Surinan rattailla menneisyyteen

Olavi Harju ja Surina lähdössä kierrokselle museon rannasta

Raahen matkailuoppaat järjestivät jälleen Pekanpäivien kunniaksi hevoskiertoajeluja Vanhaan Raaheen. Hevosajelua kokeiltiin ensimmäisen kerran vuosi sitten vaihtoehtona kävelykierroksille.

Kiertoajelulle osallistui tällä kertaa toista sataa Pekanpäivien juhlijaa. Heistä kolmasosa oli aikuisia. Osallistujat olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja kuulemaansa. Kiertoajelun suosio yllätti matkailuoppaat, eivätkä kaikki halukkaat valitettavasti päässeet mukaan sittenkään, vaikka Olavi Harju Surina-hevosineen suostui ajamaan ylimääräisen kierroksen.

Kiertoajelu oli suunniteltu leikkimielellä. Kuulijoita ei haluttu rasittaa ikävillä numero- eikä tilastotiedoilla. Raahen maineikkaaseen historiaan perehdyttiin kertomalla tarinoita vanhoista tapahtumista ja vanhoista raahelaisista. Kiertoajelun loppupuolella odotti mukaan uskaltautuneita mieluisa yllätys.

Toivotettuaan osallistujat tervetulleeksi, johdatteli opas heidät Raahen merelliseen menneisyyteen pienellä historiapaketilla. Jokainen opas oli luonnollisesti itse suunnitellut opastuksensa, joten kahta samanlaista opastusta ei ollut. Reitti oli suunniteltu yhdessä ja jutut olivat pääpiirteissään kaikilla samat.

Raahen poika, Madagaskarin keisari

Myhrbergin puiston kohdalla käännyttiin Brahenkadulle. Ennen Pekkatorille tuloa ehdittiin kuulla kertomuksia August Maksimilian Myhrbergin, Raahen pojan vaiherikkaasta ja jännittävästä elämästä. Tiedätkö, kuka oli 1700-luvulla Raahen kirjasto? Hänhän oli Kristiina Sovelius, August Maksimilianin äiti. Hän oli tuohon aikaan Raahen oppinein nainen.

Pekkatorille saavuttaessa kierrettiin Pekka-patsas kahteen kertaan. Ruuhkasta huolimatta Surina veti kuormaansa rauhallisesti. Pekkatorista mainittakoon, että se edustaa Italian renessanssin ihanteiden mukaista umpikulmaista torityyppiä.

Tässä paikassa oli aivan paikallaan muistella keisari Aleksanteri I:n vierailua Raahessa vuonna 1819, sillä keisari oli päätetty majoittaa raatimies John Friemanin taloon. Talo on nykyään Raahen kaupungin omistuksessa ja toimii kouluvirastona.

Matkan jatkuessa kirkon eteen pysähdyttiin hetkiseksi muistelemaan Raahen palanutta puukirkkoa ja uuden, uljaan graniittikirkon rakentamista. Tässä yhteydessä tuli kuulijoille tutuksi raahelainen sanaparsi: "Hyvää yötä Hanna ja lapset, isä lähtee kirkontorniin."

Tiedättekö, kenestä oli vähällä tulla Madagaskarin keisari? Se kerrotaan hevoskiertoajelulle osallistuneille. Kysäisepä heiltä tai vaikkapa matkailuoppailta.

Merimiesjuttuja

Kiertoajelu jatkoi Saaristokadulle, joka oli purjelaivakaudella merimiesten asuinaluetta. Talot olivat pieniä, jotkut vain yhden huoneen käsittäviä. Lähes joka talosta oli joku merillä, milloin isä, milloin poika, saattoivatpa joskus olla molemmat. Miehet olivat reissuillaan vuosi, sillä raahelaiset seelasivat jopa Brasiliaan, Kiinaan ja Intiaan saakka.

Se onkin jo oma tarinansa, miten raahelaiset olivat päässeet purjehtimaan horisonttiin asti tai se, kuinka kuumissa maissa he olivat käyneet. Merimies Kalle Tigertillä oli jännät paikat, kun hän 25-vuotiaana kävi Hampurissa.

Niin ja merimies Svalan mukaan Lontoo oli sitten kerralla vaarallinen paikka. Sinne kun olivat kaikki gangsterit pesiytyneet.

Mikä se on, joka kahden lasin läpi katsoo kolmanteen? Mitä ovat köyhän tunturit? Mitä merkitsee, kun merimiehen talon ikkunalla Raahen koirat katsovat ulos? Kuka oli semiska? Vastaukset kerrotaan ensi vuonna Pekanpäivien aikana mahdollisesti järjestettävillä hevoskiertoajeluilla. Ja kaikkea muuta mukavaa lisäksi.

Aitoja Raahen kripuja

Hevoskiertoajelun yllätys paljastui, kun Rantakadulla pysähdyttiin erään talon eteen. Talonomistaja toivotti hevoskuormallisen uteliaita tervetulleiksi ja tarjoili aitoja Raahen kripuja kahvin ja siman kera. Tämä olikin erittäin mieluinen yllätys koleassa säässä hevosenrattailla värjötelleille Pekanpäivän juhlijoille. Kripu on raahelainen perinneleivonnainen. Se ei ole munkki eikä donitsi.

Viehättävään, peruskorjattuun vanhaan puutaloon saatiin tutustua vapaasti. Talonomistaja ei pahastunut, vaikka kurkistimme joka huoneeseen jopa vintille. Hän vastaisi mielellään kaikkiin kysymyksiimme. Talossa on juorupeilija useimmille siihen katsominen oli uusi elämys.

Pooki flakkaa

Virkistävän kahvittelun jälkeen kiertoajelu lähenikin jo loppuaan. Vielä ehdittiin kuitenkin perehtyä siihen seikkaan, mitä pooki flakkaa aikoinaan tarkoitti. Sehän kertoi laivan olevan tulossa kotisatamaan. Nykyraahelainen tuntee sen Pekanpäivien tunnuksena. Viimeiset jutut matkan varrella kertoivat Johan Leufstadiuksesta, hänen tupakkatehtaastaan, sen tuotteista sekä tupakkaenkeleistä.

Hevoskyytiä Vanhassa Raahessa tarjosivat Olavi Harju ja hänen Surina-hevosensa. Mukana olivat Fiian pukuihin pukeutuneina tarinoita kertomassa Pirkko Utriainen, Kirsti Vähäkangas, Mirja Kemppainen, Mirja-Leena Laitila, ja Marja Väänänen Raahen Matkailuoppaista.

Julkaistu on Raahelaisessa 12.7.1987.

Takaisin sivulle Avviiseisa präntättyä