Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Yks poika Nahkalakinkavulta

 

Anna ja Antti Vähäkangas

Ookko nää Juhanin tyttö? Ookko nää Juhanin vaimo? Ookko nää jotaki sukua Juhanille? Mulle on esitetty nuo kysymykset kymmeniä, jossei satoja kertoja. Yksoikonev vastaus on, että oon Juhanin kussiinin miniä. Täsä lissää selevitystä:

 

Ylivieskasta Lapaluotoon

Vuonna 1905 luotsituppaan, Lapaluotoon, muutti Raahesta 35-vuotias asemamies Antti Vähäkangas. Soli tullu Annan (os. Jylhä-Ollila synt. 1875) kans vuosisajan vaihteesa Ylivieskan Vähäkankaalta Raaheen. Perheellä oli vahavat sitteet korttiläisyyteen ja ne piti tiiviisti yhteyttä esimerkiksi Pattijoen körttiuskosiin.

Antti ahersi Raahesa jonku aikaa polliisina ja sitte asemamiehenä. Parille siunaantu kaheksan lasta, joista aikusiksi varttu Amalia, Antti (nuorempi), Toivo, Matti ja Martti.

Antti ehti rakentaa kaupunkiin talonki, jonka myi, ku muutti Maivaperrään. Kolomev vuojen päästä muutosta lähti Raahen rahatoimikamarille preivi, josa Antti ano nöyrimmästi vuokra- ja rakennusoikeutta tonttiin nro 133.

Antti purki luotsituvasta kaks huonetta ja rahteeras roippeet omalle tontille (nyk. nro 23), johon työmies Siira oli pykänny kamarin ja köökin. Pikku hilijaa Antti laajenti kansakoulun viereen pykättyä talua ja siinoli viime vaiheesa 10 huonetta.

Vähäkankaan Antista tuli sahan lämmittäjänä sen ensimmäisiä vakituisia työmiehiä. Virtasen kirijasa kehutaan Anttia käsistään taitavaksi. Se remontteeras monen lapaluotolaisen kortteeria.

Lapaluovon ensimmäisiin raatajiin kuulunu Antti Vähäkangas (vanahempi) kuoli omasa kojisaan toukokuusa 1939.

 

Matti Vähäkankaan sukuhaara

Matti löysi elämänkumppaninsa Lempin (os. Luoto) Pyhäjoelta. Heille synty kuus lasta: Juhani (tuleva kansanevustaja), Veikko, Sirkka, Ossi, Esko ja Raili. Juhani asusteli vuosikymmenet Lapaluovosa ja muutti sitte Antinkankaalle, josa viettää eläkepäiviä sikäli ku monilta luottamustoimilta suinki kerkiää.

 

Antti (nuor.) Vähäkankaan sukuhaara

Antti nuorempi vei vihille Aino Turusen. Lapsia siunaantu kuus: Helena, Aune, Pentti (mun tuleva appiukko), Lea, Isto ja Jaakko.

Pentti kortteeras perheensä kans Lapaluovosa muutaman vuojen ennenku muutti Kummattiin, jonne oli rakentanu omakotitalon. Nahkalakinkavulla, ihte rakennetusa talosa se asusteli Salame-vaimon kans elämäsä loppuun asti. Appiukko oli käyny aikonaa Ruonan ammattikoulun ja elätti pesueensa metallimiehenä eläkepäiviin asti.

Siis: Eks-kansanevustaja Juhani ja appiukko Pentti o kussiineita. Laulutovereisa hoilaava Pentti o eri sukuhaaraa. Moltiin sen kans samalla luokalla lukiosa.

 

Konttoritöihin Raahe-yhtiölle

Arpeeti Raahe-yhtiösä on tärkiä lenkki siinä tapahtumien ketjusa, jonka kautta neiti Mannisesta tuli rouva Vähäkangas.

Kaikki alako siitä, ku mulloli Porvarikoulun päästötojistus kourasa, ja menin Ouluntielle työttömyyskortistoon kyssyyn töitä toukokuusa 1971. Virkailija syynäili pettyykiä ja tokasi, että mee käymään Raahe-yhtiösä, ku sulla näkkyy olevan hyvät numerot matematiikasa. Kuutilan Olli ottaa palakkakonttoriin kesälomatuuraajan.

Kesälomittajana pääsin tekkeen ihan oikijoita konttoritöitä. Opin käyttään sähkökonneitaki. Niiteijjollu koulusa. Meille kyllä oppitunnilla näytettiin sähkökirijotuskonetta ja varotettiin, että semmosia saattaa joutua töisä käyttään.

Ihan ensimmäinen souvi oli skriivata ylös muitten kesätyöntekijöitten henkilötietoja. Raahe-yhtiö pestas joka kesä vapriikin puolelle nuoria. Haastattelut suju mukavasti ens alakuun. Mutta sitte pöyvän taakse ilimesty yks poika, joka sanua pässäytti osotteekseen Nahkalakinkatu.

Meinasin, ettei semmosta osotetta oo olemasakkaa, taisi ryökäle ihan kurisillaan letkauttaa moisen kavun nimen. Ku poika näytti ihan tikkutotiselta, nii en kehannu ruveta kyseleen mittään, vaan ölövinä kirijotin korttiin osoteriville Nahkalakinkatu. Omapaha on syysä, josson juksannu. Asia vaivas mua pitkään.

 

Vakituiseksi kassööriksi

Syksyllä lentää hurrautin Lontooseen au pairiksi ja seuraavana kesänä tulla tupsahin takasi Raahe-yhtiön palakkakonttoriin kesälomittajaksi. Oli mukava palata tuttuun puulaakiin.

Syksyllä yks nuori konttoristi lähti opiskelleen reikäkorttilävistäjäksi. Kyllä se tuntu hienolta, ihan ku ois insinööriksi alakanu lukkeen. Mulloli hyvä tuuri, ku pääsin tuuraajaksi.

Yhtenä lokakuun aamuna sattu vakava liikenneonnettommuus, josa sai surmasa Raahe-yhtiön kassööri. Jonku ajan päästä tuon onnettomuuven jäläkeen Olli Kuutila tarijos mulle vakinaista kassöörin pestiä. Otin arpeetin vastaan, ku eijjollu tievosa muutakaan tekemistä. Hommasin kortteerin kaapungista ja rupesin ellään omillani.

Siihen aikaan nuoret ruukas käyvä Tökärillä tansseisa. Keskiviikkona ja pyhänä oli markan levytanssit ja viikonloppuna mussiikista huolehti oikia orkka.

Yhtenä lauvantaina olin pynttäytyny retonkiin ja kipassu Tökärille. Seisoskelin oven pielesä ja keräsin rohkeutta, että uskaltasin hilipasta tyttöitten puolelle tyrkylle. Sieloli päntiönnään semmonen säpinä, että tahto tämmönen ujo ja hilijanen maalaistyttö jäähä jalakoihin. Joskus sai istua nököttää seinän koristeena koko illan. Kaupunkilaislikkoja vaa vietiin vierestä nii, että viuhka kävi.

Ykskaks etteeni ilimaantu nuori mies, joka pokkas ja kysy, että saiskos luvan? No kyllähän minä heti äkkäsin, että tämmon se poika Nahkalakinkavulta...

 

Lähteet: Teuvo Virtanen: Yleissuomalainen Lapaluoto ja haastattelut.

 

Julkaistu Raahen Joululehdessä vuonna 2004.
 

 

Vähäkangas Sukuseura
Röökynä ryykää hantuukia
Viralline anoppi ja yksinkertanem mummu
Monemmoista pestiä merkonoomin papereilla

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi