Herra Heng ja klubin henki
Kauppaklubi
Kuva: Kirsti Vähäkangas
Raahen kauppaklubin freskot
Kesällä 1948 Raahen Kauppaklubin johtokunta päätti rohkeasti aloittaa suuret uudistustyöt klubilla. Raahessa elettiin silloin taloudellisesti vilkasta aikaa ja se heijastui myös kauppaklubin toimintaan. Remontissa uusittiin lämmitys, saniteettitilat, vesikatto korjattiin, eteinen laajennettiin ja klubihuoneiden sisustus muutettiin täydelleen.
Klubi sai myös kaksi lahjoitusta. Emil Oesch, silloinen puheenjohtaja, lahjoitti kirjastoon avotakan ja toinen lahjoittaja Leo Heng maalasi molempiin peräkabinetteihin seinämaalaukset, freskot.
Avotakka purettiin pois seuraavan remontin yhteydessä, mutta Hengin maalauksista on tullut osa suurta klubisalia ja samalla klubin henkeä.
Maalaukset luotaavat paikkakunnan elämää. Näin kirjoittaa Urho Aurio Raahen kauppaklubin historiassa. Paikkakunnan elämä monine vaiheineen ei kuitenkaan ollut Leo Hengille tuttu eikä omakohtainen, sillä hän oli Raaheen tullut vakinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen v.1946-47. Seinämaalausidea oli Leo Hengin, mutta johtokunnan tehtävä oli miettiä sopivat aiheet.
Ensimmäisen peräkabinetin kolmessa maalauksessa kuvataan Raahen merenkulun historiaa. Purjelaivan saapumista kotisatamaan, Kumpeleen Pookia, tervatynnyrien lastaamista ja laivan rakentamista Varvissa.
Toisen peräkabinetin kuvat ovat ajankohtaisia. Ruonan telakalla rakennetaan sotakorvauslaivoja. On kuva teräslevyjen niittaamisesta ja kuva, jossa konvertterilla poltetaan raudasta hiili pois. Viimeisessä kuvassa on ns. redilastausta. Propsilautta on uitettu laivan viereen ja propsit nostetaan vinssillä ylös. Näitä lastauspaikkoja oli Sammakkorooppi Lapaluodon ja Rojuniemen välissä ja Elkon saaret vähän kauempana merellä.
Taiteilija Heng oli hyvin innostunut työstään. Hän oli usein klubin pihalla odottelemassa henkilökunnan tuloa päästäkseen maalaamaan. Kerrotaan, että hän töillänsä maksoi ns. sherry-piikkiään, joka madaltui työn edistyessä. Toisen version mukaan hän sai lasillisen sherryä maalatessaan. Välillä hän seurusteli iltaa istumaan tulleiden kanssa. Siellä olivat Nylander, Strang, Lindberg, Oesch, Gröndahl, Aurio ja monet muut. Joku muistelee Hengin soitelleen pianoakin.
Suuret seinämaalaukset valmistuivat ennätysvauhtia muutamassa kuukaudessa. Luovutustilaisuus pidettiin vuosikokouksen yhteydessä 13.11.48. Tilaisuudessa oli mukana myös rouva Inga Kokimies-Heng. Kiitokset taiteilijalle esitti klubin puheenjohtaja Emil Oesch.
Leo (Leopold) Heng syntyi Etelä-Saksassa Memmingenissä 6.12.1897 ja joutui Suomeen ensimmäisen maailmansodan yhteydessä v. 1918. Hän oli taiteilija ja konservaattori koulutukseltaan. Raaheen Heng muutti 1939 Savonlinnasta, kun hänen vaimonsa Inga Koskimies-Heng tuli Seminaarin piirustuksen ja tyttöjen käsityön opettajaksi.
Poika, Bey Heng muistelee isäänsä miehenä, jolla oli omanarvon tunto kohdallaan, mutta pohjavire vähän alakuloinen. Hänellä oli koti-ikävä. Raaheen hän ei oikein sopeutunut, tähän uneliaaseen hiljaisuuteen. Hän tunsi olevansa vieras. Konservaattorille ei täällä ollut töitä. Hän kyllä konservoi Raatihuoneen suuren meritaistelutaulun ja maalasi ehdotuksen siunauskappelin alttaritauluksi, mutta ne työllistivät hänet vain hetkeksi. Leo Hengillä oli myös pieni Taide- ja Kehysliike.
Inga Koskimies-Heng oli Raahen Seminaarin opettajana 15 vuotta. Hän oli Ateneumin käynyt taiteilija ja maalasi enimmäkseen akvarelleja. Bey Heng kertoo äitinsä olleen ahkera, innostunut maalari. Vapaa-aikana syntyi 2-3 akvarellia päivässä ja joskus enempikin kun työvire oli hyvä. Taideteokset menivät usein ystäville ja opettajatovereille lahjoiksi. Niitä on paljon raahelaisissa kodeissa. Akvarellien lisäksi Inga Heng suunnitteli käsityömalleja. Lahjakkaille oppilaille molemmat Hengit pitivät kotonaan taidekerhoa. Bey Heng muistaa kodistaan ahkeruuden ja työn teon.
Leo Hengin maalaukset ovat olleet vähän yli 50 vuotta raahelaisen ravintolan erikoisuus. Ne ovat pysäyttäneet monet vieraat ja niistä on kysytty paljon. Kuka on taiteilija? Mitä ne esittävät?
Ne ovat ihme kyllä säilyneet klubin monissa muutosvaiheissa. Joskus 70-luvulla nähtiin kuvat jo aikansa eläneinä ja ehdotettiin niiden peittämistä päälle maalaten tai pahvilevyin. Olavi Kuutila puolusti arvokkaita teoksia eikä antanut niitä tuhota.
Ne ovat osa Rantakadun viihtyisän ravintolan henkeä ja arvokas lahjoitus Raahelle.
PS: Hengin maalaukset siirrettiin Kauppaporvarin ala-aulan seinälle v. 2007 kauppaklubin rakennuksessa tehtävien muutostöiden takia.
Juttu on julkaistu Raahen Joulu lehdessä vuonna 2002.
Heli Kangas
Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta