Tarina kertoo, että Taskun saaressa asuu haltija, joka huolehtii yöpyjistä. Kerran pirtissä syttyi tulipalo ja hän herätti sikeästi nukkuneen kalastajan, joka näin pelastui. Toisen kerran porukka oli asettunut yöpuulle ja heräsi aamupuoleen yötä, kun majan ovi tempaistiin auki. Ulos mentyään he huomasivat, että oli noussut myrsky. Kalastajat syöksyivät pelastamaan verkkoja. Haltija oli herättänyt heidät töihin.

Taskun pooki on vuodelta 1853. Viimeisin kunnostus tehtiin vuosien 2002-2003 aikana. Retkeilijöille saaressa on nuotiopaikat eikä hiekkaranta häpeä yhtään Kalajoen hiekkasärkille.

Myös Kallan kivikkoinen luoto on ollut kalastajien tukikohtana jo 1800-luvulta. Kalastajaseuran maja on yleisessä käytössä. Kerrotaan, että kerran oli yksi hylkeenpyytäjä jäänyt jäälautalle ja ajelehtinut Kallaan. Kalastajat pelastivat hänet ja veivät sairaalaan.

Kallan vieressä on linnuille rauhoitettu Kallanriutta, jossa kasvaa kituliaasti yksi koivu. Tästä on Kalevi Riikonen kirjoittanut runon. Se on tallennettu Waymenin cd:lle ”Yksinäinen puu” -lauluna. Rääpäkkä ja Rääpäkänriutta ovat rauhoitettuja saaria.

Roskan redi on purjelaivojen lastaus- ja purkupaikka. Sitä voi kutsua myös ankkureiden hautausmaaksi. Urheilusukellusseura Mursut on tutkinut hylkyjä ja nostanut merenpohjasta ankkureiden lisäksi muutakin alle sata vuotta vanhaa tavaraa.

Koninpää-saaren itäpuolella pohjamudassa makaa purjelaivan hylky. Alus oli tuomassa aselastia Ruotsin armeijalle pikkuvihan aikana. Lastista pelastetut tykit ”vartioivat” museota piiput merelle päin.

Museon edustalla nököttävä Puluvärkki on lokkiyhdyskunnan pesäpaikka. Paikalla on ollut kivikko. Muinaisina aikoina kaupungin ranta oli niin syvä, että laivat saattoivat purjehtia suolalasteineen kauppatorin rantaan. Kauppiaat olivat rakentaneet Puluvärkkiin aitan, johon suolaa varastoitiin. Saaren nimi tulee Ruotsin kielen pålverket-sanasta.

Ämmä, Äijä ja Iso-Soini ovat kasvaneet yhteen. Ämmän poukamassa lojuu sinne 1930-luvulla hinatun purjealuksen jäänteitä. Luvia-niminen alus rakennettiin 1800-luvun lopulla. Se toimi Lapaluodon sataman rakentajien asuntoproomuna 1920-luvulla.

Pikku-Tiira on Pikku-Soinin edessä oleva kari. Sen vieressä on kaksi pientä saarta, Tiiranlinnat, joiden mukaan on nimetty yksi hotellikin.

Preiskari, Uniletto ja Louekari ovat kasvaneet yhteen. Raahen suurin saari on aina ollut mökkeilijöiden suosiossa. Saarella on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita huviloita.

Raahen toiseksi suurin saari Iso-Kraaseli liittyy Raahen historiaan monin tavoin. Kun Kraaselin ”pooki flakkasi”, kotona tiedettiin valmistautua ottamaan vastaan pitkän reissun tehneitä merimiehiä. Luotsit asuivat saarella pitkään. Saarella on nuotiopaikka retkeilijöitä varten. Kraaseli- nimi tulee Ruotsin kielen gråsäl-sanasta, joka tarkoittaa harmaahyljettä.

Lähde: Raahen museo: Kotiseutupäivin oppaiden tietopaketti

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 2.8.2008.

Purjeet ylös ja merelle!
Merikaupunki Raahe kesällä

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta