Miksei alettas Lontoon malliin makkoileen reporankana Härkätorin nurtsikalla auringonpaahteesa. Lujettas sielä rommaaneita ynnä muumpäiväsiä avviiseita. Taikka vaa kalakatettas vilikkaasti kamraatien kans smool tookkia ku ainaki eurooppalaiset.

Ruokatunnilla tahi viikonloppuna rahteerauvuttas eväskoppureitten kans puistoon ja kerräännyttäs rinkiin mussuttelleen hanahenmaksapalleroita ja rukkiista ratuleipää. Jäläkiruvaksi törsättäs pöönävellit termarista tai kipastas ostaan kipsalta tötteröjäätelöt. Ja ku meillon sielä se puhujapönttöki valamiina, nii ei muuta ku kajjautettas mielipitteet juluki niinku Hyde Parkisa.

Härkätorin puistolla on pitkä ja kunniakas historia, joka alako Raahen palosta vuonna 1810. Tuon tulipalon jäläläkeen kahtottiin paikka markkinaplassille kaupungin laijalle, johon karijakauppa määrättiin siirrettäväksi pois keskeltä kaupunkia.

Entivanahasta markkinameininkiä

Markkinapäivinä Härkätorilta kantautu melekonen kalapalliikki, ku talonpojat oli tuonu sinne satoja lehemiä ja sonneja, jokka ammu ja mylyvi. Ympäri Suomen maata kerräänty karijanostajia kaupantekkoon.

Yhesä pääsä toria oli hupipaikkoja. Saattopa toisinaan olla yhtä aikaa kakski hoijakkaa, siis karusellia. Niisoli pyöriät lavat, joilloli puuhevosia ja -jellonia ja niitten peräsä reet naisväkiä varten. Joka kolomas hevonen oli kiikkuhevonen. Tytöt ja pojat ryntäs niihin kilipaa.

Keskelle hoijakkaa oli tällätty punasella vaatteella eristetty koppi. Sieloli kookas hökötys, josta posetiivari veivasi ilimoille marsseja ynnä muita sen ajan hittipiisejä. Hoijakkarouva kauppas pilettejä ja kilisytti messinkikellua, ku hoijakka lähti liikkeelle taikka pysähty. Sillon oli aika vaihtaa kyytiläiset. Paitsi yks Piehingin poika. Ku soli maksanu kolome pilettiä kerralla ja ajo tietysti kolome satsia sammaan syssyyn. Eikä riemulla ollu rajoja. "Ei uskos, että ollaan Piehingistä! Hei pojat, täälä mennään eikä meinata!" Markkinoille saatto ilimaantua lisäksi sirkus, ampumatelttoja ja panoraamateltta.

Välillä markkinamiehet ylty hillittömmään elämöintiin ja sai aikaseksi järijestyshäirijöitä. Hurijimmat rupes päisään äikkäröimään ja särkemään roippeita. Ei siinä auttanu muu, ku pestata markkinapolliisi pitämään jöötä.

Nuoriso telemusi Härkätorilla

Luppoaikona paikallinen nuoriso kokkoontu Härkätorille remuammaan joutenpäiten. Sitte ku pallopelit rupes kyllästyttää, nii poikakossit alako mitteleen voimia. Sillon vejettiin väkikarttua selekä köyrysä taikka nostettiin rankaa. Jäykkänä rankana essiinty joku kamraateista.

Myös tyttölapset tuppaantu Härkätorille leekaan ja pellaan pallua. Joskus ku poikia ilimaantu paikalle sammaan aikaan, leikittiin "viimestä paria uunista ulos" ja kilimuttiin ympäri toria, että helemat vaa hulumus. Joskus nuoriso saatto alakaa väkisille taikka hippasille. Eka hippa valakattiin jonku lorun perusteella. Esimerkiksi:

"Ysikin tysikin,
toukun, loukun,
sinikin kivikin,
maaterin kuuterin,
höylää söylää,
sotamies sumppuun,
pumppuun,
mene mies mehtään
pakkoon."

Hurvattomat sikiät alako ojasille. Siinä leikisä joku meni pötköttään selijälleen katuojjaan ja toiset poukkoili sen yli ojan toiselle puolelle. Osia huikittiin, jos ojasa makkaava sai huitastua hyppääjää käjellä.

Pikku likkoitten hupia oli poimia päivänkakkaroita ja nyppiä terälehtiä yksitellen ja povata sajetta tai poutaa. Ukonottoluvan saaneilla röökynöillä taisi olla riijarit mielesä, ku ne kisko päivänkakkaran terälehtiä ja arvuutteli:"Rakastaa, syvämmestä, tuskalla, hilikuv verran, ei tippaakaa."

Sokeri-Jussi lahajotti patsaan

Härkätori entrattiin nykyseem malliin 1930-luvulla. Kotiseutuyhistykseltä oli säästyny rahhaa Myhrbergin patsasrojektista ja se käytettiin vuojesta 1932 alakain Härkätorin kunnostamissee.

Lehtori Emil Koskinen kuutijoi puistolle pohojapiirroksen, jossoli käytävät, nurmikko ja puusto puun tarkkuuvella. Alue muokattiin puistoksi vuosien 1936-1938 aikana. John Grundström eli Sokeri-Jussi kenkkäsi Puolustaja-patsaan Raahelle.

Sembramäntyjen ja siperiankuusten ympäröimä patsas oli alastomuuven takia tuohon aikaan sensaatio. Puolustaja-patsas kuvvaa kamppailua venäläistä sortovaltaa vastaan vuosisajan alusa. Patsaan ov veistäny mikkeliläinen kuvanvveistäjä Johannes Haapasalo (1880-1965) vuonna 1908.

Patsas vietiin Pelkiaan ja sieltä I maalimansovan aikana Parriisiin sottaa pakkoon. Patsas oli ollu kuopattuna Pelkiasa I maalimansovan aikana, ettei siittois tehty saksalaisille tykinkuulia. Sovaj jäläkee se kulukeutu Suomeen vuorineuvos John Grundströmille.

Vuorineuvoksen lahajoitukseen liitty ehto: "Että kaupunki sijottaa patsaan Härkätorille talojensa kohalle ja että kaupunki sittoutuu lyhyvesä ajasa rakentaan ja muuttaan luonnontilasa olevan Härkätorin puistoksi."

Komerssi oli Raahen poika

Vuorineuvos John Grundsrtöm, komerssi niinku Perkisej Jussi häntä tituleerasi, oli Raahen poika. Grundström oli syntyny täälä niinku vuorineuvoksetarki. Ne omisti Raahesa pari talua nykyisen Härkäkuluman paikalla ja huvilan Ulukofantisa.

John vietti täälä nuoruutesa ja opiskeli Raahen Porvari- ja Kauppakoulusa, jonka jäläkeen lähti maalimalle. Sokeri-Jussi kohosi työuralla Suomen Sokeri Oy:n pääjohtajaksi.

Kerran neuvos sattu jostaki syystä haakuroimaan omisa aatoksissaa Töölön sokeritehtaasa työajan jäläkeen ja humpsahti päistikkaa tuhannen litran siirappisammijoon. Onneksi joku tehtaan työmiehistä oli unohtanu repun ja termospullon ja tullu niitä noutaan ja veti pomon kuiville.

Joskus myöhemmin joku vuorineuvoksen kavereista oli tivannu, että mitä siinä tilanteesa oli mulijahtanu mieleen. "No eipä siinä oikiastaan tullu mieleen muuta ku, että mitähän ne Raahen pojat ois tuumannu, jos nois avviisista lukenu, että Sokeri-Jussi on hukkunu siirappipönttöön."

Härkätoria alettiin puhutella 1940-luvulla Autotoriksi, koska sieloli matkahuolto, linija-autojen lähtöpaikka ja huoltoasema. 1960-luvulla linija-autoasema rakennettiin muualle ja torin nimi pallautu Härkätoriksi.

Essiintymislava Purje rakennettiin Härkätorin puistoon vuonna 1996. Sen on suunnitellu arkkitehti Yegezu Wondafrash.

Lähteet: Samuli Paulaharju/Wanha Raahe, Onni Norio/Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä, Raahen lukion 2 b-luokka/Raahen Juttuja, Teuvo Virtanen/Tunne Raahesi, Työväenopiston järjestämien opaskurssien luentomuistiinpanot

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 8.1.2003.

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi