyörähti käyntiin sähäkästi, ku asiakkaitten joukosta sattu löytyyn niitä, jokkoli kiinnostunu ryhymätoiminnasta. Tämä porukka kokkoontu A-klinikalla yhtenä iltana viikosa.

Sammaan aikaan pähkäiltiin sitä, miten saatas naisväki mukkaan ryhymätoimintaan. Sen takia laitettiin avviisiin ilimotus, jolla aviopuolisot kuhtuttiin A-klinikalle setvimään asiaa. Jäläkikätteen aateltuna tuntuu ihimeelliseltä: mutta näin saatiin alulle naisten ryhymä, joka alotti viikottaiset kokkoontumiset. Tämä ryhymä pysy pystysä vaan jonku aikaa niinku naisten toiminnallinen ryhymäki, josa naiset näperteli käsitöitä ja porisi keskenään kaikista maaliman asijoista, ei ainuastaan yhteisestä ongelmasta. Tämän ryhymän perustamisajatuksena oli se, että naisväki tohtis jonku tekemisen varijolla raatata vaikijoistaki asioista. Näin oli päästy alakuun. A-klinikan työntekijät osallistu ryhymien toimintaan.

Toiminta laajenee

Ensimmäisen vuojen aikana henkilökuntaan kuulu johtaja, sairaanhoitaja ja toimistotyöntekijä. Sosiaalityöntekijän saaminen Raaheen oli takkusten takana. Paikka oli auki monta kertaa ja ku lopulta löyty passeli henkilö, niin perheelle ei meinannu löytyä kortteeria mistään.

Ku paikka oli saatu täytettyä, toimintaa voitiin laajentaa. Esimerkiksi perheryhymä alotettiin. Hoitoonohojaustoiminta laajeni koulutustoiminnaksi, johon kuhtuttiin porukoita eri työpaikkoilta. Yhteistyösä työnantajien kans alettiin tekkeen hoitosuunnitelmia. Myös lääkäripalavelujen saanti kangerteli alusa. Ens alakuun asiakkaat hääty tyyrätä terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle mutta sitte Sinikka Eriksson rupes pittään vastaanottua A-klinikalla kerran viikosa.

A-kilta perustettiin

A-klinikan alottamasta miesten keskusteluryhymästä sai alakunsa ajatus oman yhistyksen perustamisesta A-klinikan asiakasjärijestöksi. A-kilta sai ensimmäiset toimitilat Asemakatu 6:n vintiltä. Kalustua haalittiin monella konstilla, esimerkiksi pilijartipöytä saatiin hommattua nuorisotoimen kautta. Se taitaa olla käytösä vieläki.

Toiminta oli ens alakuun epävirallista päivä- ja iltatoimintaa ja muuttu vähitellen yhistyksen valavomaksi puuhaksi. Alusta asti kiltalaiset toimi jämäkästi ja otti ihte vastuun yhistyksen tekemisistä. Omasta porukasta valittiin puhheenjohtajat, sihteerit ja rahastonhoitajat.

Ehoton vaatimus alusta asti oli ja on vieläki, että toimintaan saa osallistua vain selevin päin. A-kiltatoiminta on auttanu monia katkasemmaan juomiskierteen.

Uuvet tilat Vihastenkarinkavulta

A-klinikka kerkes toimia Heiskasen talosa vaan reilut pari vuotta, ku muutto Vihastenkarinkavulle tuli ajankohtaseksi vuonna 1977. Asemakavun talo päätettiin purkaa ja sen tilalle alettiin rakentaa kerrostalua.

Uuvesa paikasa oli välijemmät tilat ja enempi huoneita ku Heiskasen talosa. Sitte ku yläkerran hyyryläinen oli muuttanu pois, oli A-klinikan käytösä kokonainen talo ja piharakennus.

Nuihin aikoihin päällimmäinen ongelma oli alakoholin liiallinen käyttö. Lääkkeitten ja alakoholin sekakäyttäjiä oli jonku verran. Huumeista vasta puhuttiin.

Myös A-killan toiminta siirty Vihastenkarinkavulle. Aluksi yhistyksellä oli tilat talon vintillä mutta vähitellen kiltalaisten toiminta siirty piharakennukseen, jota porukka ihte remontteeras. Näin toimintaa oli mahollisuus laajentaa. Järkättiin esimerkiksi puutyöverstas, johon hommattiin tarvittavat työkalut.

Sirkka siirty takasi sosiaalitoimistoon vuonna 1986 ja A-klinikan johtajaksi tuli Eero Kanamäki.

30 vuotta on lyhyt aika

Sinä aikana tyhyjästä alotettu toiminta on kehittyny nykyseen laajuuteen. Langin keskuksen tiimit hoitaa alakoholiongelmaisten lisäksi huumeitten käyttäjiä ja peliriippuvaisia, jopa niitä, jokkon jämähtäny kiinni nettiin. Monia uusia hoitokeinoja on otettu käyttöön: on akupunktijua ja kirkasvalohoitua ynnä muuta. Nuorille tarijotaan erityspalaveluita. Ennaltaehkäsevvää työtä tehhään monella taholla.

Juttu on luettu A-klinikan 30-vuotisjuhlassa 15.12.2005.

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi