Merimiesjuttuja
Merikaupungissa järjestettiin tulotanssit, kun miehet vuosien jälkeen palasivat kotiin. Kuva valtakunnallisten kotiseutupäivien avajaisista v. 2008
Kuva: Kirsti Vähäkangas
Merimiehet asuivat Saaristokadulla. Suurin osa taloista rakennettiin 1800-luvun alkupuoliskolla. Alkujaan ne olivat yksi- ja kaksihuoneisia ja niitä jatkettiin vähitellen.
Haminasta haminaan lastaten ja lossaten
Kun syömanshuusin katolle oli nostettu lippu, se merkitsi, että merimiehiä pestattiin laivoihin ja merenkävijät lähtivät ottamaan hernettä. Samuli Paulaharjun mukaan herne oli laivassa tärkeintä syötävää ja siitä syystä uudelle matkalle lähtemistä sanottiin herneen ottamiseksi.
Kun palkasta oli sovittu, redari antoi merimiehelleen fyyrynottorahaa muutaman kympin, jotta hän sai mennä ostamaan olutta. Herne nimittäin alkoi janottaa. Ensikertalaisten piti käydä Raatihuoneessa vannomassa merimiesvala.
Purjelaivoissa tarvittiin monia eri ammattimiehiä. Kuunarin miehistöön kuului kahdeksan merimiestä. Prikissä tarvittiin tusinan verran työntekijöitä. Ison parkkilaivan tai fregatin miehistössä saattoi puurtaa parikymmentä miestä.
Esimerkkeinä merimiesten ammattikuntaan kuuluneista mainittakoon kapteeni, perämies, styyrmanni, konstapuli, kokki, timperi, puosu, matruusi, jummanni sekä nuori kajuutpoika. Joskus saattoi kajuutpoika vuosien saatossa yletä kapteeniksi asti.
Merimiesten kertomaa
Eräs merimies kuulemma väitti raahelaisten purjehtineen horisonttiin saakka. Rupes yhtäkkiä mastontopit raapimaan taivaan kantta, muistelee merimies tapahtumaa. Sen jälkeen kapteeni määräsi mastontopit laskettaviksi alas, että päästiin muutama peninkulma eteenpän. Seuraavaksi kaadettiin mastot, ja lopulta noustiin pelastusveneisiin ja soudettiin niskat kyyryssä, kunnes viimein saavutettiin horisontti, tarina kertoo.
Toinen merimies muisteli, että Lontoo oli vaarallinen kaupunki, johon olivat pesiytyneet kaikki maailman gangsterit. Saattoi kuulemma sattua, että mies tempaistiin yhtäkkiä porttikongiin ja hän katosi lopullisesti.
Ongelmaan raahelaiset merimiehet olivat keksineet oivan ratkaisun. He nimittäin liikkuivat suurissa laumoissa. Kerrankin oli ollut kolme miestä yhdessä laumassa.
Muuan merimies taas kehua retosteli kotiväelle, että hänellä on rahaa monessa pankissa Hampurissa. Mutta ne on toisten miesten nimissä. Totuus lienee ollut se, että hän oli pelaamalla menettänyt palkkarahansa ja luonnollisesti rahat olivat joutuneet jonkun muun nimellä pankkiin.
Lähteet: Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Komppakujalta Katinhäntään, Raahe-esitteet, lehtileikkeet, opaskoulutuksen luentomuistiinpanot
Juttu on julkaistu Raahelaisessa kesällä 1999.
Kirsti Vähäkangas
Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta