Tavattiin, tutustuttiin, viihdyttiin yhdessä
Merikapteeni Hans Johan Leufstadius toi yllättäin terveiset 1800-luvulta. Seppo Jussila sopii erinomaisesti kapteenin rooliin
Kuva: Kirsti Vähäkangas
Tänä suvena (v. 2004) Katinhännän asukkaat saivat kutsun saapua viettämään yhteistä iltaa Heiskasten pihapiiriin, jonka monet tuntevat Leufstadiuksen ja tupakkatehtaan miljöönä Rantakadun ja Cortenkadun kulmauksessa.
Illan emäntä Sirkka Heiskanen puhui perinteestä: olihan tämä jo viides kerta näissä merkeissä. Takavuosina oli kokoonnuttu Riihijärven, Tuomivaaran, Niemi-Pynttärin ja Cortenkatu 2:n pihoille turinoimaan ja tapaamaan naapureita. Sirkka Heiskanen toivotti iloisen vierasjoukon tervetulleeksi isänsä sanoin: "Äläkää hättäilkö! Rahamies ei hättäile ja rahattoman ei passaa."
Pihapiirissä leijuva makoisan palvatun siian tuoksu herautti veden kielelle. - Tämä on hyvää, siikaa mutusteleva Paula Pirinen kehui ja suunnitteli jo ensi kesää. - Minähän voisin kutsua katinhäntäläiset meidän pihalle, jos ei kukaan ole vielä ehtinyt varata tapahtumaa, hän kaavaili ja tunnusti, että parasta tässä on se, kun pääsee luvan perästä käymään katinhäntäläisten pihoilla.
- Kyllä on mukava, että joku järjestää tällaista, kiitteli Marjatta Seppä tyytyväisenä ja lisäsi, ettei tapahtumien tarvitse olla monimutkaisia.
Tämän tapahtuman antia osallistujat listasivat näin: tapaa naapureita, naamat tulevat tutuksi, tämän jälkeen kehtaa morjenstaa naapuria kadulla, lauletaan ja poristaan yhdessä sen sijaan, että jokainen nököttää omissa nurkissaan.
Talon entinen asukas, kapteeni Hans Johan Leufstadius (1829-1906) vieraili yllättäen kesätapahtumassa. Hän toi terveiset maineikkaalta purjelaivakaudelta 1800-luvun loppupuolelta, jolloin Raahen kauppalaivastoon kuului lähes 60 suurta purjelaivaa. Seppo Jussila eläytyi Leufstadiuksen rooliin niin, että kuulija unohti elävänsä 2000-luvulla. Sielunsa silmin saattoi nähdä mastomeren, josta kapteeni Leufstadius elävästi tarinoi.
Museoamanuenssi Eija Turunen oli valmistellut ansiokkaan historiallisen esitelmän talon ja sen asukkaiden vaiheista. Talon Rantakadun puoleinen osa valmistui vuonna 1804, siis 200 vuotta sitten. Sen rakennutti siltavouti Johan Levonius. Häneltä talon osti pormestari Westman.
Talo vaihtoi jälleen omistajaa, kun Öregrundista Raaheen muuttanut kapteeni Johan Leufstadius (1795-1867) asettui taloksi Rantakadun ja Cortenkadun kulmaukseen. Cortenkadun puoleinen siipi valmistui 1841 ja pakaritupa 1830. Cortenkadun puoleisessa rakennuksessa toimi tupakkatehdas 1800-luvun puolivälissä.
Leufstadiuksen perheeseen syntyi neljä lasta: Maria, Hans Johan, Anna Helena ja Lars Fredrik. Vain vanhin tytär Maria avioitui. Lars ahersi Fellmanilla kirjanpitäjänä koko ikänsä. Häntä kutsuttiin Fellman-Leufstadiukseksi, sillä hän asuikin Fellmanilla.
Lars testamenttasi 400.000 markkaa köyhäintalon rakentamista varten. Hän oli määrännyt, että köyhäintalo oli rakennettava, kun summa oli korkoineen noussut 500.000 markkaan. Kun rahaa oli kasassa 470.000 markkaa, lahjoittivat sisarukset Anna ja Johan puuttuvan 30.000 markkaa, jolloin rakennustyöt voitiin aloittaa. Viralliset vihkiäiset vietettiin 13.9.1898.
Kapteeni Johan Leufstadius nuorempi toimi maihin jäätyään liikemiehenä. Hän asui kotitalossaan yhdessä sisarensa Annan kanssa. He testamenttasivat talon irtaimistoineen säätyläisnaisille vanhainkodiksi. Se aloitti toimintansa syksyllä 1909 ja toimi talossa monta vuosikymmentä.
Heiskaset ovat asuneet talossa vuodesta 1997. Illan kuluessa Olli Heiskanen esitteli remontoitua taloa naapureille.
Illanvieton viihteellisestä puolesta huolehti mallikkaasti Jaakko Isola oppilaineen. Komean hanurimusiikin säestyksellä vieraat pääsivät laulamaan yhdessä. Katinhännän poikaviikarit pomppivat itsensä hikeen trampoliinilla. Pieni sadekuuro ei ihmisiä säikäyttänyt. Ilta kului rattoisasti kahvia, lättyjä ja kärkkäreitä napostellen.
 |
 |
|
Jaakko Isola oppilaineen laulatti kesäjuhlan vieraita. |
Kahvi maistui, juttu luisti ja kaikki viihtyivät. |
Tavallista perhe-elämää historiallisessa talossa
 |
 |
|
Tämän huoneen seinät maalattiin museon viraston esityksestä roiskemaalauksella. |
Tämän huoneen tapetit on valmistettu 1800-luvun tapetin mukaan. |
Olli ja Sirkka Heiskasen viisihenkinen perhe asuu nykyaikaiseen kuntoon remontoidussa puutalossa, joka täyttää tänä vuonna 200 vuotta (v. 2004). Rantakadun ja Cortenkadun kulman pihapiiri henkii historian havinaa. Heiskaset ovat remontoineet sekä sisällä että ulkona vanhaa kunnioittaen ja arvokkaan ympäristön vaatimalla hienovaraisuudella.
Kun Heiskaset ostivat talon vuonna 1996, se oli ollut tyhjillään reilut 20 vuotta. - Talo oli perusrakenteiltaan hyvässä kunnossa ja korjauskelpoinen, Heiskaset taustoittavat ostopäätöstä.
Päärakennus ja entinen tupakkatehdas oli suojeltu valtioneuvoston päätöksellä 23.2.1984 kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun lain nojalla. Heiskaset tiesivät taloa ostaessaan, että peruskorjaustyö ei sujuisi rutiinilla.
Piha oli kasvanut umpeen pajuryteikköä. - Ensimmäinen urakka oli pihan raivaus, Sirkka muistelee. Syysmarkkinoiden aikaan Raahen Pyöräilijät tulivat purkamaan huonokuntoisia savupiippuja ja kuskaamaan kaikenmaailman roinaa talosta ja tontilta kohti kaatopaikkaa.
Arkkitehti Heli Kittilä laati korjaussuunnitelmat. - Rakennusluvan saimme tosi nopeasti, Heiskaset kiittelevät viranomaisia ja lisäävät, ettei museoviraston kanssa ole ollut mitään vaikeuksia. Konservaattori Jouko Turusen asiantunteva apu perinteisten työtapojen ja materiaalien tuntijana on ollut korvaamaton.
Heiskaset halusivat säilyttää niin paljon vanhaa kuin mahdollista. Mutta hankinnoiltakaan ei voitu välttyä, koska lattiat oli purettu pois, listoja puuttui, ainoastaan kolme sisäovea oli jäljellä, kakluunit olivat käyttökelvottomassa kunnossa. Vain eteisessä on alkuperäinen kakluuni.
Vanhojen tarvikkeiden hankkimisessa tarvittiin kekseliäisyyttä. Käytettiin lehti-ilmoitteluakin. Jotakin löytyi ihan sattumalta kuten lattialankut ja kaakeliuunit Kokkolasta ja Kalajoelta. Joskus kauppiaat loivat Heiskasiin kummeksuvia katseita, kun he halusivat ostaa esimerkiksi munamattaa tai liitumaalia.
Talon vanhimman osan huoneisiin museovirasto ehdotti roiskemaalausta. Se toteutettiinkin toiseen huoneeseen. Toiseen huoneeseen laitettiin alkuperäisen mallin mukaan maalattu schablona-tapetti, jossa on valkoinen tausta ja harmaa/vihreä koriste. Seinästä löytyneen tapettipalasen perusteella Jouko Turunen piirsi målaregesällen Az Ekholmin vuonna 1869 suunnittelemasta tapetista sapluunat, joiden avulla Sirkka itse maalasi tapetit.
Päärakennuksen remontti valmistui reilussa vuodessa. Työtä tekivät monen eri alan ammattilaiset: kirvesmies, kivimies, putkimies, sähkömies, muurari... Kesällä 1997 valmiina olivat jo pesutilat ja perhe saattoi muuttaa asuntoautoon pihalle.
Pihapiiriin Heiskaset hankkivat Mattilanperältä 1800-luvulla rakennetun aitan, joka on alkujaan ollut Mustassa. Samalta paikalta oli vuosia sitten siirretty aitta Brahenkatu 2:n pihaan.
Tämän kesän aikana Heiskaset saivat valmiiksi ulkosaunan. Saunavesi pumpataan pihakaivosta, joka on putsattu ja jonka vesi on tutkittu. - Tämä on seitsemäs toimiva ulkosauna Cortenkadulla Rantakadun ja Kauppakadun välissä, Olli laskeskelee ja paljastaa, että naapureiden kanssa on jopa keskusteltu pihasaunayhdistyksen perustamisesta.
Peruskorjaustyö on edennyt kohde kerrallaan: ikkunat, kivijalka, piharakennus, aitta. - Koskaan ei ole saanut ajatella kuinka paljon työtä on jäljellä, vaan on pitänyt olla tyytyväinen, kun yhden homman on saanut valmiiksi, Olli kertoo asenteesta, jolla perhe on jaksanut elää remontin keskellä.
Vaikka paljon näkyvää on saatu aikaiseksi, ei remonttipuuhille näy loppua: yksi nurkka pihasta on laittamatta, tupakkatehtaan puoli kunnostamatta. - Me tehdään tätä omasta halusta ja omalla tavallamme, sillä tavalla mikä meistä tuntuu tarpeelliselta, sopivalta ja mahdolliselta. Tämä on meidän tapamme elää ja asua, Heiskaset pohtivat ja kehuvat samalla naapureita: naapureiden kesken vallitsee entisajan talkoohenki, apua on aina tarpeen tullen saatu sekä annettu puolin jos toisinkin.
Jutut on julkaistu Raahelaisessa 1.9.2004.
PS: Leufstadiuksen talon korjauksesta myönnettiin Viiskanta-palkinto Heiskasille toukokuussa 2008.
Kirsti Vähäkangas
Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta