Huhtikuusa Lahenperät kortteeras taas Raahesa ja oli ristiäisten aika. Äiti oli kaavaillu pojalle nimeksi Vilho Kaarlo Henrikkiä, sovasa kaatunen setän kaimaksi. Seittemän vanaha systeri vaati äänekkäästi pikku velijelle nimeksi Marttia, ku soli lätkäsä yhteen Marttiin lastentarhasa. Ja nii Martista tuli Martti.

Lapsuuven kesät Maijanpauhasa

Yhtenä kesäiltana 1940-luvulla Lahenperän isä oli kekannu mallevan kesämökin rakennuspaikan Maijanpauhasa, ku soli ollu hajeskelemasa saarista polttopuita. Maijanpauhasta tuli Martille lapsuuskesien paratiisi.

Soutamista Martti alako opettelleen heti ku airot pysy käsisä. Seelaamista poikaviikari harijotteli omatekosilla virityksillä. Mastoksi sai kelevata leppäkepakko, purijeen virkaa toimitti lakana. Martti tuntee lähiveet kiven tarkkuuvella vieläki.

Raahelaisten hevoset laskettiin kesälaitumille Pitkäänkarriin, Maijanpauhaan ja Ämmään. Ilolinnantiellä oli iso rinti, jonka vieresä hevoset kirmaili nii, että joskus pelotti. Kaiken varalta oli syytä pittää völijysä astalua tai kattilankansia, joita saatto rämisyttää ja pelotella hevosia.

Ku kymmenet hevoset laukkas Lahenperän kesämökin seinän vierestä polokua pitkin Ämmään, kuulu sisälle melekonen kavioitten kopina ja kopse. Joskus tuntu, että mökki heilahteli.

- Kyllä me monasti säikähettiin, ku hevosen pää ilimesty akkunan taakse ja hevonen kurkisteli sisälle, Martti muistelee.

Hevosten hakeminen Ämmästä omistajien kans oli jännää touhua poikavesselille, ku se sai pittää suihtista kiinni, ku hevosta uitettiin venneen peräsä syvänteen yli Ämmästä Maijanpauhaan.

Pommilla elokuvviin

Ku Martti oli ihan pahanen sikiä, Lahenperät muutti Kirkkokavulta Velekaperälle. Ku soli kuuven vanaha, perhe muutti Katinhäntään. - Katinhäntä om maaliman paras kortteeripaikka, Kauppakavun asukas vakkuuttaa.

Katinhännän kakarat kisus polliisia ja rosvua, ne kilimus pitkin pihoja ja palosolia, joisa rehotti polttaraisia. Kattuilla oli turvallista pelata, ku autoliikenne eijjollu haittona. Kaikilla oli pihasaunat ja ulukohuussit.

Martti kävi elokuvisa ahaneesti, ku teatteri oli ihan nurkan takana. Monesti oven taakse kerty pitkä jono ennen näytöstä. Lippuluukulle oli kova ryysis, ku jokkainen halus päästä ekkana sissään, että sai valita parraan paikan. Nelijä eturiviä oli varattu lapsille ja keskellä oleva paikka nelijännellä rivillä oli se paras.

Kerran Martti kuuli, ku jokku pojat puhu pommilla menosta ja ihimetteli, että mitähän se mahtaa tarkottaa. Aikain päästä asia selevis. Joku poikiista kävi ulukosolasa pissalla elokuvan aikana, ja samasta oven avvauksesta puulas sisälle pommilla tulijoita. - Luultavasti lipunrepijäki tiesi vilungista mutta kahteli asiaa sormiensa läpi, elokuvan ystävä arvelee.

Elokuvateatterin solasa Martti tutustu tupakanpolttoon. Isot pojat ruukas käyvä sielä sallaa tupruttelemasa. Martti oli kansakoulun ekaluokalla, ku se pääsi kerran vetäseen savut pillilupista. Yks kossi näytti, että ku puhaltaa tupakansavua kämmenselekään, nii siihen jää nikotiinia. Se om myrkkyä. - Myrkky-sana pelotti niin kovasti, etten oo vieläkään alottanu tupakointia, savuttoman elämäntavan kannattaja iliveilee.

Urheilua monelta kantilta

Urheilu on aina kiehtonu Marttia. Se kokkeili nuorena monijoita eri lajeja. Ekkana lajivalikoimasta tipahti hiihto, sitte jalakapallo ja 17 vuojen ikäsenä ylleisurheilu, lähinnä korkeus, pittuus ja viestinjuoksut.

Pesäpallon ohesa jääkiekko on se toinen päälaji, jokkon vieny leijonanosan Martin vappaa-ajasta pahasesta pojasta aikamieheksi. Se kiinnosti jo viisvuotiaana niin palijo, että piti karata kahtoon peliä rantakentälle, sillosen kalijatehtaan viereen.

Katinhännän poikaviikarit ruukas vielä 1950-luvulla kerrääntyä Pikkulahen ensijäille pellaan jääkiekkua. Sinne pääsi Cortenkavun päästä pyykkilaiturista. Ylimäärästä jännitystä aiheutti se, ku jää alako joskus keinua ja aaltoilla pellaajien alla.

Parraat ajat Martti sannoo kokeneensa Raahen Vesan rivveisä. - Sillon pelattiin RaVe:n ja pikkukaupungin puolesta, avojalakanen raahelainen perustellee.

Mielen sopukoihin on ikupäiviksi jääny jännät Pohojos-Suomi - Pohojos-Ruotti-ottelut. Tietysti Kärppien voittaminen oli aina juhulaa. Varsinki junioriaikana voittoja tuli melekeen joka vuosi. Miesten sarijoisa raahelaiset ei voittanu yhtä tihiään.

Yhen pelikauven Martti kävi pellaamasa kotipaikkakunnan ulukopuolella. - Ei se tuntunu samallaiselta ku RaVe:sa. Kipinä puuttu, Martti selevittää. Samasta syystä seurasiirto jäi tekemättä myös pesäpallosa.

Ku Martti oli 1970-luvulla lopettelemasa ommaa urraa pellaajana, sitä tahottiin alimmasa sarijasa pelanneen Pattijoen Tempauksen valamentajaksi. Martin opit meni hyvin perille ja joukkue nousi pikavauhtia kakkosdivisioonaan.

- Nousut sarijaportaisa oli aina riemukkaita, tunnustaa valamentaja, joka joutu ihtekki pellaan monesa tiukasa paikasa, vaikka kunto ei omasta mielestä ollu lähelläkkään entistä. Raahen Teräskiekon pellaajia Martti valamensi seuran ensimmäisen vuojen.

Kesäsin Martin vappaa-aika mennä hurahti pesäpallokentillä. Nuorten suurleiri ja varsinki leirin itä-länsi -ottelu anto motivaatijua pellaamisseen. Helsingin suurkisat ja piirijoukkueen pelit Hesperian kentällä muistuu mieleen ikimuistosina tapahtumina aikuisiältä.

Mutta aina ei kaikki sujunu suunnitelmien mukkaa. Martti oli päässy koulujen välisiin hiihtokilipailuihin josku 1950-luvulla, ku soli voittanu oman koulun karsinnat ylivoimasesti. Kuntoki oli kohallaan.

Palonkylän kisapaikalla joku oli voitelemasa suksia ja kysy: "Ookko koskaan käyttäny liisteriä?" Ei poika ollu kuullukkaa moisesta mutta innostu heti asiasta ja niin sukset voijeltiin. Ja sitte lavulle lykkimään lämmittelykierrosta.

Martti suhhautti tien yli mutta sitte sukset tökkäs ku seinään. Poika vilikas pohojia ja huomas, että niihin oli tieltä tarttunu liiskautunu hevosen kakkara. Ei auttanu muu ku mennä lähtöviivalle lainasuksilla.

Yhesä mäjennyppyläsä Martti lensi rähämälleen ja rymisteli mukkelis makkelis mäkiä alas. Se siitä kilipailusta! Huono tuuri kismittää vielä vuosikymmentenki perästä.

Vuosien saatosa kertyneistä pokkaaleista ja räniköistä meluisin on Raittiin urheilijan tunnus, voittaja-patsas vuojelta 1966. - Sillon arvostettiin raittiutta ja terveellisiä elämäntapoja, ahkera liikkuja miettii.

Vanahasta köökistä virtaviivaseen virastoon

Urheiluharrastuksista huolimatta Lahenperän kuopus eteni opintiellä: kansakoulu, keskikoulu, Raahen Porvari- ja Kauppakoulu. Vuonna 1964 oli aika astua armeijan harmaisiin panssaritorijuntakomppaniaan Hiukkavaaraan.

Martille oj jääny sotaväkiajasta sekä lupsakoita että hikisiä muistoja. Aliupseerikoulun kouluttaja vaati palijo mutta hölläs heti ku honas, että porukka hoitaa hommat takitilleen sovitulla tavalla. - Me päästiin vaikkapa sotkuun kahaville etuajasa, Martti muistelee reilua kouluttajjaa.

Reserviupseerikoulusa Haminasa kouluttajaksi sattu tavallista tiukkaotteisempi tyyppi, joka piti hässäkkää päällä alavariinsa. - Ku muut käveli, me juostiin, reservin vänrikki vertailee. Sotaväki loppu aikanaa ja Martti alotteli sivviiliurraa Pointon likviitilistoilla.

Vuoden 1968 alusa Martti sai Raahen kaupungilta ulosottoapulaisen pestin. Ensimmäisen kirijotuskonneen ja lakikirijan tuore virkamies osti omalla kustannuksella. Ensimmäinen konttori oli vanahempien omakotitalon vanahasa köökisä. Raahen toinen ulosottomies teki kans hommia kotonaan. Tuohon aikaan ulosottomiehet veivas kitkarattaalla asiakkaan tykö perriin maksuja.

Vuonna 1970 kaupunki hommas ulosottoapulaisille ikioman byroon Kauppakavulta pienestä portinpielipytingistä. Ulosottomiehet muutti valtion virastotalloon vuonna 1974. Ku toiminta siirty valtiolle, tuli viraston nimeksi Raahen kaupunginvoudinvirasto.

Martti o ahertanu ulosottomiehenenä 36 vuotta. - Eipä taija Suomesa olla montakaan yhtä kokenutta ulosottomiestä, konkari kehasee ja uskoo, että nykyset asiakkaat tietää, miston kysymys eikä ne pijä ulosottomiestä pahantekijänä.

Työskentelutapa eijjoo missään tappauksesa hyökkäävä. - Asiakas saa tuuva esille oman ehotuksensa, virkamies painottaa. Martti muistaa vaan yhen uhkaavan tilanteen pitkän uran ajalta. Kerran yks pisnesmies sieppas sakset pöyvältä ja meinas iskiä niillä.

Tänäpänä virasto on Raahen kihlakunnanviraston ulosotto-osasto. Raahen toimiston virkakonneisto, 13 virkailijjaa, oottelee pääsyä tuliterrään pytinkiin Kummattiin. Avustavat ulosottomiehet on päätetyöskentelijöitä. Atk-tievostoista saa kaiken tarpeellisen perustievon ja sitä täyvennettään asiakkaan kans.

Kolomen vuojen pääsä häämöttävvää eläkeaikaa synttärisankari oottaa innolla. - Vielä pittää ennen sitä opetella monet lakimuutokset ja uuvet ohojelmat. Ja toimiston muuttoki on eesä, Martti listaa tulevia haasteita.

Oma kesäpaikka Maijanpauhasa

Viimeset puolikymmentä vuotta Martin perhe ov viettäny ison osan vappaa-ajasta Maijanpauhasa. Mökkeilystä remonttipuuhineen on kehkeytyny antosa rentoutumiskeino ja vastapaino virastotyölle.

Kesämökin käyttäjiä on Anja-vaimon ja kahen lapsen lisäksi siunaantunu lissää. Martti-pappa ylypiänä räknää: miniä, vävy, kolome lastenlasta.

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 31.1.2004.

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi