Oolannin sodan tuhoja Raahessa

Kveekarinkatu

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Venäjä oli aloittanut sodan Turkkia vastaan. Sen mukaan oli liittynyt Iso-Britannia, Ranska ja Sardinia. Tästä tilanteesta syttyi Krimin (Oolannin) sota (1853-1856). Englanti määräsi sotalaivoja myös Pohjalahdelle hävittämään Venäjän laivoja. Raaheen englantilaiset hyökkäsivät toukokuun lopussa vuonna 1854. He sytyttivät palamaan yksityisten ihmisten omistamia laivoja. Osaksi he tuhosivat omaakin omaisuutta, sillä satamassa oli Englantiin myytyä tavaraa.

Raahe toukokuun 30. päivänä vuonna 1854

- Ka-aaleva pa-aalaa! Ka-aaleva pa-aalaa! Joku kailotti. Ja totta oli, että telakalla korjattavana ollut priki Kaleva roihusi ilmiliekeissä.

Engelsmannit tulla posottivat kolmella höyryfregatilla ja ankkuroituivat Taskun saaren taakse. Sotilaat rantautuivat kaupunkiin kuudella sluupilla ja kahdeksalla pikku veneellä kontra-amiraali James Plumridgen komennossa.

Kauppias Fredrik Sovelius yritti vakuuttaa engelsmanneille, että kaikki paatit satamassa ovat yksityisten omaisuutta, ei valtion. Sotilaat eivät ottaneet Soveliuksen puheita kuuleviin korviinsakaan. He hätistelivät varvin työmiehet syrjään ja polttivat 13 laivaa, laivaveistämöitä, tervahovin ja pikipolttimon varastoineen päivineen.

Englantilaiset olivat polttamaisillaan myös viljamakasiinin, kun onneksi laivatimperi Juho Puskala ehti paikalle ja sai englanniksi kerrottua, että makasiinissa säilytetään köyhän kansan viljaa, ei aseita. Hänen ansiostaan viljat säästyivät. Raahessa oli ennen vanhaan Puusepänkatu tämän tapauksen muistoksi. Juho Puskala asui silloin lähellä Härkätoria juuri tuon kadun varrella. Kadun nimi on nykyään Laivurinkatu.

Tämän jälkeen englantilaiset siirtyivät tihutöihin Ouluun ja Kokkolaan. Ouluun he hyökkäsivät kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Kokkolassa kuultiin hävityksestä ja siellä oli sotaväki englantilaisia vastassa. Heti vihollisen häivyttyä alettiin sammuttaa tulipaloja. Pikitehtaalla virtasi palavaa tervaa mereen. Monta asuntoakin oli ilmiliekeissä. Kaupungin pelasti totaaliselta tuholta se, ettei tuuli kääntynyt kaupunkiin päin.

Krimin sota jatkui ja uutta hyökkäystä pelättiin. Vielä syksylläkin tähystettiin kellotapulista joka päivä muutama tiima.

Hätäaputöitä valtion tuella

Tuhojen arvoksi laskettiin Raahessa 300.000 hopearuplaa, mikä tekee 18 miljoonaa mummon markkaa. Keisari Nikolai I raapusti korkeimman omakätisesti ryöväreitä-sanan memoriaaliin, joka hänelle lähetettiin Raahesta. Oulun menetykset olivat yli nelinkertaiset. Raahelle ja Oululle luvattiin avustusta yhteensä 50.000 hopearuplaa.

Karl Kraemer saapui Raaheen läänin kuvernöörin edustajana järjestämään tihutöitten korjauksia. Sadat ihmiset olivat menettäneet vakituisen leipäpuunsa. Myös kausitöissä puurtaneet olivat vailla työtä.

Kaupunginisät ehdottivat, että hätäaputöinä ryhdytään rakentamaan tervahovin laituri ja kauppaseuran lastisilta. Sovionperällä löllyvä löyhkäävä lääseikkö voitaisiin ajaa täyteen täytemaata. Kolmanneksi kohteeksi ehdotettiin eteläväylän kivisen matalikon poistamista. Neljäs työmaa saattaisi olla sisämaahan johtavan peninkulman pituisen Koskenkorvan tien kuntoon pano. Lisäksi työväki voisi viljellä kaupungin lahjoitusmaita.

Syyskuun lopulla suunnitelmat olivat niin hyvällä mallilla, että Raahen maistraatti päätti höllätä kymppitonnin verran avustusrahoja hätäaputöihin. Muutama raahelainen sai suoraa rahallista avustusta.

Kveekarinkatu Raahessa

Englannissa Times-lehti arvosteli ankarasti Pohjanmaan rannikkokaupunkien hävittämistä. Plumridgen hävitysraivo herätti pahennusta. Toiminta tuomittiin epäenglantilaiseksi ja ei-kristilliseksi. Jopa Englannin Parlamentin alahuoneessa käytettiin puheenvuoroja asukkaitten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Uskonnollisen Kveekkari-liikkeen jäsenet tulivat omantunnontuskiin ja lähettivät Raaheen anteeksipyyntökirjeen ja rahaa. Näillä rahoilla rakennettiin Pitkäänkariin noin kolmen kilometrin mittainen pätkä suoraa tietä. Tämän takia yksi katu sillä suunnalla on nimetty Kveekarinkaduksi.

Lähteet: Martti Levòn: Merenkävijöitä ja kauppaporvareita, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Eero Permi: Suomen Helemi, Raahen tienoon historia II, Alma Söderhjelm: Raahen kaupunki 1649-1899

Juttu on julkaistu PookiSanomissa 29.5.2008.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_sota

Ku engelsmannit hyökkäs Raaheen

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta