Palovahit kellotapulisa

Raahen ensimmäisen kirkon tornisa kommeili kukko, joka kiepsahteli jokkaiseen ilimansuuntaan ja ilimineerasi, mistä päin tuuli puhaltellee. Omalta korkialta paikalta se piti silimällä kaupunkilaisten toilauksia. Sej jäläkeen, ku palovahin katupartijointi lopetettiin, laitettiin valavoja kellotapulin torniin syynäämään tulipaloja ja muita onnettomuuksia. Palovahit vuorom perrään toitotti tunteja ja kailotti ku tuomiopassuunat, että nukkuva kylä sai tievon ajan kulusta. "Hyvvää yötä Hanna ja lapset, isä lähtee kirkon torniin." Sanonta oj jääny ellään nuista ajosta lentävänä lauseena.

Heinäkuun 23 päivän ehtoona ja sej jäläkeisenä yönä vuonna 1908 kirkko palo maan tasalle. Uusia komijoita urkuja rakenneltiin justiin siihen aikaan paikolleen. Seuraavana sunnuntaina urkutaiteilija Oskar Merikannon oli ollu tarkotus tulla pitämään tarkastus. Ikivanaha kirkonkukko ponkasi faartilla palavan tornin romahuksesa likellä olleen talon kartanolle. Tällä konstilla se pelastu liiskautumasta tuusannuuskaksi.

Seuraavana päivänä pelastettii palaneitten raunijoitten alta kellarista kirkon viinit. Muuta ehyttä tavaraa ei sitte löytynykkää.

Uus kirkko valmistu vuonna 1912. Myös sen tornin nokasa keikkasee kukko. Tämä kukko or reilun kokone, nuin 120 senttiä leviä nokasta pysrtöön ja nuin 80 senttiä korkia. Sen sissään mahtuu hehto kauroja. Tornin korkeus on 52 metrin kieppeillä.

Ku uus kirkko oli saatu valamiiksi, vietiin vuojelta 1743 peräsin oleva vanahan kirkon kukko ja tuuliviiri Raahen Museuumiin. Siwistyksen wälikappaleen suojiin pääty myös kirkon vaivaisukko, joka on reissannu eri puolilla maalimaa näyttelyisä melekeen yhtä ahaneesti ku Wanaha Herra. Siinä meillonki semmonen parivalijakko, josta piisais aihetta vaikka saippuvaoopperraan.

Ku tornin kukko kallistu

Raahesa uskotaan sitkijästi, että ku kirkon tornin kukko kallistuu, nii siittä voi aanailla kolomen silimää tekevän kaupunkilaisen siirtymise ajasta ikkuisuutee.

Nykysen kirkon tornin kukko alako reistaileen vuonna 1936. Se kallistu jokseenki 45 astetta, muttei nulijahtanu kokonaan pois paikaltaan. Korijaustyöt alotettiin kiireen kaupalla.

Hurijan näköset tellingit rakennettiin kirkon parvekkeelta, siittä kellon alapuolelta, ihan tornin huipulle asti. Valumestari Adolf Fredrik Westman, se sama mies, jokkon takonu kirkon ruunut ja lampetit, teki varsinaisen korijaustyön. Westmanni ei kuitenkaan ihte lähteny rimpuileen tornin huipulle. Ikkää ku oli jo meleko palijo.

Homman otti hoitaakseen yks entinen sjömanni, jonka päätä ei huimannu. Remonttimies kiipesi torniin heti aamutuimaan evväitten kans. Ku tuli välipään aika, nii sielä ylläällä lankun päällä hantvärkkäri murkinoi puolisen, hörppäsi väsykahavit ja otti nokkaunet.

Yhtenä päivänä kesäkuusa asemapäällikkö lähti seelaamaan kolomiovenneellä poikasa kans. Yllättäin nousi ukkonen päälle ja kaato venneen. Kumpiki hukku.

Syyskuusa pormestari sairastu ja joutu Gellmannin lasareettiin. Häneltä leikattiin umpisuoli. Kaiken piti olla kunnosa, mutta potilas kuoli.

Maaliskuusa vuonna 1937 kaupunginjohtaja oli ollu Oulaisisa kokkouksesa ja saanu lentsun sillä reissulla. Keuhkokuumeen takia se joutu lasareettiin, josa päätettiin samalla kertaa leikata umpisuoli, ku soli vihotellu jo jonku aikaa. Leikkaus onnistu hyvin. Mutta kaupunginjohtaja menehty verituluppaan muutaman päivän päästä.

Kirkon kukon kallistuminen oli vaatinu kolome uhuria. Kukko tuli onneksi rusteerattua hyvvään kuntoon eikä oo sen koommin kallistellu.

Raahelaiset vottiivilaivat

Monijoisa merikaupunkien kirkkoisa näkkee paattien pienoismalleja. Seurakuntalaiset ol lahajottanu niitä kiitokseksi onnistunneesta merimatkasta tai ku on pelastunneet merihäjästä. Vottiivilaiva saattaa olla myös muisto merellä hukkuneista.

Raahen vanahan kirkon katosa roikku laivam pienoismalli, jonka runkopuun oli Burmanin ukko tuonu Stockhomin Skäristä. Montinin kapteeni oli näperrelly siittä täysrikisen fregatin, jossoli kahta puolta kannuunat.

Raahen nykynen kirkko sai kirkkolaivav vihovviimen vuonna 1990. Olavi Pelkonen oli värkänny sen rakennusmestari Nils-Erik Kierkegaardin piirustusten perusteella, jokkon vuojelta 1863. Takitilleen pienoismallin kaltasta fregattia eijjoo ikinä ollu oikiasti olemasa. Mutta vastaavan kokonen laiva lyötiin purijelaivakauvella Raahesa. Sillon sen kooksi ilimineerattiin 500 lästiä

Olavi käytti laivan näpräämissee 2600 tiimaa, aikaa tuhuraantu kolome vuotta. Vottiivilaiva on käsityötaijon mestarinäyte. Seon satarosenttista käsityötä, ainuastaan narut ja liimat on hommattu kaupan hyllyltä.

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 20.11.2002.

Lähteet: Pentti Lempiäinen/Kuvat puhuvat, Samuli Paulaharju/Wanha Raahe, Felix Onkka/Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä, Raahen Museon esite, Raahen kirkon esite, Raahen lukion 2b-luokka/Raahen juttuja, Raahen seurakunnan kotisivu/ www.raahenseurakunta.fi

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi