Raahen ensimmäinen raatihuone valmistui vuonna 1654. Se oli tyypillinen barokkiraatihuone altaanilla eli soittolavalla varustettuine torneineen. Se oli ainoa kokonaan kaksikerroksinen rakennus kaupungissa. Venäläiset polttivat sen isonvihan aikana.

Vuonna 1729 samalle paikalle valmistui uusi kaksikerroksinen mansardikattoinen rakennus. Tämä rakennus arkistoineen tuhoutui kaupunkipalossa vuonna 1810.

Talon pihapiirin luoteiskulmassa on säilynyt vanhan raatihuoneen karsseri (putka). Sen kivinen osa lienee Raahen vanhin säilynyt rakennus. Tähän rakennukseen sijoittuu Kustaa Vilkunan kirjassa ”Miekka ja sana” kerrottu tarina isonvihan ajalta (v. 1714) nuoresta naisesta, jonka venäläiset pakottivat taistelemaan armeijassaan.

Raahen raatihuoneet

Kaupunkipalo vuonna 1810

Lokakuun kuudennen päivän vastaisena yönä vuonna 1810 tuli pääsi irti torin eteläpuolisen tontin piharakennuksesta. Tuhkaksi paloivat raatihuone ruisku- ja vahtisuojineen ja vankiloineen sekä yli seitsemänkymmentä kaupunkitaloa ja niiden pihoilta navetat ja muut talousrakennukset. Vain viisi isoa taloa säästyi. Lisäksi muutama pieni asumus pelastui Rantakadulla sekä kaupungin pohjois- ja itälaidalla. Lokakuun kuudennen päivän vastaisena yönä vuonna 1810 tuli pääsi irti torin eteläpuolisen tontin piharakennuksesta. Tuhkaksi paloivat raatihuone ruisku- ja vahtisuojineen ja vankiloineen sekä yli seitsemänkymmentä kaupunkitaloa ja niiden pihoilta navetat ja muut talousrakennukset. Vain viisi isoa taloa säästyi. Lisäksi muutama pieni asumus pelastui Rantakadulla sekä kaupungin pohjois- ja itälaidalla.

Tulipalon jälkeen komissionimaanmittari Gustaf Odenwall laati (v. 1811) asemakaava- ja tontitussuunnitelman.

Keskelle kaupunkia tuli näyttävä umpikulmainen tori, Isotori (nyk. Pekkatori). Siitä piti tulla kaupan ja hallinnon keskus. Aukiota ympäröi seitsemän asuintonttia. Torin äärelle rakensivat talonsa monet Raahen valtasuvuista.

Fredrik Sovelius vanhemman (1778-1837) talo tuhoutui tulipalossa ja hänen tonttinsa jäi uuden Isontorin (nyk. Pekkatori) alle. Sen tilalle hän sai entisen raatihuoneen tontin.

Fredrik Sovelius rakentaa

Soveliuksen talo on rakennettu vuonna 1812, heti kaupunkipalon jälkeen. Vaikka kaksikerroksisten puutalojen rakentaminen oli suurpalon jälkeen kielletty, Sovelius sai luvan rakentaa kaksikerroksisen, kivirakennusta jäljittelevän hirsitalon. Talo edustaa komeaa hårlemanilaista rokokooklassismia mansardikattoineen.

Toisen kerroksen ikkunoiden välissä puiston puolella on kello kuin muistutuksena edeltäjän, vanhan raatihuoneen tornikellosta. Kellon on tehnyt Matti Ek, Hiitolan mestari, jonka sanotaan käyneen itse suuren Könnin opin Ilmajoella. Soveliuksen talon kellossa toinen taulu näytti aikaa ulos kadulle, toinen sisään talon väelle.

Talo vaihtaa omistajaa

Fredrik Soveliuksen jälkeen talon omistivat Matts August Sovelius (1806-1870) ja Henrik (Heikki) Sovelius III (1817-1904).

Fredrik Wilhelm Sovelius (1880-1906) sai talon perintönä ja hänen kuolemansa jälkeen omistajana oli Jarl Sovio (1892-1940) vuoteen 1923, jolloin hän möi talon Antti Pietilälle. Pietilän omistamassa talossa oli sekä liiketoimintaa että vuokrahuoneistoja.

Raahen kaupunki osti talon Pietilän perikunnalta vuonna 1980. Omistajiensa mukaan puhutaan sekä Sovion että Pietilän talosta. Taloa on päätetty kutsua Heikun taloksi Henrik (Heikki) Sovion mukaan.

Henrik (Heikku) Sovio

Henrik Sovio oli Raahen suuruuden ajan patruunoita. Hänellä oli veljensä Matts Augustin kanssa menestyvä laivanvarustus- ja kauppaliike.

Nuorena miehenä Heikkukin toimi kapteenina. Mutta kaksi laivaa hän ajoi haaveriin, toisen Snipan pankille Vaasan kurkulla, toisen Kollenpohtiin Kattegatissa. Äkäinen Matti-patruuni ei tämän jälkeen enää uskonut laivoja veljensä hoitoon: ”Ota, saatana, riihi tuolta Märjännyksestä ja lähe sillä seelaamaan!”

Henrik muistetaan lahjoituksistaan

Vuonna 1894 hän osallistui Tukholmassa käydessään kuninkaallisiin taidearpajaisiin, joissa voitti päävoiton, Herman af Sillénin maalaaman Stridsskjutning (taisteluammunta) -taulun, jonka lahjoitti Raahen kaupungille. Se on siitä lähtien koristanut Raatihuoneen juhlasalia.

Vuonna 1897 Henrik Sovio lahjoitti 200.000 kultamarkkaa (Suomen pankin rahan arvon laskurin mukaan yli 800.000 euroa vuonna 2010) Raahen-Lapin välistä rataa varten. Summa oli 20% radan perustamiskustannuksista. Lahjoitetun pesämunan turvin yksityinen rautatieyhtiö uskalsi aloittaa rakennustyöt. Rautatie valmistui vuonna 1899.

Umpipiha

Sovion talossa on säilynyt raahelainen umpipiha, jonne johtaa yksi harvoista alkuperäismuodossa säilyneistä porteista. Suola-aitta on tuotu Leufstadiuksen pihasta.

Umpipihaa reunustavat varastorakennukset ja asunnot, jotka on entistetty ulkoapäin. Sisätilat on ajanmukaistettu.

Kaariportin toisella puolella on Matts ja Henrik Soveliuksen räämäpuoji. Tilassa toimii ortodoksinen rukoushuone eli tsasouna, jossa toimitetaan palveluksia noin kerran kuukaudessa.

Kunnostustyöt

Raahen kaupunki aloitti kunnostustyöt 1989 arkkitehti Leena Olsbon suunnitelman mukaisesti. Remontissa säilytettiin mahdollisimman paljon vanhaa; tapetit valmistettiin käsin ja maalauksissa jäljiteltiin 1800-luvun tyyliä.

Nykykäyttö

Yli 600 neliötä käsittävässä talossa on mahdollisuus monenlaiseen toimintaan. Toisessa päässä on toimistotiloja, keskellä kaupungin edustustilat ja Brahenkadun puoleisessa siivessä kokoontumistiloja ja valokuvauksen harrastajien työpajoja.

Kokoontumistiloja voi varata Raahen kaupungin kulttuuritoimistosta. Kokoushuoneet ovat eri kokoisia, suurin 25 hengelle.

Lähteet:
Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Raahen tienoon historia II, Vanha Raahe -esite, Osviitta 1/1991 - kulttuuritoimen jakelu, Sovelius-Sovion kotisivu: http://www.sovio-sovelius.com, Eija Turunen: Raahen vanha tori - taustaa Soveliuksen sukutalon tutkimukselle, Eija Turunen: 1700-luvun kaupunkitalot Raahessa – esimerkkinä Soveliuksen sukusäätiön talo.

Heikun talon esite - pdf-tiedosto, Raahen kaupunki

Räntätty raaheksi

Kirsti Vähäkangas

Takaisin sivulle Totta ja tarua Raahesta