Ruohosen pihapiiri kuin ulkomuseo
Ruohosen talo on raahelaisittain tyypillinen pieni klassistinen talo
Kuva: Kirsti Vähäkangas
Ruohosen talo Saaristokadun ja Kauppakadun kulmauksessa on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Seinissä on klassistinen vaakavuoraus ja harkotus. Saaristokadun varressa on pitkä ja hoidettu ulkorakennusrivi. Piha rakennuksineen ja kasveineen on kuin ulkoilmamuseo. Maire Ruohonen asuu talossa yksinään. Paikkakunnalla asuvat lapset auttavat pihatöissä 91-vuotiasta äitiään. – Minä olen syntynyt terveenä, sanoo pirteä vanhus, jonka vanhin lapsenlapsi täyttää kolmen vuoden kuluttua 50 vuotta.
Tampereelta Raaheen
Maire Ruohosen vanhemmat, Iida ja Frans Tähtinen, muuttivat perheineen Raaheen työn vuoksi vuonna 1922. Perheenpää oli ammatiltaan sorvaaja ja hänet palkattiin Ruona Oy:lle. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Maire oli tuolloin 6-vuotias. Perhe asui aluksi vuokralla. Vuonna 1924 Tähtiset ostivat tämän talon, joka oli rakennettu ennen Raahen paloa 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. – Talo oli ollut tyhjillään monta vuotta ja oli huonossa kunnossa, Maire selvittää. Perunamaata oli viljelty mutta muuten piha oli saanut villiintyä.
Tontin perällä Saaristokadun puolella oli 1920-luvulla pieni asuntorakennus, jossa oli hellahuone sekä liiteri eteisessä. Talossa asui vuokralaisia. Maire kertoo, että hänkin asui pihan perän mökissä avioliittonsa ensimmäisinä vuosina. – Leo-poika on syntynyt siellä, hän muistelee.
Rakennusten suojaama piha
Monet raahelaiset pitivät 1920- ja 1930-luvuilla karjaa: lehmiä, lampaita, kanoja, hevosia. Tämänkin pihan perällä oli navetta. Sotien jälkeen Mairen vanhemmat pitivät jonkin aikaa lehmää ja muutamaa lammasta. Lehmä vietiin laitumelle Lehmirantaan. Sen takana olivat Katinhännän asukkaiden vuokrapellot. – Velkaperästen vuokrapellot ja laitumet olivat Kummatissa, Maire huomauttaa. Navettarakennus muutettiin saunaksi ja on käytössä edelleenkin. Heinälato purettiin pois.
Navetan vieressä oli tietenkin tunkio. Ja pihan perimmäisessä nurkassa puusee. Vesijohtoja ei Raahessa ollut, viemäreistä puhumattakaan. Vesi haettiin korttelin päästä Vesterbäckin kaivosta, johon Tähtisillä oli osuus. Joskus vettä haettiin myös vastapäätä asuneiden Pekurien kaivosta. Saunavesi tuotiin Jaakopin lähteestä. Kraanavettä päästiin looraamaan vasta sodan jälkeen.
Päärakennuksen vieressä Saaristokadun puolella oli aikoinaan ”romuvarasto”. Sillä paikalla on nyt kamari. – Tästä seinästä sahattiin hirret poikki ja taloa laajennettiin, Maire selostaa. Romuvaraston vieressä oli pieni asunto, joka käsitti kamarin, kylmän eteisen ja pakarituvan. Talossa asui vuokralaisia. Sen paikalle on rakennettu autotalli. Sen vieressä ovat liiteri ja aitta entisillä paikoillaan.
Perinteinen ikivanha perunakellari on edelleen käytössä. Katon kaariholvauksia on korjattu, ja niin se on palvellut tehtävässään vuosikymmenestä toiseen. Kellarin lattia on ladottu mukulakivistä. Ne on peitetty sementillä. Kellariin tuli keväisin vettä. Sen pumppaaminen oli joka keväinen riesa siihen saakka, että Puu-Raahen alueelle vedettiin pintaviemärit. Maire Ruohonen muistelee tämän tapahtuneen samoihin aikoihin kun kadut asfaltoitiin.
Aidan vieressä naapurin, Aukusti Leinosen, puolella oli 1920-luvulla heinälato. Ruohosen pihalla kasvoi sillä kohdalla komeita puita: pihlaja ja tuomi sekä syreenipensas. Nämä on ajan saatossa kaadettu pois.
Lähes satavuotiaita kasveja
Maire solmi avioliiton Otso Ruohosen kanssa vuonna 1937. Muutaman vuoden kulutta nuori pari muutti Mairen lapsuuden pihapiiristä Saaristokadulle. Maire piti edelleenkin tiiviisti yhteyttä vanhempiinsa. Mummola oli tärkeä tukikohta Ruohosen lapsille. Frans-pappa kuoli vuonna 1957. Mummu muutti Hopeatauriin vuonna 1967. Tämän jälkeen talo oli vuokralla, jopa tyhjillään. Ruohosen pariskunta osti talon Tähtisen perikunnalta, kun Otso Ruohonen oli juuri päässyt eläkkeelle palveltuaan Raahen kaupungin sähkölaitosta lähes 50 vuotta. Elettiin vuotta 1974.
Maire on vaalinut huolella pihaa, jossa edelleenkin kasvaa useita puita, pensaita, perennoita ja muita kasveja, jotka on istutettu vuosikymmeniä sitten. Jokaisella kasvilla on oma kiehtova tarinansa.
Talon kulmalla on kasvanut ja kukoistanut komea syreenipensas vuosikymmenten ajan. – Niin kauan kuin minä muistan, Maire naurahtaa. Seinää pitkin kiipeää humala. – Siinä se on kasvanut niin kauan kuin muistan, Maire toteaa tästäkin kasvista. Lumitöistä kertyy joka talvi humalan päälle paksu lumikerros, joka säilyttää kasvin elinvoimaisena talven yli.
Piharakennuksen seinustalla on aina kasvanut raparperipensas samalla paikalla. Tämä perinteinen raparperi maistuu kirpeältä. Kun sitten Ruohoselle hankittiin uusi raparperi, niin sehän oli niin miedon makuinen, ettei kukaan siitä tykännyt.
Marjapensaatkin ovat vanhaa perua. On karvaisia karviaisia, viinimarjoja ja mansikoita. Ne ovat Mairen Paavo-veljen istuttamia. Hän ahersi yhden kesän kesätöissä seminaarin puutarhassa ja monet pihan kasvit ovat sieltä peräisin. Mairen isä oli erityisen tarkka marjojen poimimisesta. – Lapset eivät saaneet koskea marjoihin, ennen kuin hän oli poiminut pensaat lähes tyhjiksi, Maire muistelee. Marjat olivat tärkeä vitamiinin lähde tuon ajan ihmisille. Tuontihedelmiä ei ollut saatavilla.
Omenoita Tampereelta
Ruohosen omenapuilla on oma tarinansa. Tampereelta kotoisin oleva perhe sai kotipuolesta laatikkokaupalla omenoita. – Niiden siemeniä nuorin veljeni, Esko, istutti maahan. Nämä ovat perua samoista puista, Maire kertoo. Isä Tähtinen oli niin tarkka omenoista, että hän ruukasi poimia ne aina itse. Yksi omenapuista tuotti makeita omenoita. Ne käärittiin yksitellen silkkipaperiin talven varalle. – Nämä omenat kelpaavat vain hilloksi, Maire viittaa nykyisiin puihin.
Mairen lapsuudessa pihalla viljeltiin perunaa, herneitä, porkkanaa ja lanttua. Mairen oma ryytimaa tuottaa perunoiden lisäksi monia vihanneksia ja mansikoita. Samat perennat ovat koristaneet Ruohosen pihamaata kesästä toiseen lähes vuosisadan ajan. Perinteisten kukkasten lisäksi pihalla kukoistavat monet uudet lajikkeet. Juhannusruusupuskat ovat levittäytyneet perunamaan laitamille. – Tämä leviää nopeasti, Maire huokaa.
- Kyllä näin isossa pihassa on kovasti tekemistä, Maire tunnustaa. Hän on ikäisekseen hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Rollaattori on apuna liikkuessa. – Kun minua huimaa, hän perustelee. Hän haluaa kuitenkin päästä liikkeelle, kun aika ei kulu paikallaan istuen. Niinpä hän pyllöttää usein ryytimaalla rikkaruohoja nyppimässä. Lapset auttavat raskaimmissa töissä. – Minä olen aina liikkunut paljon, hän sanoo.
Juttu on julkaistu Raahelaisessa 21.7.2007.
Lisätietoja: http://www.kirjastovirma.fi/vanharaahe/saaristokatu
Kirsti Vähäkangas
Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta