Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Matkalla Italiassa

 

Napolin kaupunki

Kun kuulin, että Raahen seurakunta yhdessä Toiviomatkojen kanssa on puuhaamassa kiertomatkaa Italiaan, kiinnostuin heti ja ilmoitin itseni mukaan. Matkaan lähdimme lähes kolmenkymmenen raahelaisin voimin varhain sunnuntaiaamuna. Rooman kentällä meitä oli vastassa oppaamme Maarit Kerojärvi, joka oli kanssamme koko Italiassa viettämämme viikon ajan. Maaritin ansiosta matkamme onnistui yli odotusten. Todella hyvä opas. Rautainen ammattitaito, inhimillinen, palvelualtis ja iloinen olemus valloittivat meidät kaikki.

Italiassa oli täysi kesä, aurinko paistoi. Mutta se liikenne, ihan kamalaa kaaosta kerta kaikkiaan. Ensimmäisenä huomio kiintyi pikkuriikkisiin leikkiautoa muistuttaviin kahden hengen ajopeleihin, joita normaali leveällä kadulla päästeli neljää, viittä rinnakkain. Ja siellä raitsikoiden, bussien ja muun liikenteen seassa satoja vespoja, mopoja ja moottoripyöriä, jotka puikkelehtivat edessä, sivulla ja takana. Tähän kaaokseen, kun pantiin vielä ihmiset sekaan, niin kyllä pikkukaupungin kasvattia hirvitti.

Jos oli Pariisissa liikennekäyttäytyminen omituista, niin täällä sitä ei pystynyt oikein kuvaamaankaan. Maarit kertoikin, että jossain vaiheessa oli sakon uhalla kielletty yksin ajo kaupungin keskustaan. Italiassa ei vissiinkään tiedetä kimppakyydeistä, toisin kuin meillä. Mutta kuinkas kävi? Italialaiset ovat erinomaisen hyviä kiertämään kaikki lait ja pykälät. Niin myös tässä asiassa. Joku yrittäjä oli alkanut heti markkinoimaan mallinukkeja, jotka pantiin pelkääjän paikalle istumaan ja näin säästyttiin sakoilta.

Kuningatar Kristiinan hauta.

Colosseum ja opas Maarit Kerojärvi ruusukeppeineen.

   

Rooma Pietarin ja Paavalin pyhä kaupunki

Rooma on suurkaupunki, jossa asuu n. neljä miljoonaa asukasta. Legenda kertoo kaksoispojista Romuluksesta ja Remuksesta, joiden isä oli sodanjumala Mars ja äiti kuolevainen. Sen ajan kuningas määräsi pojat heitettäväksi Tiber-virtaan. Korin, jossa pojat olivat pelasti kuitenkin naaras-susi, joka imetti heidät. Saman legendan mukaan Romulus perusti Rooman kaupungin v. 753 eKr.

Rooman keskustan historialliset alueet on pitkälti rauhoitettu autoliikenteeltä. Esim. turistibussit eivät saaneet ajaa sinne. Niinpä jouduimme heti jalkaantumaan. Oppaamme Maarit oli sitonut vaaleanpunaisen ruusun karttakepin päähän, jota sitten seurasimme kuuliaisina. Jokainen piti huolen, että ruusu pysyi näkyvissä. Eksymisen vaara oli suuri tuhansien muiden turistien joukossa.

Vatikaaniin jonottavien joukko oli lähes kilometrin mittainen, kun hilasimme itsemme jonon päähän. Tunti siinä meni, mutta oli mukava seurata kansainvälistä kirjoa ympärillä. Tämä Rooman sisällä oleva lilliputti valtio, on hieman suurempi (44 hehtaaria) kuin meidän vanha kaupunkimme. Se on ollut paavin virallinen asuinpaikka jo vuodesta 1377, mutta itsenäistyi vasta v. 1929.

Kun paavi seuraavan kerran puhuu kansalle, tiedän tasan tarkkaan mistä ikkunasta hän sen tekee. Suuri, näyttävä ja taideteoksia täynnä oleva Pietarin kirkko on rakennettu apostoli Pietarin alkuperäiselle hautapaikalle. Kirkossa oli pyhä ovi, joka aukaistaan kahdenkymmenenviiden vuoden välein. Viimeksi ovi on aukaistu v. 2000. Kirkossa on myös kuningatar Kristinan muistomerkki ja hauta. Kristiinahan määräsi aikoinaan kreivi Pietari Brahen perustamaan mm. Raahen kaupungin.

Taide-elämyksiä koimme myös Sikstiiniläiskappelissa, jossa esim. Michelangelon freskot olivat kerrassaan vaikuttavia.

 

Foorumi oli Rooman valtakunnan keskus.

Forum on ollut Rooman valtakunnan keskus. Nämä laajat antiikin rakennuksien rauniot ovat aivan kaupungin sydämessä. Vieressä kohosi kaksi Rooman seitsemästä kukkulasta Capitolium -ja Palatinus kukkulat. Lähellä Forumia sijaitsee myös Colosseum, jonne mahtui aikoinaan noin 50.000 ihmistä. Kuunnellessamme lähes 2000 vuoden takaisista tapahtumista, saatoimme sielumme silmin nähdä, kuinka siellä käytiin verisiä taisteluita gladiaattorien kesken ja kuinka kristittyjä syötettiin pedoille. Hui, raakaa ja kammottavaa.

Rooman parhaiten säilyneitä antiikin ajan rakennuksia on Pantheon, kaikkien jumalten temppeli, jonka Hadrianus rakennutti 125 jKr.

Ja totta kait, jokainen Roomassa kävijä käy heittämässä lantin toivomuksen saattelemana kuuluisaan Fontana di Trevin suihkulähteeseen, niin mekin. Mitäpä sitten matkakumppanini toivoivat, jäivät heidän ja lähteen salaisuudeksi. Näimme myös komean Victor Emmanuel II:n 1900 luvun massiivisen rakennuksen, jota roomalaiset kutsuvat "hääkakuksi" erikoisen muotonsa vuoksi. Näkemistä Roomassa on valtavasti. Siihen ei kolme päivää riittänyt, joten ajatus uudesta matkasta jäi kytemään monen mieliin.

 

Palaja takaisin Sorrentoon

Matkalla Sorrentoon (260 km) kävimme katakombeissa, maan alta kaivetuissa muinaisissa hautalöydöksissä. Pikkusen värisytti kulkea syvällä maan alla sokkeloisia, kapeita ja kylmiä käytäviä, joiden varsilla saattoi nähdä ihmisten pääkalloja ja luita.

Tie Sorrentoon kiemurteli kapeana korkealla kallioiden seinämillä massiivisen ja uhkaavan näköisen Vesuvius tulivuoren ohitse. Itse Sorrento oli viehättävä kaupunki, joka levittäytyi kapeana nauhana rantaviivaa pitkin. Väkiluvultaan hieman isompi kuin Raahe. Meille tarjoutui tilaisuus käydä Sorrento musical show`ssa, joka oli näkemisen ja kuulemisen arvoinen komeine pukuineen, lavasteineen ja ihanine ikivihreine lauluineen. "Palaja takaisin Sorrentohon" tarttui heti ja niinpä sitä laulettiinkin ahkerasti yksin, kaksin ja ryhmässä.

Torstai päivä valkeni lämpimänä ja aurinkoisena mutta kovin tuulisena. Vajaan tunnin matka laivalla iki-ihanalle Caprin saarelle oli pärskeinen ja keikkuva. Välimeren korkeat aallot panivat monen kanssamatkustajan vatsat sekaisin ja kasteli yläkannella olijat. Me raahelaiset, joiden esi-isät ovatkin olleet merenkulkijoita, selvisimme hienosti ilman suurempia pahoinvointeja.

Ylös Anacaprille menimme uskomattoman kapeaa ja kiemuraista serpentiinitietä pikkuriikkisillä minibusseilla, joihin meidät ahdettiin kuin sillit suolaan. Seremoniamestarina toimi paikallinen opas, jonka oitis ristin Remu Aaltoseksi, niin oli mies saman näköinen. Kirjailija/lääkärin Axel Munthen huvilalta oli päätä huimaavat näkymät alas. Ne kuuluisat 777 porrasta jätimme suosiolla väliin. Päivä saarella lumosi varmasti jokaisen.

"Välimeren aallot kantaa tervehdyksen pienoisen,
sinne kaukosaaren rantaan, jonne kerran jäänyt mä en.
Näin päättyi laulu tää kaunoisen Caprin, vaan tenho saaren ei häipyä voi.
Ken kerran nähnyt on kaunoisen Caprin, hällä ain laulu syömmessä soi."

 

Pompej ja Napoli

Kuudentena päivän teimme vielä retken Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79 jKr. tuhoutuneen ja tuhkaan hautautuneen Pompejin rauniokaupunkiin. Sieltä löytyi mm. sen ajan kylpylä saunoineen, ihmisten koteja makuuhuoneineen ja keittiöineen. Oli huone, joka oli toiminut wc:nä ja löytyipä siellä ilotalokin nimeltään "Lupa nara". Onneksi kierros ehdittiin käydä, ennen kuin taivaat aukenivat ja kaatosade valui alas tunnin ajan. Viemärijärjestelmien puuttumisen saattoi itse kukin konkreettisesti todeta. Kadut muuttuivat hetkessä vuolaiksi virroiksi.

Auringon jälleen paistaessa ajoimme Napoliin, jossa teimme kiertoajelun asiantuntevan oppaamme kertoessa mielenkiintoisia asioita tästä miljoonakaupungista. Myös Napoli kuuluu maanjäristysalueisiin, jossa maa saattaa tärähdellä tuon tuostakin.

Erot rikkaiden ja köyhien välillä näkyivät. Italiassa ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuin meillä Suomessa. Koulun käynti maksaa kirjoja myöten. Kouluissa lapset eivät saa ruokaa, eikä pakolaisille, joita maahan virtaa päivittäin, järjestetä minkäänlaista sosiaaliapua, päivärahasta puhumattakaan. Mafia kukoistaa kuulemma edelleen ja monet yrittäjät joutuvatkin maksamaan "suojelurahaa" välttyäkseen ikävyyksiltä ja ilkivalloilta. Italiassa ei noudata EU määräyksiä ja normeja niin kuin meillä tehdään. Siellä ollaan suurpiirteisiä ja lakia osataan kiertää niin, että mennään yli sieltä missä aita on matalin.

Lauantai oli vapaapäivä ja se käytettiin tuliaisten hankkimiseen. Oppaamme käyttämät Italian muodin mukaiset naiselliset verkkosukat, saivat heti raahelaisten varauksettoman hyväksynnän. Joten ei, kun sukkahousukauppaan. Me halusimme samanlaiset.

Kun lähdimme Italiasta, maa tärisi Sisiliassa, joka aiheutti tulivuori Etnan purkautumisen. Muutaman päivän päästä kuulimme ja näimme uutisista kuinka maanjäristys tuhosi pienen kylän vain vajaan sadan kilometrin päästä Napolista, aiheuttaen myös siellä vaurioita. Jälleen kerran tunnen kiitollisuutta, että kotini on täällä pohjolassa, jossa tällaisilta luonnon katastrofeilta on saatu olla rauhassa.

Matka oli hintansa väärti ja siitä jäi erittäin positiivinen maku. Kiitos kaikille matkakumppaneille, lähtisin teidän kanssanne milloin vain uudestaan. Kiitos myös Tuulalle ja Kaisalle, jotka huolehtivat siitä, että hengellinenkin puoli tuli laulujen, Raamatun ja runojen kautta hoidettua.

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 23.11.2002.

 

Teksti ja kuvat: Pirkko Utriainen