Nuista Raahen kattuin nimistä
Reiponkatu on nimetty köydenpunojien mukaan. Reippo, siis köydenpunoja, oli tärkeä ammattimies purjelaivakaudella
Kuva: Kirsti Vähäkangas
Ennen vanhaan sanottiin, että Kajaanissa on kaksi katua, toista kulkee porvarit poudalla, toista siat satteella. Raahessa on aina ollut useampia katuja kuin kaksi. Eihän niitä kyllä alkuaikoina mahtanut kovin monta olla, kun kaupunki loppui Mentzerinkatuun eteläpäässä ja pohjoisessa oli Katinhäntä, jolla nimellä ei kylläkään ole katin eli kissan kanssa mitään tekemistä, vaan nimi tulee ruotsin sanasta "gatans ända", eli kadun loppupää.
Mistä asti se Katinhäntä sitten oikein alkaa, siitä on aina riidelty niinkuin kerran pari herraa, joista toinen vänkäsi, etten minä ole Katinhännästä, vaan kirkonkylästä, mihin toinen kivahti: "Oot sinä kumminkin sieltä rumpan juuresta!"
Katinhännäsä kerrotaan, että...
Mutta siitä Mentzerinkadusta vielä. Täällä Raahessa on kautta aikain ollut semmoinen kumma into muuttaa noita katujen nimiä. Se oli Mentzerinkatu vielä silloin, kun minä kävin koulua, mutta yhtäkkiä siihen ilmestyi, että Koulukatu. Se oli kyllä vahinko, sillä kyllä pormestari Mentzer olisi ansainnut nimensä säilyvän Raahen historiassa, sillä hänhän hommasi tapulikaupungin oikeudet Raahessa ja Raahe pääsi silloin elämisen alkuun aivan kuten nykyaikana, kun Reinilä hommasi tuon Rautaruukin. Koulukatuja on vaikka missä, mutta Mentzerinkatu ei ollut kuin yksin Raahessa.
Ja toinen, mikä minua harmittaa on se, kun vanha Puusepänkatu vaihdettiin Laivurinkaduksi. Siinäkin tuli suuri vahinko, sillä Puusepänkatu oli annettu vanhan laivantimperi Juho Puskalan kunniaksi. Hänhän se juoksi silloin kesällä 1854 ruununpuojin vieressä olleelle viljamakasiinille, kun engelmannit sytyttivät sen palamaan ja sai heidät sammuttamaan valkiansa ja niin köyhän väen viljat pelastuivat. Juho Puskala asui silloin lähellä Härkätoria, juuri sen kadun varressa ja siitä annettiin kadulle nimi. Ennen vanhaan kaupunkilaiset toki kunnioittivat merkkimiehiään, vaikka he olisivat olleet lähtöisin - niinkuin sanotaan - kansan syvistä riveistä.
Tuosta Ämmänkadusta tekee mieli myöskin jotain sanoa. Isä-vainajalta kuulin, että sen pitäisi oikeastaan olla Ämmynkatu. Lehmää sanottiin ennen vanhaan Raahessa ämmyksi ja ämmyjä kuljetettiin lehmirannalle juuri Ämmän- eli paremmin Ämmynkatua myöten. Sen alapäässä oli rinti, josta ne päästettiin laitumelle ja siihen ne kokoontuivat iltasella hakijaansa oottamaan. Ei kai ketään haittaisi, vaikka ämmylläkin olisi oma nimikkokatu, sillä siksi tärkeä se aikanaan oli raahelaisten elättäjänä seminaarilaisten ohella. Ämmäin muistollehan on nimikkosaari, mitä ne kahdella tekee.
Vai oli se mukava, kun reiponkatulaiset nostivat niin suuren äläkän siitä, kun Reiponkatu vaihettiin Kaivokaduksi, että se piti muuttaa takaisin Reiponkaduksi. Ja hulluahan olisi ollutkin, jos vanhasta merikaupungista olisi hävitetty katu, jossa laivaköysiä kehrättiin. Köydenpunojankatuja on muuallakin, mutta Reipon eli Reipslaakarin katu on vain Raahessa.
Siitä, miten kadun nimet on vaihtuneet, tulkoon vielä mainituksi se, että kun minä synnyin, oli koti Brahenkadun varressa, mutta sitten se muutettiin Pitkäksikaduksi, mikä onkin sen vanha nimi, mutta nyt se on Kauppakatu. Nykyinen Brahenkatu oli Pakkahuoneenkatu ja sitä ennen se oli Isokatu. Kun Länsikirkkokadun nimi vaihdettiin Cortenkaduksi, oli se aivan oikein, sillä ensimmäinen pormestari poikineen ja pojanpoikineen ansaitsee kyllä nimikkokatunsa. Yrittihän ne kyllä jo ottaa senkin pois, mutta muuttivat takaisin.
Nykyään, kun kaupunki leviää laidoille päin, tulee yhä uusia katujen nimiä, joita vanha raahelainen ei ymmärrä, mitä peiponlauluja ne kaikki ovatkaan.
"Provasti"
Juttu on julkaistu v. 1978 Raahen Avviisissa, Raahen työväenopiston toverikunnan kotiseutulehdessä.
Kannattaa lukea myös Anne Helaakosken kirjoittama juttu: Raahen nimistöstä
Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta