Hyvä ja hengittävä hirsitalo

Kari Kallela päätti tehdä talossa perusteellisen remontin ennenkuin asettui asumaan. Työläin vaihe oli vanhan purkaminen. - Vintillä oli kuutioittain sammalia ja muhia eristeenä. Savupiippujen ympärillä oli hiekkalaatikot paloturvallisuutta varmistamassa, Kallela selvittää. Noin kaksisataa kuutiota jätettä kuljetettiin kaatopaikalle.

Talo on rakennettu hiekkamaalle ja säilynyt hyväkuntoisena. Alkuperäinen peltikatto on ehyt ja ruosteeton eikä sille tarvinnut tehdä mitään. - Hirsirunko on erinomainen, Kallela kehuu. Sisäkatot olivat pudonneet notkolleen ja lattiat olivat kylmät, joten ne oli poistettava ja tilalle oli rakennettava uudet. Samalla uusittiin talon sisustus kokonaan lattiasta kattoon lukuun ottamatta hirsirunkoa. Myös ulkolaudoitus on uusi. Lisäeristeenä käytettiin ekovillaa. Muovia ei ole käytetty missään, että talo pääsee hengittämään.

Olohuone, koulun luokkahuone, on valoisa ja tilava, pinta-alaltaan 50 neliötä. Pihan puoleisella seinällä oli roikkunut liitutaulu. Sen paikalla on nyt kaksi ikkunaa. Talossa on kaikkiaan 28 ikkunaa. - Ikkunoiden pesu on parin päivän urakka, Kallela huomauttaa. Edellinen omistaja oli jakanut luokkahuoneen väliseinällä kahtia. Kallela purki sen pois, koska hän halusi tilavan olohuoneen. - Voihan seinän rakentaa joskus takaisin, jos siltä tuntuu.

Vanhat kauniit kakluunit säilytettiin. Niistä poistettiin edellisen asukkaan asennuttamat sähkövastukset ja näin ne voi ottaa käyttöön. Kallela ei raskinut purkaa uuneja, vaikka ei tarvitsekaan niitä lämmittämiseen, sillä talo liitettiin kaukolämpöverkkoon. - Uunit toimivat talossa lähinnä tunnelman luojana, hän täsmentää. Kaikissa huoneissa lukuun ottamatta pesu- ja saunatilojen betonilattiaa on lattialämmitys rossipohjassa. Taloa voisi lämmittää myös ilmalämpöpumpulla, jota ei kuitenkaan kannata käyttää muuhun kuin viilentämiseen.

Alkuperäiset peiliovet saivat jäädä paikoilleen kunnostettuina. Pölyt saavat kyytiä keskuspölyimurilla. Talo liitettiin kaapeli-tv-verkkoon samalla, kun katu piti repiä auki kaukolämpöputken takia.

Vanhaa ja uutta rinnakkain

Nykyään talon sisäänkäynti on pihan puolella 1980-luvulla rakennetussa lisäosassa, joka käsittää nyt täysin remontoidut saunan, pesu- ja wc-tilat. Entinen pikkuinen vessa purettiin ja näin saatiin väljyyttä eteiseen. Tiloja uudelleen suunnittelemalla talon pohjaratkaisusta tuli entistä käytännöllisempi.

Keittiössä on jäljellä toimiva puuhella, mutta sitä tulee harvoin käytettyä. Komeat paksut seinähirret jätettiin näkösälle ruokasalissa. Seinällä raksuttaa isovanhemmilta peritty 1800-luvun kello. Komea kaappi löytyi kummitädin liiteristä. - Se oli menossa kaatopaikalle, kun pelastin sen sieltä, nuori mies kertoo. Vanhoissa esineissä on tunnelmaa. Kadun puolella on säilytetty koulun porstua, vaikka siitä ei enää kuljeta. - Haen vain postit tämän kautta, Kallela sanoo. Porstuan seinälle jätettiin koulun peruja oleva naulakko ja kaksi ämpäriä, joita olisi käytetty tulipalon sattuessa.

Yläkerta, jossa on tilaa noin 70 - 80 neliötä, on toistaiseksi käyttöullakkona. - Sinne on mahdollista rakentaa pari kamaria, jos haluaa, suunnittelee käsistään kätevä poikamies ja lisää, että lämpöputket sinne on nostettukin, joten lämmitysvalmius on olemassa. Kallela sanoo alakerran tilan riittävän toistaiseksi.

Svenska Småbarnsskolan

Raahessa oli kansakoululaitos päässyt alkuun vuonna 1872. Se oli kaksiosastoinen. Toisessa opetettiin suomeksi, toisessa ruotsiksi. Kun yleisen koululaitoksen opetuskieli vaihtui suomeksi, perustivat ruotsinkieliset oman koulun vuonna 1880. Vuonna 1903 perustettiin Svenska Småbarnsskolan i Brahestad. Alkujaan opetusta jaettiin Friemanin talossa, jossa nyt toimii Raahen seutukunnan työvoiman palvelukeskus. Siis Pekkatorin kulmalla. Vuonna 1915 koulu sai tämän oman toimitalon, Palokunnakatu 24.

Raahelaissyntyinen Alma Andersson, "tant Alma" (12.1.1866 - 10.7.1932), toimi koulun johtajattarena vuosikymmenet. Alma oli opiskellut mm. Tukholmassa ja valmistunut Tammisaaren ruotsalaisesta opettajaseminaarista. Hänen lisäkseen kouluun oli palkattu muutamia aineopettajia. Aamuisin oppilaat kerääntyivät portaiden eteen kaksoisriviin ja siitä tant Alma päästi lapset sisään: "Ett tu, ett tu, över tröskeln, trampa ej på tröskeln." Siis: yks kaks, kynnyksen yli, älä astu kynnykselle. Koulupäivä alkoi aamurukouksella, jonka aikana kaikkien oli pidettävä silmät kiinni.

Koulun kaikki kolme luokkaa opiskelivat samassa huoneessa. Lapset eivät välitunneillakaan saaneet puhua suomea. Kun he leikkivät "viimeinen pari uunista ulos", oli heidän hihkaistava "sista paret ut".

Lapset olivat vallattomia vekaroita tuolloinkin kuten seuraava esimerkki osoittaa. Kerran Lundbergin Åke oli tahallaan tönäissyt vieressään istunutta tyttöä, jonka raahelaiset tuntevat Keetuna (edesmennyt lukion ruotsinkielen opettaja Gretel Salmi) ja hänen kaunokirjoitusvihkoonsa tuli suttu. Opettaja moitti Keetua, joka kosti kepposen ja juorusi Almalle, että Åke pureskelee taas kynsiään. Tant Alma otti pojan käsittelyyn ja tuuppasi hänen näppinsä purnukkaan, jossa lillui pahanmakuista litkua.

Kari Kallela kertoo, että hänen isoäitinsä (neiti Katri Hannila) oli käynyt tätä koulua vaikka ei ollut ruotsinkielisestä perheestä. - Mummu puhui tosi hyvin ruotsia, nuorukainen kehaisee.

Omistajiksi Kastell ja Kallelat

Koulun toiminta hiipui ja loppui kokonaan 1930-luvulla. Talon osti Samppa Kastell. Vielä tuohon aikaan piha oli melko laaja, sillä piharakennukset olivat nykyistä pienemmät. Pihassa kasvatettiin jopa viljaa.

Matti ja Katri Kallela ostivat tämän talon 1960-luvulla, kun heidän maansa Tokolanperällä jäivät Rautaruukin alle. - Tuolla pihan perällä oli talli, jossa isoisä piti hevosta, Kallela kertoo. Tuohon aikaan hevoset ja lehmät olivat tavallinen näky Raahen katukuvassa. - Kyllä tässä nyt saattaa asua, toteaa Kari Kallela tyytyväisenä kovan urakan jälkeen.

Lähteet: Hilkka Aaltonen: Esitelmä matkailuopaskurssilaisille 23.1.1993, Raahen tienoon historia, Gretel Salmi: Muistojen nauhalta, Onni Norio: Tarinoita Raahesta ja lähiympäristöstä

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 2.9.2006.

Tantin koulu

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta