Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Suomen vanhin paikallismuseo kutsuu visiitille

 

Raahen matkailuoppaat museossa helmikuussa 2004

 

Kuva: Sari Ohinmaa

Kun Raahen museo avasi ovensa yleisölle hulppeat 140 vuotta sitten, tehtiin Raahessa historiaa: museot olivat olleet avoinna vain tutkijoille ja opiskelijoille, mutta nyt koko kansa pääsi tutustumaan kokoelmiin.

Raahelainen piirilääkäri Carl Robert Ehrström oli oivaltanut merimiesten tuomien eksoottisten esineiden merkityksen ja ryhtynyt keräämään niistä kokoelmaa. Juuri näistä matkamuistoista Raahen museon toiminta sai alkusysäyksensä.

 

Meriltä palaavat muistivat läheisiään

Mieluisia tuliaisia lapsille ja aikuisillekin olivat pienet fiikunamatot, joita merenkävijät toivat Espanjasta ja Italiasta. Välimeren maiden appelsiinit, aprikoosit ja plummonit, Saksan äpylit ja marjamehut sekä Englannin pisketit sulivat raahelaisten suissa.

Moni pienikin koti sai porsliinitavaroita kuten Englannin kultamukeja, kahvikuppeja, lautasia, fajanssiruukkuja, juomalaseja tai posliinikoiria. Hyvin tavallista oli muistaa emäntää leninkivaatteella tai shaalilla. Tyttäret saivat huiveja, pojat lakkeja.

Marjelinilla oli tuomisinaan lentokalan siipi, Pyyllä puolestaan kaunis paratiisilintu. Samuli Paulaharju luettelee Wanha Raahe -kirjassaan lisäksi seuraavia tuliaisia: simpukoita, koralleja, merihevosia, möhkäkaloja, sahahain ja krokotiilinpäitä, kilpikonnia, kookospähkinöitä, maissintähkiä, Haitin tupakkaa, sokeriruokoa sekä villien ruohohameita, aseita, työkaluja, nenäkapuloita, koristeita, viuhkoja. Osa näistä tuomisista päätyi museon vitriineihin.

Museon pienessä koti-interiöörissä vierailija pääsee kurkkaamaan merimiehen mökkiin ja voi mielikuvissaan siirtyä 1800-luvulle. Asumus ei ollut suuren suuri: ehkä vain keittiö ja kamari.

 

Suomen suurin kauppalaivasto

Raahe oli jonkin aikaa 1860-luvulla Suomen suurin laivanvarustajakaupunki. Raahelaiset omistivat noin 60 suurta purjelaivaa. Raahessa rakennettiin yli 100 laivaa ynnä pikku purtilot päälle. Museossa vierailija pääsee tutustumaan suuruuden aikaan monella tavalla. Kokoelmiin on kertynyt noin 30 purjelaivamaalausta, laivojen pienoismalleja sekä purjelaivojen esineistöä kuten esimerkiksi loki, öljypussi, seelipussi ja kapteenin lääkevarasto.

Kööpenhaminalainen taiteilija L. Petersen on maalannut useimmat raahelaislaivoja kuvaavat taulut. Usein taulujen tausta oli valmiiksi maalattu ja tilaaja sai valita mieleisensä, esimerkiksi kuvauksen jostain tutusta satamasta. Laiva kuvattiin tauluun yleensä kolmelta eri suunnalta.

Museon pienoismalleista useimmat mallintavat Raahessa rakennettuja laivoja. Merimiehet rakensivat pienoismalleja eräänlaisina ammattipätevyyden näytteinä.

 

Wanha herra vetonaulana

Raahen museon tunnetuin esine on maailman vanhin 1700-luvulta peräisin oleva sukelluspuku, Wanha herra, joka on edustanut kaupunkiamme kunniakkaasti monissa näyttelyissä eri puolilla maailmaa.

Kapteeni Johan Leufstadius (nuorempi) lahjoitti sukelluspuvun museolle 1860-luvulla. Eräiden pukuun liittyvien yksityiskohtien perusteella on päätelty, että se on todennäköisimmin valmistettu Suomessa. Varsinkin sukelluspuvun pieksumaisten jalkineosien perusteella on tultu tällaiseen johtopäätökseen.

Sukelluspukua käytettiin apuna satamassa laivojen pohjia tarkastettaessa. Sukellusaika jäi lyhyeksi, mutta tuo aika riitti pohjan mahdollisten vaurioiden toteamiseen. Näin säästyttiin laivan kallistukselta tai kuivatelakoinnilta.

Nuori herra, sukelluspuvusta tehty tarkka kaksoiskappale, esiintyy usein messuilla Raahen mannekiinina.

 

Kirkkosalissa keskiaikainen tunnelma

Museon kirkkosalissa säilytetään Raahen ensimmäisen kirkon puuveistoksia, jotka ovat Mikael Baltin käsialaa. Baltin veistokset edustavat barokin tyylisuuntaa rehevine, lähes ronskeine piirteineen ja runsaine väreineen. Veistokset valmistettiin 1600-luvun puolivälin jälkeen. 1880-luvulla Raahen kirkkoa ryhdyttiin korjaamaan ja silloin veistokset otettiin pois seiniltä ja maalattiin uudelleen. Remontin jälkeen seurakuntalaiset eivät enää tahtoneet veistoksia takaisin kirkkoon, vaan ne vietiin kellotapuliin.

Raahen ensimmäinen kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1908. Kellotapuli onneksi säilyi ja nämä arvokkaat veistokset säästyivät jälkipolvien iloksi.

 

Käsityötaito oli arvossaan

Museon yläkerran suurin huone on omistettu käsityötaidolle. Entisajan naisen yksi tärkeä ominaisuus oli taitavat kädet. Käsitöitten teko aloitettiin jo lapsena. Käsityötaitoa opeteltiin sekä kotona että mamsellien kouluissa.

Oppitunneilla pallistettiin nenäliinoja ja ommeltiin tyttöjen vaatekappaleita. Mieluisimpia tehtäviä olivat merkkausliinat, joita ommeltiin pienissä kehyksissä. Pohjavaatteeseen pisteltiin sitsilangalla kirjaimia, numeroita ja kuvioita sekä viimeiseksi oma nimi vuosilukuineen.

Vitriineissä on esillä esimerkiksi kauluksia, pitsejä, brodyyrejä, tyynyliinoja, myssyjä, sukkia ja sukkanauhoja. Esillä olevat käsityöt ovat lähinnä porvaristyttöjen ja rouvien tekemiä. Heillä oli runsaasti vapaa-aikaa, kun palvelusväki hoiti huushollihommat. Raahelaiset olivat hyvin muotitietoisia ja uusimpia leninkimalleja ja -kankaita haettiin Tukholmasta. Raahelaisten vauraudesta kertoo esimerkiksi se, että Mikael Montin hankki esikoiselleen Johanille hienon kultalangoin ja paljetein koristellun kastemyssyn Kööpenhaminasta.

Tarjosin tässä sinulle pieniä vinkkejä siitä, minkälaisia aarteita Raahen museo on kokoelmiinsa saanut. Tule tutustumaan ja ihastumaan!

 

Julkaistu Pohjoisen Opas-lehdessä keväällä 2005.

Raahen museon sivut

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Tarinoita Raahesta ja raahelaisista