Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Raahen saaristo tutuksi seelipaatilla ruisaillen

 

Tämän huvilan pihasta, Iso-Kraaselista näkkee kaupunkiin asti

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Ei sitä tartte ku vähä ees vilikuilla Raahen karttaa, nii äkkää, että meillon meleko loihakka saaristo. Saarten nimet on nii omaperäsiä, ettei muuvalta hevillä samammoisia löyvy. Niinku Koninpää, Kraaseli, Ämmä, Äijä, Kello, Kalla, Uniletto, Rääpäkkä, Jyry, Tasku, Saapaskari.

Keskikesällä on kaikelle kansalle tyrkyllä saaristoruisailuita. Paatti starttaa ruiskuhuoneen mölijältä, siittä museon kuppeesta, puksuttellee Iso-Kraaseliin ja pistäytyy Rautaruukin satama-altaasaki.

Ku meilleijjoo ikinä ollu venettä, nii veneretket voi räknätä melekeen yhen käjen sormilla. Tänä suvena pääsimmä Veijon kans Forsin Pirjon ja Anteron Merelle-paatilla merelle ja saimma käyvä monesa saaresa. Vilimiä palo armoton määrä, naamarustinki punotti monta päivää ja peti keikkasi seuraavana yönä. Tämmöselle venneettömälle maaravulle seelipaatilla ruisailu oli unohtumaton mekaseikkailu.

Usseimpiin saariin saa vappaasti mennä uimaan, retkeileen ja marijastaan. Kalastajain Seuran mökkejä on Ulukopauhasa, Kallasa ja Taskusa. Niisä saa talostella kuka vaan, ku siivuaa jäläkesä. Mökkeihin saa myös jäähä yökuntiin. Yöpyjän häätyy varrautua siihen, että outo petikaveri on kömpiny viereen yön kähämäsä.

Jyry, Rääpäkkä ja Rääpäkänriutta on rauhotettu lintuille pesäpaikoksi. Yksityisten mökkien pihhoille ei tietenkään saa mennä kuikuileen eikä varsinkaan elämöimään.

 

Puluvärkki, Kusikari, Ämmä, Äijä

Museon evustalla nököttövän pahasen Puluvärkki-karin nimi on kansan suusa vääntyny Ruottin sanasta pålverket. Paikalla oli kari ja sen päälle pykättiin suola-aitta. Saattopa jokku purijelaivakauven sjömannit lempata joskus paarlastikiviäki siihen kohtaan. Joku pikku kivi saattaa olla lähtösin mistä maaliman kolokasta tahansa, ku raahelaiset seelas haminasta haminaan ympäri maapallua.

Pikkunen kari tuosa Pikku-Soinin eesä on Pikku-Tiira. Sen vieresä kököttää Tiiranlinnat, kaks saaripahasta, joitte mukkaa ravintolaki on ristitty.

Mikonkarin evustalla yks kari on epävirallisesti ristitty Kusikariksi, ku kalastajat ruukas pysähtyä siihen markkinoille tullesaan pissalle. Vanahaan aikaan eijjollu vesiklosettia, liekkö ollu huussiakkaa markkinakentän liepeillä. Kari sekotettaan monasti Kussiiniin, jokkon likempänä Raahea.

Ämmä ja Äijä on nykyää yhen saaren eri kolokkia, ja niin on Iso-Soiniki, ennen noli omia saaria mutta maa on vissii noussu. Ja niin on yhteenkasvanu Preiskari, Louekari ja Unilettoki.

Äijän nokalle Röninkarriiin on pykätty yks mökki. Muuten saaret ov varattu virkistyskäyttöön. Matalasa veesä mukulat saattaa pulikoija turvallisesti. Hietikolla voi paistatella päivää ja napostella hiukapallaa. Kaupunki o hommannu sinne nuotiopaikat ja roskikset.

 

Pooki flakkaa Iso-Kraaselisa

Pikku-Soini or rakennettu täpösen täyteen yksityisten kesämökkejä. Pikku-Kraaseli on kans mökkeilijöitten suosiosa niinku tuo Maapauhaki, joho o ilimestyny pari uuttaki huvilaa.

Iso-Kraaseli on toiseksi suurin Raahen saarista. Iso- ja Pikku-Kraaselin nimet juontaa juuresa keskiajalle ja 1500-luvulle, ku harmaahylije eli gråsäl oli tärkiä saaliselläin. Iso-Kraaselin tuliterrään mölijään voi lasetella seelipaatilla. Vaude!

Saari on niin laaja, että sielon makiavetinen lampiki. Luonto on ku satukirijasta, sankkaa aarnimehtää, sanijaisia, mehtätähtiä ja myrkyllisiä sujemmarijoja joka puolella. Mansikat kukkii. Tyrnit rehottaa. Katajat kasvaa ihimistä korkiammiksi.

Pirjon ja Anteron opastuksella löyty mahottoman iso mänty. Ennoo ikuna kuuna päivänä nähäny nii isua puuta. Kahen ihimisen syltä ei yllä ympäri. Antero on sukulaismiehen kans ähäränny oksalle roikkuun rannalta löytyneen paksun laivaköyven, jollon huluppia huijata eeskahtaalle ja ottaa hurijat haipakat vähä niinku hoijakasa.

Sitte tulla tupsahettiin ihastuttavan muumimaisen huvilan pihalle ja porisutettiin nykystä omistajjaa, Esko Vähäkangasta. Esko kaavaili palkongin nikkaroimista meren puolelle ja lupas ottaa hyyrylle mökkihöperyyteen tapuvaisia. Merikapteeni Juseliuksen rakennuttamalla huvilalla on intresantti menneisyys. Kuulemma sielon toiminu joskus kylypylä.

Iso-Kraaselin pooki on pykätty 1800-luvulla. Ku raahelainen paatti paahto faartilla kohti kotihaminaa, kiskastiin Kraaselin pookiin flaku merkiksi. Kirkon tornisa vahti honas sen ja kailotti, että pooki flakkaa. Siittä kaikki älys sännätä nokka kolomantena jalakana pakhuusin rantaan.

Vuonna 1909 rakennettiin kakskerroksinen luusitupa, josa luusit kortteeras. Joinaki kesinä luusituvasa on toiminu kahavila mutta tänä suvena häätyy kahavintuskisa turvata ommaan termariin.

 

Rantakukkia Ulukopauhasa

Ulukopauhaan oli mellevä rantautua, ku sieloli poiju, johon sai köyttää seelipaatin tukevasti kiinni. Pikku venneellä souvettiin saareen. Sielä kasvaa vatukoita, viinimarijoja, tyrnejä, lillukoita ja mansikoita.

Kyllä moltiin Pirjon kans ihan älliskukkona, ku löyvettiin rantakukkia monta isua läimärettä täyvesä kukasa. Ne on hävinny melekeen kaikilta rannolta, ku rannat on rehevöityny.

 

Taskusa kesällä ja talavella

Taskun rannasaki ois pitäny olla poiju mutta ku eijjollu, niin hääty heittää ankkuri merreen ja luottaa siihen.

Taskun saaren takkaa ne engelsmannit tuli Krimin sovan aikana polttaan Raahea. Toukokuun 30. päivänä vuonna 1854 porhalsi kolome höyryfregattia kohti kaupunkia. Sotilaat poltti kolometoista laivaa, tervahovin ja pikipolttimon. Sankka savu näky Ouluun asti.

Ikimuistosista ajosta asti on raahelaiset kalastelleet saaristosa ja pitäneet Taskua tukikohtana. Raahesa oli vielä 1890-luvulla melekeen 30 pauhavenettä.

Joskus vanahaan Lumijoen kalaukokki purijehti venekunnittain Taskuun ja kortteeras saaren pienesä kalapirtisä koko kesän. Ne joutu pulittaan hyyryä Raahen kalastajille. Siihen aikaan oli Taskun rannasa sievä pikkunen hamina, johon kalavene pääsi täyven lastin kans. Venevalakamien paikat näkkyy maastosa vieläki.

Eipä siis tartte ihimetellä, jos saarella asustellee ystävällinen harmaa ukkeli, joka huolehtii yöpyjistä. Kerrotaan, että kerranki soli herättäny yhen kalastajan, jokkoli vähällä joutua tulipalon uhuriksi.

Taskun 150-vuotias pooki on tuttu näky jäähiihtäjille. Tänä kesänä kaupunki remontteeraa pookia. Rakennusmestari Olavi Tuomikoski ahertaa vastaavana mestarina. Talavisin kalamajasa toimii kahavila. Ihan perinteeksi on kehkeytyny täyven kuun hiihto keväthankien aikoihin.

Retkeilijöitä varten sielon siistit nuotiopaikat eikä hiekkaranta häviä yhtään Kalajoen hiekkasärkille. Mehtätähti ja merinätkelmä oli täyvesä kukasa, suola-arho vasta nupulla. Tyrniä kasvaa issoina pensaina.

 

Kivikkoinen Kalla

Kallan kivikkoinen luoto on ollu kalastajien tukikohtana jo 1800-luvulta. Se on yhen kihuparin kotisaari. Sinne on pykätty kaks yksityistä mökkiä ja yks ylleisesä käytösä oleva maja.

Kerrotaan, että kerranki oli yks hylykimies jääny jäälautalle ja ajjautunu Kallan rantaan. Sieltä raahelaiset kalastajat oli pelastanu sen ja hommannu lasareetiin virkuammaan.

Ihan siinä vieresä on lintuille rauhotettu Kallanriutta, josa kasvaa kittuuttaa urhiasti yks koivu. Siitton Kalevi Riikonen skriivannu runon, jokkon tallennettu Waymanin seedeelle Yksinäinen puu-piisinä.

Raahen saarista kerrotaan tuhansia tarinoita. Tutustu, sukella seikkailuun.

Lähteet: Raahen tienoon historia II ja III, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe, Anne Helaakoski: Juttu Kalevassa 19.10.2002, Jouko Turunen ja Erkki Nyman: Haastattelut

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 12.7.2003.

Tasku ja Kalla tukikohtia
Purjeet ylös ja merelle!
Merikaupunki Raahe kesällä

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi