Rautaruukista ei vielä sillon tiijetty mittään. Ruona Oy:n konkurssin (1952) jäläkeen Santaholoman saha oli Raahen suurin työllistäjä. Vuonna 1953 Raahe Oy perustettiin Ruonan raunijoille. Sillon synty muitaki virmoja niinku Pointo Oy, Varvin Konepaja Oy ja Pohojan Koneasennus Oy.

Vilho Savela (synt. 16.10.1921) osti keskeneräsen talon Nahkalakinkavulta vuonna 1956. Talo oli vesikatosa ja Savela kaputteli sen ihte valamiiksi. - Meitä ennen tälle kavulle oli asettunu viis perhettä: Kärsämänoja, Aunola, Laakso, Vähäkangas ja Aho, Vilho räknäilee. Kummattiin eijjollu kunnollista tietäkään ens alakuun, oli vaan jonkulainen kinttupoloku. Mutta eipä ensimmäisillä asukkailla ollu autojakkaan.

Nykysten kerrostalojen paikalla velekaperäset ja kunnalliskojin väki laijunsi lehemiä ja vilijeli peltoja. Savelan pihan perällä oli tiilistä muurattu juottokaukalo kunnalliskojin lehemiä varten. Tontit oli aluksi vuokratontteja ja ne sai ostaa ihtelleen 10 vuojen aikana. - Me lunastettiin tämä tontti ihan viime tingasa. Ku kaks köyhää lyö hynttyyt yhteen, niin eipä siinä muu auttanu, Kummatin omakotitalosa eläkepäivistä nauttiva 83-vuotias Savela hunteeraa pilike silimäkulumasa.

Nahkalakinkatulaiset sai vesijohot vasta sitte, ku muu kaupunki jo lorruutteli raanavettä eli vasta joskus 1960-luvun puolivälin kieppeillä. Siihen asti Heikki Rajamäki kuskas vettä hevospelillä 300 litran säiliöllä. Aunolalla oli hyvä kaivo, josta rannit hilipasi hakkeen kahavivettä.

Rautaruukin tulo Raaheen muutti tyystin kummattilaisten elämän ja ikiaikanen rauha kaikkos, ku kerrostaloja pykättiin vilijelysten ja mansikkamaitten päälle. Vuonna 1963 vahavistettiin asemakaava, jonka mukkaan taakotettiin ensimmäiset kerrostalotontit. - Nehän meinas muuttaa Nahkalakinkavunki kerrostaloalueeksi, mutta ku tänne oli rakennettu muutama talo, niin nämä 16 tonttia sai jäähä, Lapaluovosta Kummattiin muuttanu Savela selevittää.

Vesijohtoverkosto lapiotyönä

Ku Savelalla oli armeijasta saatu pioneerin koulutus, niin sen takia sille tarijottiin panostajan hommia kaupungin vesijohtotyömailla. Siitä arpeetista ei lähteny leipä helepolla, ku konneita eijjollu ja kaikki piti tehä käsipelillä. - Kanki, lapio, leka ja kiila, Vilho listaa sen aikasia työkaluja ja eppäilee, ettei taitas tänäpänä kukkaan lähtiä työmaalle tuommosella varustuksella. Putket valettiin liitoskohisa yhteen sulalla lyijyllä. Lyijyä kuumennettiin pöntösä avotulella.

Soli heti sovan jäläkeen, ku Haukilahti kysy Savelaa yheksi talaveksi Lapaluovon aallonmurtajaa tekkeen. Työpariksi tuli Rysä-niminen mies. Etunimestä eijjoo tietua, ku sei suostunu sitä sannoon.

Savela räjjäytteli kiviä toisesa saaresa ja Rysä toisesa. Kivenmurikat kuskattiin hevospelillä jäitä myöten aallonmurtajalle. - Koko talavi siinä meni. Kevväällä meninki sitte Santaholomalle hommiin, Savela kertoilee.

Ruonan konkurssin jäläkeen talavella 1953 Haukilahti otti Savelan taas puhuttelluun ja tarijos arpeetia kaupungin vesijohtotyömailla. Urakka alako Kartion pajan liepeiltä (nyk. Ouluntie) talavipakkasella. Työmaalla uurasti myös Ruonan konkurssisa työttömäksi joutuneita metallimiehiä. Kovan pakkasen takia rautakankien kärijet katkeili. - Niitä käytiin terotuttamasa Kartion pajasa ja samalla sai vähä lämmitelläkki, Savela selevittää.

Ku maa oli pankkojääsä, niin sitä hääty pehemittää räjjäyttämällä, muuten ei työtä voinu tehä. Loppuajasta työmaille tuli kaivinkonneita ja ampuminen väheni. Kauhalla nostettiin ilimaan mötikkä, joka sitte puottaa rymmäytettiin maahan: niin särettiin routaa.

Sairaalan vesijohtua varten kaivettiin tunneli. - Sillon tapasin ensimmäisen kerran Hugo Sorsan, jokkoli tullu kaupungille rakennusmestariksi 1.12.1953, Savela muistelee ja lissää, että tästä alako pitkä yhteinen työsarka. - Hugo oli hyvä pomo ja nouvatti aina takitilleen työehtosopimuksia. Myös työntekijöiltä se vaati vastuuta, Savela selevittää.

Sairaalan vesijohtotyömaalla oli kaks kolomen miehen porukkaa töisä koko kevvään. Gellmanin rannasta lähettiin kaivaan kohti kaupunkia. Aina 60 metrin vällein kaivettiin kuus metriä syvä monttu. Sen pohojalta lähti porukat kaivaan vastakkain. Työmaalla piti ampua kovasti. Kerrattain yks pikkunen kivenmurikka lensi lasareetin akkunasta Kiesvaaran leikkaussalliinki. - Ei sunkai teiltä tätä suurempia kiviä ala lenteleen, tuli yks apuhoitaja kyseleen kivi kourasa.

Tornitalo työllisti

Raahen toiseksi korkein pytinki, Tornitalo, sai rakennusluvan vuonna 1958. Talon korkeus on 44 metriä. (Kirkontorni on 52 m. korkea.) Ylävesisäiliöön mahtuu 400 kuutijua vettä.

- Vesijohtoverkostoon tarvittiin painetta, selevittää Savela mutta korostaa, että rakennustyömaalla oli iso merkitys työllisyyvelle. Sehän työllisti 20 - 30 miestä. - Nykyset rakennustyömaat ei työllistä ku johtajan ja konneen, pitkän linijan ammattiyhistysmies heittää vertauksen. - Tornitalo rakennettiin hirviään kivikkoon ja siinä oli palijo ampumista, että saatiin tehtyä perustukset ja vesijohot talua varten, Savela muistelee.

Heti ku talo oli saatu valamiiksi, vuokras Otanmäki Oy nelijä ylintä kerrosta. - Sieltä tuli porukkaa tänne valamistelleen terästehtaan rakentamista, selevittää eks-kaupunginvaltuutettu uuven aikakauven alakuvaiheita. Tornitalon alakerrasa toimi Seutun kauppa ja Korona-baari. Niisä myytiin mahottoman hyviä räkäpiirakoita, jokkoli leivottu Seutun omasa leipomosa.

Tornitalo kuorrutettiin vuonna 1994. Samasa souvisa kaikki lukkaalit rempattiin viimesen tapin takkaa. Oikeen näköalahissiki tuli talon kylykeen ja 13. kerrokseen pykättiin tilat 100-paikkasta restoranttia varten. Kaupungin huippupaikalla toimii kesäsin 50 hengen kattoterassi. Sielton huluppiat näköalat Raahen loihakkaan saaristoon ja vanahaan kaupunkiin.

Vilho Savela siirty vuonna 1968 töihin urheilukentille. Samana vuonna siirryttiin 40-tuntiseen työviikkoon. Lauvantaina tehyn viijen tunnin palakka lisättiin tuntitaksoihin nii, että tienestit säily entisellään.

Monesa mukana

Vuojen 1956 ylleislakko muistuu Savelalla elävästi mieleen. Vilho kuulu lakkotoimikuntaan ja kiersi Juhani Vähäkankaan kans kerräämäsä lakkoavustuksia paikallisista puttiikeista. Timonen anto ison summan mutta vastapäisestä kravattikaupasta ei avustusta meinannu herua latin latia. - Jos että osallistu, käy kauppa lakon jäläkeen entistä huonommin, avustuksen kerrääjät uhkas. Kauppias käsitti tilanteen ja osallistu kerräykseen.

Savela muistetaan myös ammattiyhistyksen puuhamiehenä. Kerran Savela meni hakkeen hankintapäällikkö Erkki Puhakaiselta suojavarusteita miehille. - Moltiin saatu sopimuksiin, että kaupunki kustantaa ulukotyötä tekeville haalarit, kumisaappaat ja kinttaat, Vilho selevittää taustoja. - Pitäskö vielä antaa alusvaatteekki, Puhakainen puhisi. - Voi olla, että ens vuonna pittää, kertoo Savela vastanneensa.

Himangalta vuonna 1933 Raaheen muuttanu Savela istu kaupunginvaltuustosa 35 vuotta. Sinä aikana hoiti virkaasa kolome kaupunginjohtajaa ja kolome sosiaalijohtajaa. Ennättipä Vilho osallistua myöski Ossuuskaupan luottamustoimiin. Eläkepäivät koitti 20 vuotta sitte. Vilho Kalervo Savela kuoli 1.12.2006.

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 26.6.2005.

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi