Ei se silti pelottavaa ole. Niin kuin ei ole itse talokaan. Vanhaan puurakennukseen on asettunut viihtyisyyden ilmapiiri, jonka satunnainen kävijäkin aistii. Hyvien henkien tyyssijja??

Vanhan Gellmanin "isä" oli oman aikakautensa hyväntekijä, merikapteeni, kauppias ja raatimies Isak Gellman. Öregrundista, Ruotsin rannikolta, Raaheen rantautunut ja mieltynyt Gellman testamenttasi vanhoilla päivillään Raahen kaupungille 100.000 markkaa sairaalan perustamista varten. Lahjoituksen suuruuteen saa mittakaavaa vaikkapa rakennustyömiehen päiväpalkasta, joka oli noihin aikoihin, 1800-luvun lopulla, kaksi markkaa.

Lahjoitus oli iso tapahtuma ja se noteerattiin jopa naapurikaupungissa Oulussa, Oulun Wiikko-Sanomat kirjoitti hiukan happamaan sävyyn, kuinka Raahen kaupunki on taasenkin tullut muistetuksi suurella lahjoituksella. Vain vuotta aikaisemminhan olivat Fellmanin veljekset testamentanneet ison omaisuuden kauppakoulurahastoa varten.

1870-luvulla sairaala oli vielä tuntematon käsite. Ei kuitenkaan Isak Gellmanille. Hänet tunnettiin auttamistahtoisena ihmisenä, joka kantoi suurta huolta ja sääliä köyhiä ja vähäosaisia kohtaan. Niinpä hän määräsi testamentissaan sanatarkasti, että Raahen sairaalassa köyhän ja varattoman väen tulee saada sairautensa aikana vapaa hoito ja elatus, mutta varakas työläisluokan jäsen korvatkoon hoidostaan sopivaksi katsotun vähäisen maksun.

Tullista siirretty

Isak Gellmanin mentyä manan majoille haviteltiin sairaalaa aluksi hänen asuin- ja kauppataloonsa Kauppakadun varteen. Talo osoittautui kuitenkin liian ahtaaksi ja niinpä testamenttivaroilla ostettiin talo Pakkahuoneenkadun päästä, Pattijoen tullista. (Nykyinen Brahenkatu 28). Sijainti ei ollut paras mahdollinen ja vuosien varrella tilatkin kävivät ahtaiksi. Kaupungin terveydenhoitolautakunta sai kuitenkin tehdä töitä parikymmentä vuotta, ennen kuin hidasliikkeinen kaupungin valtuusto sai vireille uuden kunnallissairaalan rakennushankkeen. Sairaala ja lapsenpäästölaitos valmistuivat Pitkäänkariin vuonna 1912. Gellmanin lahjoitusrahasto oli uuden sairaalan tärkein pesämuna.

Pitkänkarin sairaalan sijaintia pidettiin ihanteellisena. "Poissa oli mukulakivikadun jyryytys. Tuulen suhina puissa ja aaltojen kohina meren rantaa vasten olivat luonnon viihdyttäviä ääniä", sairaalan historiikin laatija Heikki Impola kirjoitti aikoinaan.

Kaivo ja sen huone

Vanhan Gellmanin komeissa puurakenteissa riittää taidokkaita yksityiskohtia loputtomiin. Koristeellisuus huipentuu huvimajassa, joka nököttää talon edustalla, ihan Rantakadun varressa. Alunperin huvimajalla oli aivan toinen merkitys ja sijainti. Se oli suojarakenteena kaivolle, joka sijaitsi etupihan puolella.

Kaivo oli kaikkea muuta kuin hyvä. Sen vesi oli niin ruosteista, että sairaalan pyykki värjäytyi ruskeaksi ja putket tukkeentuivat jatkuvasti. "Potilaille oli selitettävä, etteivät vaatteet olleet likaisia, vaan veden ruskettamia", Impola kirjoittaa.

Toinen murheenkryyni oli sairaalan viemäri, joka johti suoraan mereen. "Viemäri jäätyi harmittavan usein ja rikkoutui ja vaati tuhka tiheään korjauksia." Onneksi kaupungissa oli eräs Matti, ammattimies, joka töikseen tyhjenteli pihojen jätepaikkoja. Mutta Matilla oli omat vaatimuksensa. "Hän tiesi, että sairaalassa on sellaista erityisen vahvaa lääkettä, joka antaa voimaa kestää likakaivojen väkevät tuoksut ja vaati sitä joka tyhjennyskerta. Ylihoitaja tarjosi kerran konjakkia, mutta se ei kelvannut. Joka kerta kun Matti tuli likakaivoja tyhjentämään, varattiin hänelle mukillinen portaille tätä ainetta.."

Niin mieluinen niin monelle

Gellmanin kunnallissairaala ja lapsenpäästölaitos (nykyinen elintarvikelaboratorio) saivat reilut 40 vuotta sitten naapurikseen valkoisen tiililaatikon, uuden aluesairaalan. Vanha palvelija tyhjeni, mutta eipä suinkaan lopullisesti. Komealla puutalolla on riittänyt vetovoimaa ja siellä ovat pitäneet majaa milloin sairaalan ja terveyskeskuksen hallinto, milloin potilaat ja lääkärien vastaanotot. Tälläkin hetkellä Gellman on täynnä toimintaa, kun pääterveysasema siirtyi remontin ajaksi evakkoon "pihan paremmalle puolelle".

Päiväsairaala toimintoineen on suorastaan juurtunut talon itäpäätyyn. Henkilökunta on tehnyt tiettäväksi, että talossa myös pysytään, pienistä lahovaurioista huolimatta: "Me emme lähde täältä kulumallakaan."

Entäpä tulevaisuudessa? Purkutuomioko? Ei missään nimessä, sillä talo on Museoviraston suojelukohde.

Kuntayhtymän yhteistyötoimikunnan sihteeri Terttu Muhonen tuntee vanhan Gellmanin historiat ja taustat, sillä hän on kerännyt ja tallentanut vanhan sairaalan muistoja vuosikaudet. Historian tallentaja toivoo sydämestään, että komea puutalo saisi arvoisensa kunnostuksen, tavalla taikka toisella.

- Vanha Gellman on muistorikas ja mieluinen paikka Raahen alueen ihmisille. On ollut mukava huomata, että historiallinen rakennus on saanut myös sairaalan ja terveyskeskuksen henkilökunnan sympatiat. Moni toivoisi sen tiloihin esimerkiksi sairaalamuseota. Esineistä se ei ainakaan olisi kiinni. Vanhoja hoitovälineitä on siirretty muunmuassa Raahen museon varastoon, josta niiden toivoisi pääsevän joskus takaisin omaan ympäristöönsä, Terttu Muhonen vetoaa.

Juttu on julkaistu Raahen Seudussa 16.1.2003.

Jutun julkaisemisesta Raahen Matkailuoppaat ry:n kotisivulla on sovittu Tuulikki Nousiaisen kanssa. 22.1.2003.

Tuulikki Nousianen