Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Tukkisumalla juostiin

 

Lapsia lorkkimasa Varvin rannasa

 

Kuva: Teuvo Teräslahen alpuumi

Varvin rannat ja Sutelan seutu tukkisumineen oli 1950-luvulla poikavarsojen paratiisi. Lapaluotoon ei tohittu mennä, ku pelättiin selekäsaunaa.

Elettiin vuotta 1952. Parhalahtinen Mauri Teräslahti sai arpeetipaikan Santaholoman sahalta Raahesta. Santaholoman työntekijät kortteeras Sutelasa. Kaks isua pytinkiä seisua komotti Varvin rannasa. Joskus 1980-luvulla toinen purettiin ja toinen palo.

Sutelan asukkaaksi oli heleppo soppeutua, ku sielä asu lapsiperheitä. – Kavereita piisas, muistelee Teuvo Teräslahti. Velipoikien lisäksi leikkikamraateja oli Kuisman Pekka sekä Lahtisen, Schroderuksen ja Jyrkilän pojat.

Kuuven vanahalle pojalle meri tarijos virikkeitä. Rantavesisä lorkittiin. Uimaan pinkastiin päntiönnään. Ongella istua napotettiin. Parasta kesähupia oli tukkisumalla juoksu. Tukkisuma ulottu rannan suunnasa Varvin rannasta sahalle asti ja ulos merelle lähelle Pikku-Kraaselia. Poikaviikarit oli niin ketteriä, että ne hyppi tukilta tukille eikä mulahtanu sekkaan. Äitit seuras leikkiä syvän syrijällään mutta minkä ne sille mahto: pojat oli poikia.

Sumalla liikku monasti hinnaajia. Joskus pojat pääsi kyytiin. Teuvo muistaa erityisesti konemestari Nikke Meriläisen, joka oli heistelly Dalai-laman porukoisa ja laulaa hoilotti tiipettiläisiä paimenlauluja.

Sutelan toisella puolella kasvo seikkailumehtää, josa pojankossit tykkäs leikkiä. Linnunpesät kiinnosti. Eipä poikien tarvinnu talavisinkaan mökisä mököttää. Jäätä pitkin pääsi retkille saaristoon. Aittaniemesä ja Forsin kallioilla oli malleva hiihellä, ku sielä oli loihakoita mäkiä. – Sielä katkottiin suksia, Teuvo venkoilee. Jäälle aurattiin kiekkokenttä ja oltiin Vesaa ja Kärppiä. Monet iliman luistimia.

Varvin ja Sutelan pojat harppas opintielle Pekkatorille Friemanin talloon (nyk. Työvoiman palvelukeskus). Aili Kallio opetti eka ja toka luokkia. Koulumatkan jännin paikka oli kalijatehtaan ohittaminen (nyk. lukion paikka). Pytingisä kortteeras Monosen perhe. Monosen pojat nakkeli kivillä kouluun taapertavia vesseleitä.

Kesken kolomannan luokan syyslukukautta muutamat Varvin pojat sai oortelin siirtyä Lapaluovon kouluun. – Kyllä se pelotti, Teuvo tunnustaa. Moltiin kuultu, että elämä satamasa ja sen liepeillä oli rajua. Sielä juopoteltiin ja mukiloitiin ihimisiä. – Jutut oli tietenki liioteltuja.

Lapaluoto oli työläisten kylä, josa kaikki tunsi toisesa. Eipä sielä palijo herraskaisia kortteerannu. Oli kolome sekatavarakauppaa: ROK sekä Luovon Arvon ja Kulijun Kallen kaupat. Kankaalan Matti kuskas postia. Työpaikkojaki oli lähellä: Santaholoman saha, Ruukin lautatarha, satama, Raahe Oy.

Saloniemi hoiti polliisin virkaa. Soli iso ja vankka mies. Jo pelekällä olemuksella se sai rähinöihtijät sovinnon tekkoon. Polliisin talosa oli putka, johon änkyräkännisä toikkaroineita rajjattiin seleviämmään.

Meleko pian koulun vaihon jäläkeen Teuvo joutu välitunnilla sanaharkkaan yhen pojan kans. Teuvo eijjollu mikkään riitapukari muttei nynnykään. Ku poika uhkas käyvä käsiksi, Teuvo ojensi oikian suoran kohti. Nyrkki osu nokkaan ja veri lensi. – Muuta kertaa ei tarvinnu sen pojan kans tapella, Teuvo muistelee.

Tellervo Poukkula oli topakka kansankynttilä. Se määräs Teuvolle joulun alla erikoistehtävän: luokan taululle oli piirrettävä iso jouluaiheinen kuva joulujuhulaa varten. Palakaksi opettaja toi pojalle pussillisen Raahen kompiasia, joita se ihte keitteli vanahojen reseptien mukkaan. Ahaneuksissaan Teuvo lotasi koko satsin kertaheitolla. Seurauksena oli ilikiä mahakipu.

Lapaluovon pojista tuli hyviä kavereita. Luppoaikona poikaviikarit oli piilosilla ja seikkaili lautatarhalla ja satamasa. – Ei sielä minkäänlaista vartiointia ollu, Teuvo selevittää. Laivoihinki pääsi, ku osas sanua saksaksi ”Sigarettes, papa”. Merimiehiltä pojat sai tupakkaa ja herkkuja.

Talavella pojat hiihti ahaneesti. Nelijännellä luokalla Teuvo sai koulun hiihtokisoja varten serkkupojalta lainaan sälesukset. Oikeen Esko Järviset. Niillä poika sivakoi hopialle. Menestyksestä seuras, että Teuvolla ois ollu mahollisuus evustuspaikkaan koulujen välisisä koitoksisa.

Ensteksi hääty osallistua karsintoihin kaupungisa. Taas oli hyvät sukset lainasa. Hiihtoki luisti. – Millon on sun vuoro hiihtää, kysy opettaja Japisson, ku Teuvo kaikkesa antaneena rojahti maaliviivan yli. Soli unohtanu ottaa ajan. – Rupesin pellaan jääkiekkua, Teuvo sanua pässäyttää.

Kansakoulun nelijänneltä luokalta Teuvo pääsi keskikouluun. Teräslahet muutti Sutelasta kaupunkiin vuonna 1956.

Lapaluovon asukas Teuvosta tuli vuonna 1959, ku Ilma ja Mauri Teräslahti osti talon Lautatarhankavulta, Renkaan talua vastapäätä. Talo oli ollu 1950-luvun alussa Anneli Saulin koti ja alakerrasa oli viirattu Annelin ja Åke Lindmanin häitä.

Lapaluoto oli muuttunu. Oli rakennettu Malamitie ja Helemilaituri. Lapaluotoon tuotiin lastattavaksi malamia (pasutetta). Pihkan ja sahatavaran tuoksu oli vaihtunu kitkerään malamin hajjuun. Rautaruukkia alettiin rakentaa.

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 10.12.2008.

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi