Oli synkiä ja myrskynen yö lokakuun kolomas vuonna 1842. Merenkurkusa Suomeen päin seelas pieni sluuppi, Svan. Soli vieny mennäviikolla Raahesta Tukholmaan Zacharias Franzenin omistaman lastin potaskaa ja oli tuomasa takasi suolaa ja etelän hetelmiä. Laivan kapteeniksi oli värvätty 32-vuotias Johan Antell. Svan ei ikkään päässy kotisatamaan, vaan tuhhoutu myrskyn kourisa.

Reilu vuosi sitte Johan Antell oli vieny vihille 22-vuotiaan hehkiän Annan. Kahen kuukauven ikänen poikavesseli oli kastettu Johan Petteriksi.

Kesällä Johan oli ostanu Lundbergilta talon ja tontin keskeltä Raahea, ensimmäisestä kaupunginosasta numero nelijätoista (Kauppakatu 34).

Ku Annalla eijjollu tienestiä, nii ei auttanu muu ku myyvä talo takasi Lundbergille. Anna jäi talloon hyyryläiseksi.

Työlläki ellää, mutta kaupalla rikastuu

Pikku Johan Petteri oli teräväpäinen pojannaskali, jonka taipumukset palijastu jo pahasena. "Sullon mun luonto", sano Anna-äiti, ku JP huikki sjömanneilta korpuilla manteleita, muttei syöny niitä ihte, vaa kauppas hyvällä voitolla etteempäin.

Alle 15-kesäsenä JP pääsi puotipuksuksi John Gust. Reinin pulijuun. Soli sielä hommisa vuosikauvet. Sitte JP päätti opiskella kirijanpitua, lainoppia sekä vieraitten maitten rahoja, mittoja ja painoja.

Koulun penkille hääty matkata Pietarsaareen asti. Fellmanin velijekset perusti Raahen Porvari- ja Kauppakoulun vasta vuonna 1882. JP valamistu joulun alla 1861 kiitettävillä arvosanolla. Nuori Antell sai Montinin ahavääristä kirijanpitäjän arpeetin ja kortteerin.

Ensin leipä, sitten lirputus

Vuonna 1863 Anna Antell muutti piikoneen kupariseppä A. G. Söderbergin hyyryläiseksi Aitakavulle (nyk. Koulukavun ja Brahenkavun välisen korttelin keskitienoilla Palokunnankavulla).

Annan apuna hääräs tuosa vaiheesa vasta yks piika. Millä lie Anna ihtesä ja poikasa elättäny? Raahen porvarikatalookista seleviää, ettei Anna ollu harijottanu liiketoimintaa ennev vuotta 1867.

Tuohon aikaan jokkainen valamisti ruokasa ihte. Liepuska leivottiin kotona, paistettiin omasa uunisa ja vietiin rannillekki lämpymäisleipää. Ruokakauppaa eijjollu eikä sitä kaivattu.

Ku sitte Byström pystytti ruokakaupan Brahenkavulle, nii koko joukolla ihimeteltiin. Eikä alusa moni kehannu ainakaan leipää ostaa, ku sitä pijettiin häpiällisenä ja leivän ostajaa saamattomana, siunailtiin vaan: " Ookko kuullu, että seki ostaa leipää!" Mutta vuonna 1868 alako Antellin elämäsä tapahtua. Anna rupes ammatikseen leipoon ja pittään puotia. Nopiasti pisnes paisu nii, että Anna tartti toisenki piian.

Katri Pyhtilä tuli Annan palakkalistolle18-vuotiaana vuonna 1869. Tästä urkeni huikia uraputki, joka johti suuryrityksen syntyyn. Eka merkintä Katrista oli tehty Pattijoella 6.12.1850 torppari Johan Pyhtilän ja vaimo Maria Henriksdottirin toisena tyttärenä. Täsä vaiheesa JP änkäyty kimpsuneen ja kampsuneen takasi äitin tykö, ku äiti eijjois yksin selevinny 42 markkaan kivunneesta liikevaihosta.

Tuli voittua eli tappiua, mutta varijelkoon tasakaupasta

Anna Antell ei saanu pitkään nauttia menestyksestä. Seuraavan vuojen Marianpäivän aikoihin hän kuoli vesitautiin 52 vuojen ikäsenä.

Katri kerkes ahertaa nelijättä vuotta Annan opisa ja pyöräytteli jo semmosia vesiskorppuja, ettei kukkaa muu. Siis siitäpä vaimo, tuumaili JP topakasti ja vastas Katrin kosintaan myöntävästi. Tahi päinvaston. Nuoret kävi papin aamenilla hetikohta Annan eesmentyä.

Perinnöksi jäi 3500 markan arvonen talo, niitty, kaks lehemää, possu, vasikka, viis kannaa ja kukko, kolome seinätaulua, lakritsia, kardemummaa ja safframia, kahavia, saatavia mutta myös velekaa. "Jos räknäis rahasa, ku on tyyni ilima ja tuttu sakki."

Herra Antell oli opinkäyny kauppias ja rouva entinen piika. Pariskunta ei jääny Raaheen känttyjä leipoon. Talo myytiin, velekoja maksettiin. Nuori pari muutti Siikajoelle Tiiton talloon ja perusti sinne maalaiskaupan.

Puolenkymmentä vuotta valinta vaikutti jullilleen oikialta mutta sitte tuli Siikajoelle konjunktuuri. Sille ei Katri ja Johan mahtanu mittää. Puotien pankrottiaallon huippu osu vuoteen 1879. Helluntain paikkeilla 1880 JP nöyrimmästi ano saaha luovuttaa omasuutesa velekojien hyvitykseksi. Seuras pakkohuutokauppa.

Kesällä 1880 Katri pakkas lapsesa ja hynttyynsä ja muutti Ouluun tyyvyttävästi lukutaitosena ja ripillä käyneenä ja rokotettuna. JP jäi vielä justeeraamaan konkurssiasiat loppuun ja tuli sitte peräsä muttei ikinä tointunu kunnolla kollauksesta. JP kuoli Oulusa syvänvaivoihin kuus vuotta myöhemmin.

Rukiinen emäntä on parempi ku ohranen rouva

Oulu eijjollu mikkää vörmitätön kylä. Soli jo sillon vöyre Pohojos-Suomen keskus, maan viijenneksi suurin maalikylä ja tärkiä satama. Laiva Toivo Oulu seelas parraita vuosia. Oulu oli siis passeli paikka uunituoreelle paakarille.

Vuonna 1879 sääjettiin ylleinen elinkeinovappaus. Ku esteitä eijjollu, Katri sai luvan 16.7.1880 pykälällä 403 leipurinammatin harijoittamisseen. "Ku sitä ossaa tuota ruottin roskaa, ni joutuu pian asioissaan."

Alusa Katrilla oli anopilta peritty jauhopeukalo, velaksi ostettu nisujauhosäkki ja ennem muuta älyttömän topakka luonne. Ens alakuun Katri möi leipiä koppurista.

Mee Antellille leipurinkyltiksi, ku oot nuin makian näkönen

Kansakoulunopettaja Johan Nikko ja Hilma Konstantia Granroth tilas jouluna 1880 hääherkut Antellilta. Soli eka oikia tillaus. Tästä aukes status Oulun sosieteetin hovihankkijaksi, jolta tillaaminen kuulu suorastaan sivistykseen. Katri teki hyvin sen, minkä teki. Tarijolla oli erikoisuuksia, joita ei muuvalta saanu.

Pariv vuojen päästä Katrilla oli niim palijo asiakkaita, että avvoimen myymälän perustaminen oli mahollista. Ennen vuosisajan vaihtumista vuonna 1899 Katri perusti kuulusan kahavilan, josa sai hilikulla niim palijo äppelpaita, ku ilikesi ottaa.

Alakuaikona Katri uurasti ihtekseen. Leipo, paisto, myi, siivos, tiskas, lypsi, kirnus, kanto veet, pesi pyykit, valavo. Teki töitä kellon ympäri. Muu ei auttanu, ku huollettavana oli viis lasta. Johan oli kuollu vuonna 1886.

Kakaravaaran kakaroilla eijjollu päivähoitopaikkaa. Lapset hänkkäröi jalosa aamusta iltaan. Siinä samalla ne oppi tekkeen kaikkia töitä paakarinpirtisä. Tyttäret Loviisa, Anna ja Hilja teki elämäntyönsä Katrin jäläkien jatkajina.

Vie mennessäsi, tuo tullessasi

Ku kysyntä kasvo ja puttiikki laajeni, oli värvättävä apuväkiä. - Pijä Jumala silimäis eesä ja Piru persees takana, niin ei ole katumista, opasti Katri uusia palakollisia. Katrin töisä pärijäs, ku teki työt akuraatisti. "Ei niin pientä työtä, ettei sitä kannata kunnolla tehä."

Antellin tuotevalikoimasa oli ainaski 150 sorttia, eksemplaarina tulukoon mainittua fleetat, sandbaakelsit, spritässät, kanelikaaka, ruskeat nötterit, volovangit, pompoolit, kompiaiset. Katri Antell kuoli 74-vuotiaana 13.5.1924. Lapset kirijotti muistokirijotukseen: "Elämäsi oli työn korkeaa veisua. Kuitenkaan et ahertanut Mammonan vuoksi."

Katrin perustama virma ol laajentunu monipuoliseksi leipomo- ja henkilöstöravintola-alan suuryritykseksi. Antellin suku eijjoo ennää toiminnasa mukana. "Antell antaa pullan ja kahvin. Siinä on meillä voima vahvin."

Lähteet: Jukka Ukkola/Juhlakirja Katri Antell Oy 120 vuotta v. 2000, Samuli Paulaharju/Wanha Raahe, Katri Antell Oy:n kotisivu/ www.antellkatri.fi. Väliotsikot ja sananpaukaukset on lainattu Ukkolan kirjasta.

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 23.4.2003.

Lisää tietoa Katri Antellista:

1. Oma juttu
2. Muita käsityöläisiä
3. Katri Antell Oy:n kotisivu
4. Katri Antell historiikki

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi