Naisten suojakojit Suomesa

Soli vuonna 1945, ku Suomesa perustettiin ”Naisten suojakotien liitto”. Tämä yhistys heleppas yksinäisä au-äitejä. Ne sai mennä ensikottiin jo ootusaikana ja kortteerata sielä vauvan kans. Ensikojisa harijoteltiin arkisia asioita ja annettiin hyviä neuvoja vastasen varalle. Tarkotus oli antaa tukia ja turvaa vaikiasa elämäntilanteesa. Tänäpänä sosiaaliturva on kehittyny niin, ettei sinkkuäitien tartte välttämättä mennä ensikottiin. Ku päihteitten ja huumeitten käyttö on lissääntyny, niin joittenki ensikotien toiminta on keskittyny päiheongelmaisten äitien heleppaamisseen.

Turvakotitoiminta alako Suomesa

Ensikotien liitto orkaniseeras koulutuspäivät Rovaniemellä vuonna 1976. Sinne vääntäyty ensikotien päällepäsmäreitä Suomen joka kolokasta. Ensikotteisa oli noussu puhheeksi perheväkivalta, ja nämä tolokut johtajat pähkäili täsä palaverisa, että jotenki pitäs ongelmaan ruveta puuttuun. Tämmoli ensimmäinen kerta, ku kissa nostettiin pöyvälle täsä asiasa. Ensikotien liitosa ei jääty päivittelleen tumput suorina, vaan tartuttiin härkää sarvista. Helsingin Ensikotiyhistys lähetti vuojen 1978 alusa preivin Helsingin lastensuojelulautakunnalle ja ehotti turvakojin perustamista. Tästä synty ketjureaktio: Turvakoteja päätettiin perustaa Helsinkiin, Turkuun, Kotkaan ja Ouluun.

Turvakotitoiminta alako Raahesa

Raahesa eijjolla pekkaa parempia. Tämänki maalikylän kakslahkeiset äyvästää änkyräkännisä ja pynttää muijan ja mukulat mustelmille ku sille päälle sattuu. Ku Raahesa eijjollu pakopirttiä, johon puulata turvaan, niin sosiaalilautakunta otti ohojat kässiin, ja vuonna 1986 pijettiin palaveri. Miitinkiin oli suksuteltu evustajia seurakunnasta, lastensuojelujärijestöistä, A-killasta ja Yksinhuoltajat ry:stä. Palaverriin harppas 15 topakkaa matamia ja Lehemuskevon Ville, joka ahersi sillon sosiaalijohtajana Raahesa.

Asiat ei etene pyrokratian rattaisa iliman työryhymää. Helemikuusa 1987 asetettiin työryhymä, joka alako kuutioija turvakotiyhistyksen tukiyhistyksen perustavvaa kokkousta. Työryhymä ei jappassu jonninjoutavia, vaan pisti töpinäksi. Jo huhtikuusa istuttiin tyyriinä perustavasa kokkouksesa, josa valittiin ensimmäinen johtokunta. Puhheenjohtajan nuija tyyrättiin Kaija Liimataiselle.

Paikalliset reportterit ränttäs juttuja avviiseihin. Rossyyreitä rustattiin ja tuupattiin laitoksiin ja huusholleihin. Kymmenet kopsakat matamit ja mamsellit oli ilimineerannu, että ne rupiaa päivystäjiksi iliman palakkaa. Ennää eijjollu uupelo muusta ku passelista paikasta. Se löyty lopulta osotteesta: Kirkkokatu 13 B 1 elikkä seurakuntatalua vastapäätä.

Ku oli päästy alakuun

Turvakotitoiminta alako vilikkaasti. Virmat, puulaakit ja yksityiset kenkkäs turvakojille rahhaa ja rompetta. Sitte tilat alako ahistaa. Päivystäjät uupu, ku kaikki uurasti vappaaehtosesti eikä porukkaa ollu tarpeeksi. Sitte Turvakoti muutti omakotitalloon, osotteeseen Ouluntie 15. Rahasta oli huutava pula. Taas puuttu pätäkkää. Järkättiin matinea ja muitaki tempauksia.

Hyyryläisenä eijjollu häävi olla. Ku Turvakotiyhistys sai Raha-automaattiyhistykseltä puoli milijonaa mummon markkaa, saatiin sillä hommattua ikioma talo. Älyttömän malleva pytinki löyty Fellmaninpuistokavun varrelta, ku Lääkärikeskus Plasma oli muuttamasa sieltä pois. Velekaa hääty ottaa. Remonttia piti tehä.

Raahen Turvakojin toiminta on koko kahen vuosikymmenen ajan perustunu siihen, että sielon jatkuvasti ahertanu iso joukko vappaaehtosia. Että talakooväki jaksas puurtaa iliman palakkaa, on turvakotiyhistys tarijonnu niille mukavia pikku tapahtumia, joisa puhallettaan yhteen hiileen. On viirattu pikkujouluja, istua napotettu koulutuksisa ja huristeltu opintomatkoilla.

Turvakoti oli vähitellen saanu vakipaikan Raahen sosiaaliturvan palaveluverkostosa ja toimintaan halluttiin lissää säntillisyyttä. Yhistys päätti perustaa vakinaisen toimen. Ensimmäisenä vastaavan hoitajan arpeetiin värvättiin Leena Riihijärvi aprillipäivänä vuonna 1989. Ny päällepäsmärinä touhuaa Maija-Liisa Pohto, joka otti toiminnanjohtajan pestin vastaan kesäkuusa 2005. Nykyään Raahen Ensi- ja Turvakojin likviitilistoilla ahkeroi muitaki palakollisia kuka minkäkilaisella sopparilla. Raahesa ammatillinen ossaaminen ja vappaaehtoistyö on hitsattu yhteen toimivaksi työyhteisöksi, josta muittenki passaa ottaa mallia.

Helepotusta perhehelevettiin

Ku Turvakoti oli toiminu Raahesa kymmenkunta vuotta, päätettiin sen toimintaa laajentaa niin, että lisäksi tuli ensikotitoiminta. Raahen Turvakoti ry:stä tuli Raahen ensi- ja turvakoti ry. Nimen ja sääntöjen muutokset rekisteröitiin vuonna 1998.

Raahen Turvakojin tolokuilla toimijoilla oli haave: lisärakennus omalle tontille nuorten asuntollaa varten. Lokakuusa vuonna 1997 perustettiin rakennustoimikunta junnaamaan hanketta etteenpäin. Pytinki aateltiin rakentaa arkkitehti Erkki Pärssisen riitinkien mukkaan.

Hanke eteni hittaasti mutta varmasti. Poikkeuslupa ei piisannu. Oli pakko tehä kimurantti kaavamuutos. Maire Halonen sai laahkasta vuositolokulla virastosta toiseen asioita junnailemasa. Rakennushanke herätti epäluuloja ympäristösä: joku pelekäs, että oman asunnon arvo laskee, joku aanaili, että nuoret roikalehtaa ja mellastaa yökauvet. Rannien kans hääty neuvotella, ku niiltä oli saatava puumerkit lanketteihin.

Kyllä sitte oli kaikkien suut messingillä, ku elettiin lapsen oikeuksien päivää vuonna 2002 ja viirattiin uuvisrakennuksen vihkiäisiä.

Pienesä vuokrakaksiosa alotetusta viikonloppupäivystyksestä on kehkeytyny kahesa vuosikymmenesä monipuolisia palaveluita tuottava moniturvatalo, joka seisua komottaa velattomana omalla tontilla. Sielä tilikitään julukisen sektorin jättämiä aukkoja turvaverkosa.

Päivystys on jatkosaki turvakojin tärkiä toimintamuoto. Tilastot kertoo ikävän tosiasian, että yön selekään lähteneitten alaikästen ossuus senku vaan kasvaa. Jos elämä murijoo, voi turvakottiin mennä kuka vaan. Kotipaikkaa ei kysellä. Kettään ei käännytetä ovelta. Turvakojin porukkaa sittoo tiukka vaitiolovelevollisuus.

Päivystyksen lisäksi nykysiä palavelumuotoja on esimerkiksi tenavatupa, unikoulu ja mieskaveritoiminta. Turvakoti on puolueeton paikka, josa avioero- ja uusperheitten lapset voi tavata vanahempia, jossei niillä oo muuta passelia paikkaa. Nykyään turvakotien liitto korostaa julukisuuvesa, että myös miehet on tervetulleita turvakottiin, jos hellapolliisi muuttuu pirttihirmuksi ja kotirauha perhehelevetiksi. Kaikesa toiminnasa on päämääränä perheitten auttaminen, ei hajottaminen.

Vappaaehtosten selekänahat

Raahen Ensi- ja Turvakojin tallouven kivijalan muovostaa asiakasmaksut, joita palaveluja käyttäneet kunnat pulittaa. Raha-automaattiyhistys on hellittäny kukkaron nyörejä erilaisiin rojekteihin ja rakennushankkeisiin.

Turvakoti on saanu lahajotuksia seurakunnilta sekä monilta yhistyksiltä ja puulaakeilta. Koulujen taksvärkkikerräysten tuottoja on annettu turvakojille. Yhistys kerrää jäsenmaksuja sekä yksityisiltä että yhteisöiltä, jokkon ilimineerannu halunsa kannattaa toimintaa. Yksityishenkilökki on tukenu turvakotia monella lailla.

Kaiken tuon lisäksi vappaaehtosten selekänahat on ollu lujilla. Teerevät matamit ja aikatavasta joku herrahenkilöki on hääränny ku soopankokit senki seittemällaisisa talakoisa ja kökkäjäisisä: kirpputorreilla, arpajaisisa, narikoisa, karaokesa, messuilla, myyjäisisä, ynnä muuvalla. Vaan mielikuvitus on ollu rajana, ku vappaaehtoset on ideoinu konsteja turvakojin tallouven pönkittämisseen. Tiimoja eijjoo räknätty eikä voimavaroja pihtattu.

Entäpä sitte tämä järijestöväki? Johtokunnasa on kahen vuosikymmenen aikana istunu melekonen määrä tiitteriä tätejä ja joku herrasmies. Ne, jokkon reistannu mollata touhua mummujen puuhasteluksi, saa hävetä silimät päästään.

Lähteet: http://fi.wikipedia.org, Esa Viitasen ja Martti Suomelan kokoamat tiedot Raahen Ensi- ja Turvakodin toiminnasta vuosilta 1987 - 2007

Juttu on luettu Raahen Ensi- ja Turvakodin 20-vuotisjuhlassa lokakuussa 2007.

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi