Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Varvin tytöt omatoimisina

 

– Nuo ruusupensaat on meijjän äitin istuttamia. Meijjän isä rakensi nuo rakennukset, huomaa Varvin tytöt Liisa Lukkarinen ja Arja Merikanto

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

On kuulas syksynen päivä, ku ollaan Varvisa nostalkiareissulla Liisa Lukkarisen ja Arja Merikannon lapsuuven maisemisa. Yhteisiä muistoja piisaa vaikka rommaaniksi asti.

Varvi oli 1950- ja vielä 1960-luvullaki oma pieni yhteisö. Ei siinä ollu ku puolikymmentä katua. Liisa (o.s. Kallela) ja Arja (o.s. Aittola) kortteeras Mastokavulla.

Toisella puolella Varvintietä Ruonasta Lapaluotoon päin oli Varvin kakskerroksiset puutalot, joisa kortteeras Ruonan työväkiä, sitte oli Kalakunnan talo, Raahen Rautateollisuuven verstas, Sutelan kakskerroksiset puutalot ja Riipakka.

Kummanki isä oli töisä Ruonasa (myöh. Raahe Oy ja Kone Oy). Noli ahertanu sielä nuoresta asti. Eikai sillon ollu mittään ammattikoulua. Työ neuvo tekijäänsä ja isistä tuli metallin ammattilaisia. Tytöt vei ruokatunnilla niille evväitä. Ne meni eväskassin kans portista tehtaan puolelle eikä kukkaan ihimetelly miksei Kallela tai Aittola ollu tuonu evväitä völijysä.

Varvisa oli viis kauppaa: Impolan, Kurikan ja Huhtamäen kauppa, Raahen Ossuuskaupan myymälä ja Tuularin Tanen kioski. Lapaluovon tien varresa oli Huojuva-niminen talo, josa kortteeras kaks mummua. Ne möi kalijaa ja limsaa. Joskus, jos tyttöillä sattu olleen rahaa, ne kävi ostaan sieltä limsaa, ku soli halavempaa ku kaupasa. Talua pelättiin, ku sielä kummitteli.

Postit tuli Saarnin tykö issoon postilaatikkoon, josta ihtekukanenki haki postinsa.

 

Tytöt kotitöisä

Äitit oli kotona. Ainaki usseimmat. Pihamaat käytettiin tehokkaasti pottu- ja ryytimaaksi ja marijapensaita oli palijo. Nurmikkua eijjollu kellään. Pihasa oli oma kaivo ja kavun pääsä vesiposti.

Kotitöihin hääty osallistua: ryytimaata piti kitkiä, pyykkiä viruttaa, astioita tiskata, mattoja pestä. Pihan perällä oli sauna. Pyykki pestiin sielä pulsaattorikonneella. Aittola oli ihte värkänny pyykkikonneen, josa oli puukuoret. Samasa veesä pestiin ensin lakanat, sitte värilliset ja lopuksi haalarit. Ei sitä vettä välillä vaihettu. Pyykit virutettiin meresä sekä kesällä että talavella ja kuivatettiin narulla.

Lehemiä ei naapureilla ollu. Tinkimaito hajettiin Aittaniemestä. Soli iso tila siihen aikaan. Kallelalla oli lampaita. Ne vietiin kesäksi Issoonraaseliin venneellä. Syksyllä ne hajettiin pois. Sitte tuli lahtari. Parraat lihat myytiin kauppaan. Loppuista äiti teki alatoopia. Ei se liha maistunu villalle! Villat laitettiin keheräämöön, josta ne tuli lankona takasi.

 

Roomuisa sukellettiin

Ruonan ruokalasa pijettiin pyhäkoulua. Sinne tytöt kipasi mielellään, ku sieltä annettiin lampaita, jokka liimattiin tauluun. Sitte oliki jo kiire Pelastusarmeijjan pyhäkouluun, jota pijettiin yhesä talosa Varvintien toisella puolella. Sieltä sai oikijoita kiiltokuvia. Niitten persolla kai sinne mentiin.

Sen ajan lapset oli omatoimisia. Ei äitit leekannu lasten kans. Liisa ja Arja oli innokkaita uimareita ja sukeltajia. Rautateollisuuven mölijälle tuli roomuja, joisa tytöt seikkaili. Merreenki oli uponnu roomuja. Niihin oli mieluista sukeltaa. Kerrattain tytöt löysi yhen roomun pohojalta kuolleen kissan. Soli ihan täynnä valakosia matoja.

Kerraittain pijettiin missikilipailut Saarnin pihasa. Yhtenä jouluna Liisa sai Ruottista hienon silimäumpinuken. Niin ihanaa nukkea eijjollu kellään. Sen nimi oli Riitta. Kerran, ku Liisa ja Arja oli leekaamasa sillä saunasa, Arja roiskautti vettä sen naamalle. Mokomaki koppakoura! Nuken pitkät ripset meni ihan kippuralle. Liisa märisi sujen kollaa. Isä yritti oikua ripsiä nuppineulalla, muttei niistä ikinä tullu entisen verosia.

 

Saaristosa retkeiltiin

Siihen aikaan lauvantai oli työpäivä. Sunnuntai oli viikon ainua vappaapäivä. Aina ku sää salli, kesäsunnuntait vietettiin saaristosa koko perheellä: Pikkuraaselisa tai Ämmäsä. Kaikki sinne meni. Aina sitä jonku venneeseen mahtu, jossei ollu ommaa venettä.

Pikkuraaselisa oli hieno hiekkaranta. Viltti levitettiin hietikolle. Vanahemmat otti aurinkua. Lapset lorkki veesä. Sitte keitettiin merivetteen potut ja nokipannukahavit. Talavella hiihettiin jäällä. Joskus 1960-luvulla Raahe Oy:n työntekijät alako rakentaan kesämökkejä saariin.

Varvin, Sutelan ja Riipakan lapset kävi kansakoulua kaupungisa, Välikylästä mentiin Salosten kouluun. Salosten kunnan raja kuluki Varvin talojen takkaa.

Tytöt harppas opintielle Seminaarin Mallikouluun. Koulumatkaa taitettiin sulan maan aikaan kävellen, talavella hiihtämällä jäitä myöten. Matka oli pitkä ja ilikiät Velekaperän poikaviikarit oli jatkuvasti riesana.

Saarninille ostettiin Varvin ensimmäinen televisio. Naapurit kävi sielä kahtoon elokuvia. Saarni oli laittanu olohuoneeseen pitkät penkit naapureita varten.

Melekeen kaikki Mastokavun talot on ny uusilla omistajilla. Katunäkymä on kuitenki säilyny entisellään. Elämä oli yhteisöllistä: kaikki tunnettiin ja naapureisa käytiin kyläsä.

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 2.10.2010.

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi