Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Posliinikoirien sallaisuus

 

Nämä on ehtat Staffordshire-koirat, joita voi käyvä ihhailemasa Raahen museosa

 

Kuva: Kirsti Vähäkangas

Pooki flakkaa! Joku kuuli ilimotuksen ensteksi kirkon tornista ja rupes ihtekki kailottaan, että pooki flakkaa. Kraaselin majakasa oli vetästy flaku ylös ja ränvahti ilimineeras hetipaikalla uutisen kaupunkilaisille. Ku paatin nimi oli selevillä, tiijettiin ketä voi oottaa kotia.

Kottiin palluuta varten sjömannit pöökäs ihtesä pyhäkamppeisiin. Ne kiskasi päälle vaikkapa Tanskasta ostetun tikkurin. Vyötäisillä roikku englantilainen peltti tai Välimeren maista hommattu silikkivyö. Merenkävijät hömötti ulukomaan hepenisä kiireestä kantapäähän.

Raahe ei ennää tuntenu kaikkia poikia. Moni oli seelannu merillä vuositolokulla. Joku oli kasvattanu pitkän ouvon parran. Kajjuuttapojasta oli kasvanu aikamies. Ykski mies oli patvinu nii, ettei hynttyyt menny ennää kiinni.

Ei sikiäkkää aina tuntenu issääsä. Eikä iskä keksiny väkijoukosta omia mukeloita, jokkoli vuosien saatosa varttunu ja muuttunu. Joskus pesueen lapsilukuki oli ylläri.

Kerrotaan yhestä merimiehestä, joka harppas papin pakkeille. - Kuulkaapa pastori, yks asia mua on kiusannu ja mietityttäny. Että kestääkö se lapsenteko vanahemmilla muijilla pitempään ku nuorilla? Mullon täsä allakasa ruksi milloin kävin täälä viimeksi ja siiton melekosesti enemmän ku yheksän kuukautta.

Pappiriepu kiemurteli vänkäravosa, ku se puntaroi sakiasti vaihtoehtoja: antasko tarkotuksen pyhittää keinot vai sanua pässäyttäskö tottuuven, jollon hajuaa yks avioliitto.

Kirkonmies tuumaili, että kyllähä sitä vanahemmuuten tullee hituraiseksi ihtekuki. Saattaapa ne vanahat naiset olla lapsentevosaki hittaampia ku nuoret. Niinku tiijät, seki o ihan normaalia ja tuiki tavallista, että nuori rouva hökälehtää esikoisen maalimaan keskosena. Merikarhu lässäytti muistikirijan kiinni ja lähti. - Nii minäki oon sitä asiaa hunteerannu, se nyökytteli.

 

Sjömannien suveniirit

Raahelaiset sai tulijaisina monellaisia eriskummallisia roippeita, eksoottisia evväitä ja hienoja hepeniä.

Englannista sjömannit rajjas posliinitavaraa: motteja, kahavikuppeja, talrikkeja, sokkerskooleja, resnekkoja, pilikkumeita sekä piirongin päälle tällättäväksi monellaista hilipentööriä niinku posliinikoiria.

Raahen museosa posliinikoiria ov viis kipaletta. Amelie Branderin perikunta kenkkäs vuonna 1934 kaks pikku koiraa, jokkon laitettu yläkerran kuriositeettiosastolle. Merimiehen koti-interiöörisä istua tapittaa yks pariton posliinikoira piirongin päällä. Se on tullu museoon vuonna 1972 Seppälän perikunnalta. Kahavipöyvällä töröttävä koirapari löyty museon kätköistä. Lahajottajasta eijjoo tietua. Kaikki nämmon ehtoja Staffordshiren koiria ja rahteerattu Englannista.

Suomen rannikkokaupungeisa merimiesten muijat alako pittää posliinikoiria akkunalauvalla. Sieltä koirapari tutkaili tärkiänä talon isännän liikkeitä: jos perheenpää seelas merillä, napitti koirat ulos ja ku isäntä olleili kotosalla, koirat tuijotti sissään. Koirien asennosta rannit ja rotuaarilla pasteeraajat honas heti, oliko talon isäntä saanu pestiä merille vai ei.

 

Englantilaiset Staffordshire-koirat

Kuningatar Viktorian valtakauvella levis ympäri Englantia muotivillitys. Ihimiset asetteli pieniä posliinisia koriste-esineitä pöyville, piirongin päälle ja uuninranssille. Lintuja, koiria, kissoja, lehemiä ja lampaita esittävät keramiikkapystit meni ku kuumille kiville, ku noli kohtuuhintasia.

Staffordshire-koirapari om päässy kaikkiista kuulusimmaksi. Se on lähtösin Staffordshirestä, jokkoli 1600-luvulta alakain Englannin johtavaa keramiikka-aluetta. Koirapari sai nykysen hahamon 1800-luvun alusa. Malliksi pääsi sirosti istua nöpöttävä Englannin spanielipari eli Cavalier King Charles -koirat. Noli Viktorian lempikoiria.

Koirat on toistesa peilikuvia. Niitten tavallisin väri ov valakonen. Niison ruskijoita tai mustia täpliä. Kaulaa kiertää kullattu panta, josa roikkuu talutushihina.

Koirat on tarkotettu eestäpäin kahteltaviksi, siksi niitten selekäpuolta eijjoo vihtitty koristella. Ne valetaan muovoltaan lituskaisiksi, että ne veis syvvyyssuunnasa vähä tillaa. Lysteriväri on tyypillistä koirille.

Lysteri tarkottaa ohutta metallikerrosta, joka sivellää posliiniesineen päälle ja sej jäläkeen se poltetaan 600-800 asteesa. Uunisa metallisuolosta syntyy metallimainen hehku. Lysteritekniikka om peräsin Persiasta noin 700-luvulta.

Staffordshiresä valamistettaan samallaisia posliinikoiria vielä nykyjäänki. Niiton myynnisä monenvärisinä ja -kokosina. Spanielin lisäksi malliksi on kelevannu ainaki vinttikoira ja dalmatialainen. Jokku koirat roikottaa pikku koppuria hampaisa.

Ku tongin päivävvalloon posliinikoirien historiaa, nii telefuneerasin yhelle teeveestä tutulle pietarsaarelaiselle antiikkikauppiaalle, joka tietää aataminaikusista roippeista älyttömän palijo. Se sano lukeneesa joskus jostaki, että posliinikoiria o löytyny Englannisa satama-altaista, ku niiton ruopattu.

Posliinipuotien lisäksi niitä saatto kuulemma joskus entivanahaan olla myynnisä joisaki ilotalloisa ikkäänku suveniireina. Oiskohan siinä samalla mainostettu talon muitaki palaveluita? Vai liekkö niitä joisaki talloisa tuupattu vastineeksi sissäänpääsymaksusta?

Lähiseutujen kakslahkeiset vippas posliinikoirat haminasa merreen, ku ne aanas, että hälläpolliisi lässäyttää luuvitosen päin näkyä, jos ostosreissun luonne palijastuu. Ulukolaiset merenkulukijat kuletti niitä kotipuoleen tulijaisina.

Raahen tolokut meripojat ei ikimaalimasa soppaillu sen sorttisisa puttiikeisa. Ei varppina! Ne osti suveniirit posliinikauppoista, semmosista ku Niemelän Kirstin Porsliina meillä Raahesa.

 

Kiinalaiset Foo-koirat

Ei engelsmannit omasta päästä kekannu tämmöstä tuoteideaa. Staffordshire- koirat näyttäs matkivan jollaillailla kiinalaista Foo-koiraparia. Jokku merenkulukijat vissiinki haalas tulijaisina Kiinasta sikäläisten hantvärkkäreitten taitavasti ruusaamia posliinitavaroita niinku näitäki Foo-koiria.

Nimensä koirat sai siitä, ku Foo on Buddhan kiinalainen nimitys. Niiton tehty jo Han Dynastian aikana eli noin 200 eKr. Pyhät Foo-koirat vartijoi alakujaan Buddhan temppeleitä. Kiinasa koirapatsaat istu valtaistumen molemmin puolin ja tuijotti tuimasti alamaisia, nii ettei ne tohtinu lasketella luikuria.

Mutta kyllä niitä laitettiin virastojen, hautojen jopa kotienki porttien pieliin sekä puutarhoihin karkottaan pahoja henkiä. Sängyn pääsä ne piti pahat unet loitolla.

Vartiosa istuva koirapari on tehty pelottavan näköseksi ja muistuttaa vähä leijonaa. Uroskoiran vasemman tassun alla on pallo, ku se suojelee maallista mammonaa. Naaraskoira pitelee oikian tassun alla pentua ja antaa suojaa kojille ja perheelle. Koirat ruukataan tällätä niin, että koholla olevat tassut tullee keskelle, sillai maalima ja koti on turvasa.

Vieläki Foo-koirat on suosittuja Kiinasa ja ympäri maapallua. Niitä valetaan messingistä ja pronssista, näperrellään marmorista ja muista raaka-aineista monen kokosina.

 

Raahelaiset Raahe-koirat

Kirsti Niemelä on tehtaillu Raahe-koiria pari vuosikymmentä. Koirista on tullu niin suosittuja, että tehtailusta voi hyvällä syyllä puhua. Ainaki välillä.

Ku Kirsti laitto oman virman vuonna 1982, nii se halus kehittää jonku ihan ikioman tuotteen myyntivaltiksi. Kirsti on ihte suunnitellu koiramallin. Ens alakuun Eeva-Liisa ja Susanna Nissinen valo koiria mutta nyt Kirstillä on kaikki tarvittavat vermeet ihtellä.

Raahe-koira o omallaisesa rotukoira, ku eijjollu tarkotus tehä museokoirista kopijua. Oisko tuo peräti Raahe-rotua?

Raahe-koirat on suunniteltu nakottammaan akkunalauvalla ja siksi niin etu- ku takapuoliki on tehty esittelykeleposiksi. Niitten perusväri on valakone tai pikkusen kellertävä, pilikut on kuparin värisiä. Joskus Kirsti on teheny asiakkaan pyynnöstä mustapilikkusiaki koiria. Kirstin tuotantolinijalta näitä napottajia valamistuu kolomesa koosa.

Katson ulos maailmaan, isäntääni oottaa saan. Sitten vasta käännän pään, kotona kun hänet nään. Pauli Ylitalon runnoilema rämpsy viestittää monella kielellä, että koira on uskollinen elläin, ku se kahtoo kaihosasti isäntäsä perrään. Kirstin koirilla onki vähä surumielinen katanto. Ja ne om muutenki ihastuttavan lepposan näkösiä.

Raahe-koirat on varsinaisia Raahe-lähettiläitä. Niiton rahteerattu ympäri maalimaa. Täsä joku aika sitten Kirstille oli telefuneerannu yks tuttu Parriisista, että Moulin Rougen rannin akkunalauvalla yks Raahe-koirapari kahtua tapittaa suurkaupungin vilskettä. - Kirsti Niemelä lopetti yritystoiminnan vuonna 2009. -

 

Lähteet: Samuli Paulaharju/Wanha Raahe, Felix Onkka/juttu Raahelaisessa, Leena Nokela/Wanhain tawarain sanakirja, Wenzel Hagelstam-Kari Toivonen-Elina Heino/Antiikkia, antiikkia, Eija Turunen ja Kirsti Niemelä/haastattelu, Ulla Lehtinen/puhelinkeskustelu, Asian Art Mall:n kotisivu/ www.asianartmall.com.

 

Juttu on julkaistu Raahelaisessa 12.4.2004.

Juttu kirjakielellä
Posliinikoirien tarina - Hanna-Leena Mattila

 

Kirsti Vähäkangas

 

Takaisin sivulle Räntätty raaheksi