Raahen issikat tai vossikat

Issikat ja vossikat ovat kadonneet Raahen katukuvasta. Niiden tilalla kaasuttelevat taksit ja linjurit

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Monet nuoret ihmettelevät, kuinka sitä ennen tultiin monien raskaiden kapsäkkien kanssa asemalta, tai mentiin Lapaluotoon tai Saloisiin, kun ei ollut taksiautoja. Eihän niitä autoja tosin ollut, mutta olipahan taksihevosia, issikoita tai vossikoita. Nämä hävisivät Raahen katukuvasta jo noin 50 vuotta sitten, kun ilmaantui voorteja, seuruletteja, olsmopiilejä, stutepakkereita.

Talvella oli hevosen perässä kirkkoreki ja kesällä nelipyöräiset trillat. Niissä oli joissakin kuomu, kaikissa sitä ei ollut. Edessä oli pienempi pyöräpari ja takana isommat. Pehmikkeinä rattaissa oli täyskumikerros, mikä ei paljoa helpottanut mukulakivillä. Mutta jousitus on hyvä ja herkkä ja helpotti hiukan tilannetta. Raahessa en muista nähneeni issikoissa ilmarenkaita.

Raahen vossikoilla oli ajoittain oiken pirssikin, mikä oli sijoitettu Kirkkokatu 27 Nordströmin talon kohdalle. Paikka olikin sikäli sopiva, että vastapäätä oli kaupungin ainoa hotelli "Hotell Montin", mikä sijaitsi Vanha-Montinin paikalla.

Hevosajureilla oli järjestysnumerot. Ne oli kiinnitetty kesällä trillojen perään ja talvella rekien perään. 50 - 60 vuoden takaiset ajurit olivat suurinpiirtein seuraavat:

• No 1 oli Kusti Heikkilä, joka asusti Palokunnankadulla (Aitakatu) Matti Kallelan taloa vastapäätä. Myöhemmin sama Heikkilä oli kirkon suntiona pitkän aikaa. Hänellä oli pirssissä toinenkin hevonen no 12.
• No 2 oli Jussilan Heikki luultavasti sama mies, joka sitten ajoi hevosellaan postia pitkät ajat ja asusti lähellä vanhaa meijeriä.
• No 3 oli ajuri Siipola. Siipolan Jussin isä.
• No 4 oli ajuri Vaitiniemi, hänellä oli myös toinen hevonen pirssissä no 8.
• Törmälä oli no 5. Hän asusti talossa Palokunnankadun ja Sovionkadun kulmassa, nykyisessä kelloseppä Pehkosen talossa.
• No 6 oli Elevingin Reko (Reino Elfving), joka asui kuolemaansa asti Palokunnan- ja Koulukadun kulmassa.
• Äijälä no 9. Äijälä asui Äijäläiskänsä kanssa seurakunnan rukoushuoneen vahtimestarin asunnossa Kirkkokadulla Centrumia vastapäätä. Rukoushuone oli talossa, missä nyt on Reivosen valokuvaus- ja kehysliike.

Äijälä oli kuuluisa isosta puhuvasta papukaijastaan. Papukaija lenteli pihalla vapaasti ja kun hevonen tuli pihaan, lensi papukaija Äijälän olkapäälle ja huusi, että Jaakko ookaa. Kun naapuri kerran nappasi papukaijan, huusi se taas, että Jaakko ookaa!

Useat ajurit olivat entisinä merimiehiä kuten Johan Sjögrenkin, jotka vanhoilla päivillään maihin jäätyään ryhtyivät ajureiksi. Kun autot heidät syrjäyttivät, alkoivat monet rahtiajureiksi, ei kuorma-autoja heti ilmaantunut.

Lähde: Onni Norio: Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä-kirja, joka on julkaistu 20.11.1983.

Linjuriauto on maantien ässä

Eräällä matkalla Väinö Pirttijärven kyydissä olleet emännät olivat huomanneet ennen Merijärveä hyvän puolukkapaikan aivan maantien laidassa. Väinö oli sanonut emännille, että voitte mennä puolukkaan, kun olen käynyt Merijärven kirkolla tulen hakemaan teidät marjasta. Emännät olivat varsin tyytyväisiä Väinön palvelusta.

Juttu löytyy Oulaisten liikenteen nettisivulta. Tässä suora linkki juttuun:

Lähde: Internet-sivu: J. E. Klemetti

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta