Tantin koulu
Ruotsalainen alkeiskoulu toimi tässä talossa 1900-luvun alussa
Kuva: Kirsti Vähäkangas
Raahessa oli vuosisadan alkupuolella hieman erikoislaatuinen alkeiskoulu Svenska småbarns-skolan (Ruotsalainen pienten lasten koulu). Tämä ei oikeastaan ollut kansakoulu, nehän olivat jo silloin 6-vuotisia ja tämä oli loppuvaiheessaan vain 3-vuotinen. Vanhat ihmiset ovat kertoneet, että koulu oli alunperin 2-vuotinen ja sitten oli vielä kolmas vuosi jonkilaisena valmistavana luokkana, josta pääsi ylempään ruotsinkieliseen kouluun. Koulu sijaitsi Reiponkadulla, talossa jossa pitkään sijaitsi lastenneuvola. Ainakin loppuaikoina käsitettiin koulu selvästi kolmiluokkaiseksi, josta aika helposti pääsi keskikouluun. Näihin aikoihin kansakouluista pääsi vasta neljänneltä luokalta. Aikaisemmin pääsivät kouluun etupäässä vain ruotsinkieliset lapset, mutta kun nämä alkoivat käydä paikkakunnalla vähiin, ruvettiin kouluun ottamaan myös suomenkielisiä lapsia.
Viime vuotensa vietti koulu jotenkin kituvaa elämää. Isäni ennusti jo yli 50 vuotta sitten, että koulu elää pitkäaikaisen opettajansa nti Alma Anderssonin varassa ja kun hän kuolee, kuolee koulukin. Niin siinä kävikin. Tant Alma kuoli v. 1932 ja koulu lakkasi olemasta v. 1933. Sen viimeisimmät oppilaat olivat Jouko Kari, Esko Poltto, Aimo Kulju ja Inga Nylander (nyk. rva Löflund). (Huom. Joidenkin tietojen mukaan koulu lakkasi vuonna 1931.)
Koulun pitkäaikaisena johtajaopettajana oli Alma Andersson (konsuli Herman Anderssonin kaksoissisarus). Herman perusti aikoinaan Ouluun laivanselvitys- ja huolintaliikkeen Herman Andersson Oy. Tant-Alma oli hienovarainen, vaatimaton työntekijä, jolle työ ja elämäntehtävä olivat kaikki kaikessa. Loppuvuosinaan hän lähestyi Pelastusarmeijaa ja kerrotaan hänen tuoneen aatettaan voimaperäisesti esille opetustyössäänkin. Hän oli herttainen ihminen. Saattoi joskus tarrata tyttöjä letistä ja poikia korvanjuuren hiuksiin mutta kukaan ei muista, että hän olisi lyönyt näpeille. Tunnetuimpia muistoja on, kun hän seisoi ovella lasten tullessa kouluun lyöden käsiä tahdissa yhteen hokien: "Et tu, et tu över tröskeln, över tröskeln. (Yks kaks, yks kaks yli kynnyksen yli kynnyksen). Kynnyksille ei saanut astua, etteivät kuluisi. Varsinkin ensiluokkalaisia aluksi vähän peloitti tulla ovesta kun opettaja katsoo synkännäköisenä ovella ja hokee et tuu, et tuu... (et tule, et tule...).
Niihin aikoihin ei Raahessa ollut kuin muutamassa talossa vesijohdot ja viemärit. Kun lapsille sattui intiimejä sisäisiä kutsumuksia, kysyi opettaja: "Är det stort eller smått"? (suurta vai pientäkö?). Jos oli kakkosta, sai painella äkkiä ulos pihanperälle, mutta jos oli vain ykkösestä kysymys, saivat ekaluokkalaiset mennä luokan perälle ämpärille. Tois- ja kolmasluokkalaiset, suuria kun jo olivat, saivat mennä eteiseen ämpärille, aikaisempina vuosina kelpuutettiin jotkut isot tytöt opettajan yksityishuoneeseen oikein posliinisellaiselle.
Koulu sijaitsi parempina vuosinaan poikakansakoulun yhteydessä Pekkatorin nurkassa olevan rakennuksen (ent. Kirjastotalo) eteläpäässä porttikäytävän varressa. Samoihin aikoihin oli kansakoulun 5 ja 6 luokat Anderssonin talossa (nyk. Frans Korven talossa, aikaisemmin Antti Huotarin talo Brahenk. 3). Sittemmin myönsi Svenska Kulturfundet -säätiö varat ja koulu sai oman talon, jonka piirustukset vahvistettiin v. 1915. Tässä rakennuksessa koulu sitten olikin lopettamiseensa asti (1933). Talo joutui oston kautta Samppa Kastellille ja sen jälkeen Matti Kallelalle, joka perheineen asuu siinä vieläkin (Palokunnankatu 24).
Tant-Alma oli persoonallisuus ja kun hän oli ruotsalaisen koulun opettaja, hän piti myös huolen siitä että ruotsia opittiin. Lapset eivät saaneet välitunneillakaan puhua suomea. Kun lapset leikkivät "viimeinen pari ulos" ja huusivat sen suomeksi, huomautti opettaja portailta sormi koholla, että "sista paret ut". Lundbergin Åke oli kerran kiusannut Greteliä ja sotkenut hänen vihkoaan. Gretel oli vastineeksi kertonut opettajalle, että Åke syö taas kynsiään. Tällöin Tant-Alma oli ottanut Åken erikoiskäsittelyyn ja topannut hänen näppinsä johonkin pulloon, missä oli jotain erikoisen väkevää ainetta niin etteivät sormet vähään aikaan maistuneet. Tämä tapahtui yleisen pilkan ja rähinän vallitessa. Muuten em. Gretel ja Pirkku (Sovio) olivat tavallista elävämpiä. Eivät saaneet mennä yhtä aikaa kotia, koska opettaja pelkäsi, että tietenkin menevät pahantekoon. Kerrankin piti opettaja Greteliä portailla letistä kiinni niin kauan, että Pirkku katosi nurkan taakse. Tästä ei kuitenkaan ollut juuri apua, sillä Pirkku odotteli kaveriaan nurkan takana. - Kerran Tant-Alma meni Lundbergin Åken kotia (isä Yhdyspankin johtaja lehtori Lennart Lundberg) vaatimaan, että Åken on mentävä pyytämään anteeksi lehtori Malmbergiltä, jota hän oli nimittänyt Isoksi Mopeksi ja tytärtä Miriamia Pikku-Mopeksi. Taru ei kerro, tehtiinkö anteeksipyyntö.
Koulussa oli muitakin opettajia, pitkäaikaisin Mimmi Palmqvist. Tant-Mimmi. Kun Tant-Alma kuoli, hoitivat lukuvuoden loppuun juuri kotikaupunkiinsa eläkkeelle siirtynyt Edith Berg ja Dagmar Sovio, joka iäkkäänä kuoli Porvoossa 1976. Sofia Kekolahti opetti matematiikkaa ja Meri Stråhle lek och sång (leikkiä ja laulua). Tantti, joksi Alma A:ta myös kutsuttiin saattoi olla vitsikäskin. Kerran aprillina hän hyökkäsi ikkunaan ja äänekkäästi karjahteli, että kadullaon kirgiisenä, tulkaa katsomaan. Kaikki paitsi Hanna Kasurinen ryntäsivät ikkunaan. Hanna, josta myöhemmin tuli seminaarinjohtaja Valtasaaren rouva jäi paikalleen, koska muisti, että oli aprillipäivä.
Ilmeisesti "liikenneruuhkien" vuoksi oli luokkien alkamisajat porrastettu siten, että III-luokka alkoi klo 8.30, II-luokka klo 9.30 ja I-luokka klo 10.00.
Svenska Småbarnsskolan'illa on ollut aikanaan oma merkityksensä. Hyvin monet nykyraahelaiset ja useat tullistamenneet ovat käyneet tämän koulun ja muistelevat lämmöllä Tant-Almaansa ja kouluaan.
Lähde: Felix Onkka/Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä -kirja. Sivua ei päivitetä.
Kauniista jugend-koulusta remontilla viihtyisä koti
Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta