Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Raahen museon kirkkosalissa keskiaikainen tunnelma

 

Pyhä Agatha

 

Kuva: Nina Tuomikoski/kaupunkilehti Raahelainen

Vanhan kirkon veistoskokoelma puhuttelee

Me raahelaiset saamme syystäkin olla ylpeitä museostamme: onhan se maan vanhin paikallismuseo, joka on avattu nimenomaan suurelle yleisölle, me voimme ylpeänä esitellä maailman vanhimman sukelluspuvun, eikä siinä vielä kaikki. Kun viemme vieraamme museon kirkkosaliin, heillä loksahtaa suu auki hämmästyksestä: mitä ovat nämä merkilliset puuveistokset?

 

Ranskalainen Balt

Raahen silloinen pormestari Henrik Corte kutsui vuonna 1655 Turusta Raaheen kuvaintekijä Michel Sigfredsson Baltin, joka on syntyperältään todennäköisesti ranskalainen. Aluksi hän nikkaroi kirkkoon saarnatuolin, kreivillisen penkin ja vaakunataulun Pietari Brahen lähettämästä tammesta.

Balt asettui asumaan Ouluun vuonna 1658 ja solmi avioliiton Catharina Casparintytär Forbuksen (1640-1691) kanssa. Corten ja Baltin rouvat olivat sisaruksia. Oulusta käsin Balt teki töitä ympäri Pohjois-Pohjanmaata: Rantsila, Kajaani, Muhos, Saloinen, Pyhäjoki.

Taiteilija palasi vuonna 1669 jatkamaan Raahen kirkon koristelua. Kirkkojen koristaminen puuveistoksin kuului keskiaikaiseen katoliseen perinteeseen. Baltin veistokset edustavat tyyliltään lähinnä barokkia.

Epitafit eli muistotaulut olivat tuolloin tuiki tavallisia kirkoissa. Ne tehtiin jonkun henkilön kunniaksi. Paikkakunnan äveriäimmät henkilöt teettivät näitä tauluja osoittaakseen asemansa ja varakkuutensa. Myös Raahen kirkkoon taiteilija nikkaroi useita epitafeja. Balt kuoli Oulussa vuonna 1676.

 

Evankelistat ja apostolit

Museokirkossa jokaisella veistoksella on kerrottavanaan tarina. Apostolit ja evankelistat erottaa toisistaan erilaisten tunnusten eli attribuuttien avulla, jotka kuvaavat heidän elämäänsä tai marttyyrikuolemaansa. Evankelistoja ovat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Neljä pääapostolia ovat Pietari, Paavali, Jaakob ja Andreas.

Matteuksen olan takana seisoo siivekäs ihminen, koska hän aloittaa evankeliuminsa kertomalla Kristuksen syntymisestä ihmiseksi ja hänen sukupuustaan. Markus on kuvattu kirjoitusvälineiden äärelle ja hänen vierellään ärjyy leijona siitä syystä, että hän aloittaa evankeliuminsa puhumalla "huutavan äänestä erämaassa".

Luukas ja Johannes pitävät käsissään avointa Uutta testamenttia, johon heidän nimensä on kirjoitettu. Lukkaan vieressä oli alkujaan iso häränpää, koska hän kertoo pappi Sakariaasta ja härkäuhrista. Johanneksen vieressä istui kotka, koska hän puhuu hengen kohoamisesta korkeimpiin taivaallisiin kerroksiin. Nämä evankelistasymbolit ovat kadonneet aikojen saatossa.

Pietari pitää käsissään taivaanvaltakunnan avainta ja kirjaa. Paavali kantaa Raamattua. Hänen marttyyrikuolemastaan muistuttava mestausmiekka on kadonnut. Jaakobin tunnistaa pyhiinvaellusvarustuksestaan: hänellä on lakki päässä, sauva kädessä ja rinnassa simpukoita, jotka ovat pyhiinvaeltajien symboleja. Andreaalla on kalansaalis mukanaan. Hänet ristiinnaulittiin vinoristille. Raahen veistoksesta ovat ristin sakarat katkenneet ja kadonneet.

 

Pyhä Agatha suojelee tulipaloilta

Pyhän Agathan veistos pysäyttää vierailijan. Kaunis Agatha-neito eli Sisiliassa 200-luvulla. Hän oli vannonut siveysvalan Kristukselle eikä antautunut roomalaiselle konsulille. Konsuli alkoi kostoksi vainota kristittyjä. Hän yritti taivuttaa Agathaa tahtoonsa kiduttamalla häntä. Agatha säilytti uskonsa vaikka hänen rintansa leikattiin pois. Maanjäristys pelasti Agathan roviolta.

Raahen veistoksessa Agatha on esitetty rinnat paljaina vihreässä pitkässä kaavussa, hänen päänsä päällä loistaa yhdeksänsakarainen Jehovan aurinko. Molempien rintojen alla on Raamattu ja rinnoista valuu maitoa. Maito on pelastuksen ja Jumalan sanan symboli Raamatussa. Katolisissa maissa ihmiset kutsuivat Agathaa avuksi tulta vastaan. Agatha-veistos sopi hyvin Raahen kirkkoon, sillä tulipalot väijyivät alituisena uhkana puukaupunkia.

 

Taivaallista soittokuntaa

Vanhan kirkon veistoskokoelmaan kuuluu yli 90 puuveistosta. Kokoelma sisältää kahdeksan apostolia, enkelten soittokunnan, symbolisia eläinhahmoja, ikkunakehyksiä, epitafeja ja päätykolmioita eli frontoneja. Raahen vanhassa kirkossa oli varmasti jännittävä ja harras tunnelma, ehkäpä häivähdys mystiikkaakin oli aistittavissa.

Suomessa siirryttiin luterilaisuuteen vähitellen 1500-luvulla eikä katolista kirkkotaidetta juuri hävitetty Suomen kirkoista. Puuveistosten vastustajat vaativat aikoinaan taideteosten poistamista kirkoista, koska he uskoivat niiden johdattavan kirkkokansan ajatukset pois päivän tekstistä. Eikä ihme: veistokset ovat värikylläisiä ja niiden yksityiskohdissa riittää tutkimista loputtomiin.

Raahen kirkkoa korjattiin ulkoa ja sisältä 1880-luvun loppupuoliskolla. Värikkäät veistokset puhdistettiin ja maalattiin. Niitä ei kuitenkaan enää kelpuutettu uudistettuun kirkkoon, vaan ne varastoitiin tapuliin.

Vuonna 1908 kirkko paloi. Koska tapuli ei palanut, sinne varastoidut veistokset säilyivät. Pyhän Agathan väitetään varjelleen tuulta kääntymästä tapulin suuntaan. Vuonna 1912 veistokset sijoitettiin Raahen museoon.

Raahen ensimmäinen kirkko tuhoutui tulipalossa perustuksiaan myöten, vain muutama esine säilyi. Kirkontornin kukko ja tuuliviiri sinkoutuivat tulipalossa naapuritontille ja saivat säilytyspaikan museosta. Kolehtikistu ja vaivaistukki, joka on yksi Suomen vanhimpia, kertovat nykypolville omaa tarinaansa seurakunnan vähäosaisten auttamisesta.

Ensimmäisen kirkon votiivilaivan eli kirkkolaivan runko on säilynyt. Kirkkosalissa on näytillä tuosta laivasta tehty kopio. Yleensä kirkkolaivan tekijä oli merimies, joka haaksirikosta pelastuttuaan lahjoitti laivan pienoismallin kotikirkolleen uhrina eli votiivina. Votiivilaivan nimitys tulee latinan kielen votivus-sanasta, joka tarkoittaa luvattua ja lupauksen mukaista. Vanhin tunnettu suomalainen votiivilaiva on 1570-luvulta.

 

Toppeliuksen taidetta

Museon kirkkosalissa vierailija ei voi olla huomaamatta komeaa saarnatuolia. Se ei kuitenkaan ole Raahen vanhasta kirkosta vaan Pulkkilasta. Pulkkilan vanha kirkko purettiin vuonna 1908 ja hirret käytettiin uuden rakentamiseen. Muinaistieteellinen toimikunta osti Jaakko Suonperän tekemän ja Mikael Toppeliuksen kuvittaman barokkityylisen saarnatuolin tiimalaseineen ja se siirrettiin vuonna 1911 Raahen museoon.

Museotyöntekijä Tuulikki Hautala sanoo, että museon kirkkosali sopii mainiosti pienten kirkollisten tilaisuuksien järjestämiseen. - Muutama nuori pari onkin käynyt täällä papin aamenilla, myös kastajaiset on museokirkossa pidetty, hän kertoo.

Lähteet: Inga Leppälä: Raahen vanhan kirkon veistokset, Raahen museon esitteet, Martti Patokoski: Juttu Keskiviikko-lehdessä 8.9.2004, Timo Mylykoski: Juttu Kalevassa, Tuulikki Hautala: Kirkkosalin esittely

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 17.5.2006.

Kotikirkkomme

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin